Onnea on… yin jooga!
Ensikosketukseni joogaan on Lohjan työväenopiston astangajoogatunneilta. Ne järjestettiin Tytyrin koulun liikuntasalissa torstaisin klo 18. Olin lukiolainen ja selvästi joko stressaantunut opiskelusta tai jonkin kaamosväsymyksen kourissa, sillä joka ikinen kerta viimeistään loppurentoutuksen aikana nukahdin joogamatolleni. Siis AINA. Niinpä sitten jossain vaiheessa totesin, että jooga ei ole minua varten, koska se on minulle liian rauhoittavaa. Tai ainakaan ei kannata maksaa siitä, että pääsee joogasaliin nukkumaan.
Päätin antaa joogalle uuden mahdollisuuden muutettuani Helsinkiin. Minulla oli yliopistoliikunnan kausikortti, joten menin kokeilemaan muutamaa Unisportin joogatuntia. Periaatteessa ne olivat ihan ok, mutta salit olivat aina aivan liian täynnä, vähintään 50 ihmistä ahtautuneena loisteputkin valaistuun, tunkkaiseen jumppasaliin, jossa ohjaaja höpisi joogasanastoa vähän sinnepäin. En ihan saanut kiinni siitäkään.
Opiskeluaikana luin jostain hot joogasta. Tällaiselle vilukissalle se kuulosti ihanalta, +38 asteeseen lämmitetty sali olisi talven kylmyydessä luksusta. Asuin Kruununhaassa, joten ihan kulman takana sijaitsi vielä tuolloin Yoga Nordic -sali, joka oli tuolloin yksi harvoista paikoista, jossa pystyi harrastamaan hot joogaa. Opiskelijalle tunnit olivat aika kalliita, mutta tein silti satsauksen ja ostin muutaman irtotunnin jälkeen 10 kerran kortin itselleni. Salin tunnelma oli ihana; hieman hämärä valaistus, itämaista tunnelmaa koriste-esineiden muodossa ja tietysti se lämpö. Mutta hot jooga oli myös aika rankkaa – hiki lensi, jalat tärisivät ja tunsin itseni usein todella kankeaksi. Vaikka tunnit olivat ihan kivoja, ei kerran viikossa käydessä kehitystä tapahtunut ihan hirveästi ja siksi tuntui välillä vaikealta pysyä edistyneempien joogien mukana. Lisäksi tunnit olivat taloudelliseen tilanteeseeni nähden vain liian kalliita, ja niinpä hot joogassakin käyminen sitten lopulta jäi.
Jooga lajina on kuitenkin aina kiinnostanut ja ehkä erityisesti myös sen henkisen puolen kannalta. Olen kuullut monelta, että joogan kautta on mahdollista löytää mielenrauhaa ja rentoutumisen kokemuksia. Niinpä aikeenani on ollut kokeilla sitä taas joskus. Ja onneksi se ”joskus” on ollut tänä syksynä. Muutettuamme uuteen kotiin huomasin pian, että kotikadullamme on pieni joogakoulu. Päätin, että tämä ei jää nyt vain aikomukseksi, vaan googlasin pian joogakoulun sivut ja tutustuin heidän pitämiinsä eri joogatunteihin. Tarjolla oli muun muassa ilma- ja hot joogaa. Päätin kuitenkin kokeilla jotain lempeämpää ja kiinnostuinkin nettisivuilla mainittuun yin joogaan, josta olen jo aiemmin kuullut hyvää.
Yin joogaa kuvataan seuraavasti: ”Yin-jooga on harjoitus, joka vie syvälle omaan kehoon. Asanat tehdään lattialla ja niissä viipyillään useita minuutteja. Kehon avautuessa myös sen liikeradat laajenevat ja kehon tukkeumat vapautuvat. Harjoituksen kulmakivinä on lantion alueen avaus ja ajatuksena saada tätä kautta tilaa selkärangalle olla vapaasti kehon keskellä. Kehon sidekudosten avautuessa niihin tukoksiin jäänyt kehon energia chi l. prana pääsee virtaamaan luonnollisella tavalla ja keho voi itse tasapainottaa itsensä. Mielen tasolla yin-harjoitus opettaa löytämään vahvan yhteyden kehoon ja mieleen hengityksen kautta.”(Lähde: Tulijooga)
Olen itse ihastunut yin joogaan nimenomaan sen lempeyden vuoksi. Siinä ei ole samanlaista suorittamisen makua, kuin esimerkiksi hikoilua aiheuttaneilla hot jooga -tunneillani. Yhtä liikettä tehdään pitkään ja rauhallisesti, eikä 90 minuutin tunnilla tule hirvittävää määrää eri liikkeitä. Lisäksi tutuksi tulleet liikkeet toistuvat eri tunneilla, vaikka toki mukaan tulee aina myös variaatiota ja uusiakin liikkeitä. Liikkeet ovat helpohkoja ja ohjaaja kertoo aina keinoja helpottaa/vaikeuttaa liikkeitä omalle keholle sopiviksi. Tykkään siitä, että liikeet tehdään lattialla ja erityisesti siitä, että liikkeisiin kuuluu oleellisena osana erityinen yin-hengitys. Tämä tuo joogaan ihan erilaisen aspektin ja yin-jooga onkin mielestäni vähintään yhtä paljon mielen kuin kehon harjoitus. Se on itselleni eräänlaista meditaatiota. Joka kerta yin jooga -tunnin jälkeen oloni on erittäin rentoutunut, ja siitä kuuluu kiitos sekä kehoa avaaville harjoituksille että hengitystekniikalle.
Lisäksi tykkään tosi paljon nykyisestä joogasalistani: se on todella tunnelmallinen! Siellä on erilaisia ihania valoja ja kynttilöitä sekä koriste-esineitä. Koska ennen yin jooga -tuntia salilla on aina hot jooga -tunti, on sali aina mukavan lämmin, muttei liian kuuma. Tunnin loppuun kuuluu myös aina loppurentoutus, jonka toteutus hieman vaihtelee. Usein tunnin lopussa vielä ”lauletaan” yhdessä yksi om-äänne, jonka jälkeen opettaja päättää tunnin kauniisiin sanoihin. Sen jälkeen on ihana fiilis lähteä jatkamaan viikkoa.
Olen käynyt yin joogassa nyt lähes joka tiistai. En ole silti ostanut mitään kausikorttia, koska en halua tehdä tästä mitään pakkoa tai suorittamista. Jos minulla on jotain muuta tärkeämpää menoa, voin jättää joogan sillä viikolla väliin. En ota siitä stressiä tai huonoa omaatuntoa, koska sellainen ei todellakaan kuulu yinin luonteeseen. Montaa kertaa ei kuitenkaan ole välistä jäänyt, sillä olen niin tykästynyt tähän lajiin. Olen houkutellut monia ystäviänikin mukaan, koska joogasalillani saa ilmaisen käyntikerran, mikäli vie kaverin mukanaan. Tervetuloa vaan siis joogaamaan kanssa, kamut! :)
-Netta (ja jooga-koira Frida)
Seuraa blogia:
Instagram @nettafrancesca <3