Elämäni aakkoset

Meille tuli aikoinaan kotiin Gloria-lehti, jossa oli joka kerta ”elämäni aakkoset”-palsta. Siinä joku julkisuudesta tuttu henkilö listasi elämänsä tärkeitä asioita aakkosten muodossa. Muistin tuon juttusarjan tässä eräänä päivänä, ja päätin itsekin kokeilla listata oman elämäni tärkeitä juttuja tällä tavalla. Joidenkin kirjainten kohdalla se oli helppoa, ja toisten kohdalla taas ei ollenkaan niin helppoa. Fuskasin myös vähän, ja jätin kaikkein vaikeimmat kirjaimet pois.

Mutta tässä olisi joka tapauksessa minun elämäni aakkoset:

AURINKO

Auringon ja valon voimaa ei voi korostaa liikaa. Kun on koko syksyn tarponut pimeydessä, niin alkuvuodesta pikku hiljaa lisääntyvät valoisat ja aurinkoiset päivät tuntuvat niiiin hyvältä! Keväisin ja kesäisin tunnen olevani ihan eri ihminen kuin syksyllä ja talvella, koska aurinko vain antaa niiiin paljon virtaa – ja tietysti d-vitamiinia. En ole koskaan ollut aurinkolomalla talvella, mutta joskus olen siitä haaveillut ihan vain siksi, että tiedän miten paljon siitä saisi energiaa.

img_4373.jpg

BLOGGAAMINEN

Rakas harrastukseni jo useiden vuosien ajan – ensin 19-vuotiaana anonyymissä blogissa ja sitten myöhemmin tässä. Tämäkin blogi täyttää kesällä jo 5 vuotta! Bloggaamisessa parasta on kirjoittaminen, itseilmaisu, luovuus ja tietysti kaikki kanssakäyminen lukijoiden ja muitten bloggaajien kanssa. 

DESTINATION: HAPPINESS

Oma blogini. Joskus nimi on vähän mietityttänyt, mutta toisaalta se ehkä erottuu yleisestä ”etunimi + toinen nimi/ sukunimi” -nimeämistyylistä. Blogi alkoi onnellisuusblogina (siitä nimi) ja melko salaisena pikku kyhäelmänä, mutta vuosien myötä se on hiljalleen muotoutunut nykyiseen olomuotoonsa.

ESTEETTISYYS

Rakastan kauniita asioita ja silmänruokaa. Sisustaminen on tärkeä harrastukseni ja tapa tuoda estetiikkaa jokapäiväiseen arkeeni. Kukat, kynttilät, koriste-esineet ja valaistus ovat tärkeitä kotini estetiikassa, mutta kiinnitän huomiotani pieniin yksityiskohtiin kaikkialla muuallakin missä kuljen. Esimerkiksi ravintolassa annoksen ulkonäkö on tärkeä osa kokonaisuutta.

FRIDA

Rakas 3-vuotias kleinspitz-rotuinen koiramme. Frida on todella ihmisrakas ja huomionkipeä, ja erityisen kiintynyt minuun. On sen kanssa kyllä saanut myös tehdä kovasti töitä, koska Frida on todella itsepäinen ja siltä löytyy paljon luonnetta, joten kouluttamista on riittänyt ja riittää edelleen. Mutta pitkälle on jo päästy monessa asiasssa ja ainakin tässä on oppinut myös kärsivällisyyttä, heh!

img_9139.jpg

GÖTEBORG

Kaupunki, jossa olen viettänyt hieman pidemmän jakson kaksikin kertaa. Ensin 19-vuotiaana viettäessäni välivuotta olin kaupungissa noin kahden kuukauden ajan, ja myöhemmin yliopisto-opintojen aikana olin kaupungissa Göteborgin yliopiston kurssilla kuukauden verran. Tykkään kaupungista tosi paljon – se on Helsingin kokoinen, ja paljon tekemistä ja näkemistä riittää. Kaupungista on myös hyvät liikenneyhteydet, ja olenkin matkustanut sieltä bussilla Kööpenhaminaan ja Osloon.

HELSINKI

Asuinkaupunkini. Ensi syksynä tulee täyteen 10 vuotta helsinkiläisenä. Alkuvuosina tuntui menevän pitkä aika, ennen kuin täysin kotidun tänne. Mutta jossain vaiheessa se vain tapahtui. Ehkä sitten, kun olin saanut kaupungista ystäviä, harrastuksia, töitä ja opiskelupaikan ja kun kaupunki alkoi vähä vähältä käydä tutuksi. Kun jokainen kadunkulma alkoi kantaa muistoja, mikä mistäkin tilanteesta ja ihmisestä. Nyt olen juurtunut tänne vuosien mittaan niin hyvin, että muutto täältä tuntuisi oudolta. Ja kun tännekin juurtuminen kesti oman aikansa, en haluaisi aloittaa samanlaista prosessia uudestaan. Siksi olen välillä vähän ”ärsyyntynyt”, kun ihmiset kyselevät, koska muutamme lähiöön tai Espooseen. Miksi muuttaisimme kotikaupungistamme?

img_0392_1.jpg

ILO

Elämässä uidaan välillä aika syvissä vesissä, ja sen rinnalle tarvitaan ehdottomasti iloa, positiivisuutta, kivoja ja hauskoja juttuja. Itselleni iloa tuovat muun muassa lemmikit, läheiset ihmiset, harrastukset, kirjoittaminen, koti ja mökki, puutarhanhoito, luonto, kulinaariset elämykset, musiikki, sarjat, leffat, kirjat, kulttuuri muissa muodoissaan ja moni muu asia. Ja tietysti sellainen arkipäiväinen huumori on erittäin tärkeä piristysruiske!

JOOGA

En ole koskaan ollut mikään urheiluhullu, ja mieluisten liikuntamuotojen löytäminen on ollut itselleni aika hankalaa. Joogasta olen löytänyt liikuntamuodon, josta tykkään ja josta saan sekä notkeutta että mielenrauhaa. Joogassa parasta on, että se ei ole yhtään suorituskeskeistä, vaan harjoituksessa tulee aina kuunnella omaa kehoa ja mieltä. Suosikkijoogamuotoni on yin jooga, joka on mielestäni suorastaan meditatiivinen kokemus. Olen käynyt sekä ohjatuilla tunneilla että opetellut tekemään joogaa kotona niin Youtuben opastuksella kuin ilman sitäkin.

KOTI

Koti on elämän tukipiste ja paikka, jossa voi olla oma itsensä ja ladata akkujaan. Sen jälkeen, kun olen muuttanut Helsinkiin lähes 10 vuotta sitten, olen asunut 7 eri asunnossa. Siksi kodin merkitys on muuttunut siinä mielessä, että en enää ajattele kodin olevan sama, pysyvä paikka vuosikymmenten ajan. Koti on ennemminkin paikka, jossa on tuttuja tavaroitasi ja hyvä tunnelma, mutta ennen kaikkea se on mielentila ja paikka, jossa rakkaasi (minun tapauksessani mies ja lemmikit) ovat. Nyt olemme muuttaneet uuteen kotiin joulukuussa ja toiveena kyllä on, että nykyisessä kodissa asuisimme useamman vuoden ja tänne voisimme vähän pidemmäksikin aikaa juurtua.

img_9109.jpg

LOHJA

Lapsuuteni ja nuoruuteni kaupunki, josta muutin pois 19-vuotiaana. Nuorempana minulla ei ollut mitään pakottavaa tarvetta päästä kyseisestä kaupungista pois, ja jopa kuvittelin, että voisin muuttaa sinne joskus takaisin. Nyt, kun olen ollut kaupungista vuosia pois, en enää voisi kuvitella palaavani sinne asumaan. Olen myös tajunnut, kuinka ristiriitaisia ja ikäviäkin tunteita ja muistoja tuohon kaupunkiin liittyy, vaikka toki myös hyviäkin juttuja. Kuitenkin nykyään silloin todella harvoin kun käyn Lohjalla, en tunne oloani hyväksi vaan enemmänkin ahdistuneeksi.

MÖKKI

Ostimme oman mökin 2,5 vuotta sitten, ja se on varmasti ollut paras ostokseni ikinä! Mökki oli remonttiprojekti, jota on tässä pikku hiljaa edistetty. Viime kesänä saimme mökin sisätilat kokonaan valmiiksi, ja pystyimme alkaa ihan oikeasti mökkeilläkin. Seuraavaksi vuorossa ovat ainakin julkisivuremontti ja saunan rakentaminen. Mökimme sijaitsee ihanalla puutarhatontilla, jossa kasvaa paljon erilaisia kasveja ja jossa on iso kasvimaa, omenapuita ja marjapensaita. Se onkin täydellinen paikka paeta aina välillä kaupungin kiireitä.

img_8267_1.jpg

NETTA

Ristimänimeni. Lapsena en tuntenut ketään toista Nettaa, ja siksi minua joskus nolotti kertoa nimeni muille, koska se oli mielestäni niin ”outo” nimi. Olisin halunnut, että minulla olisi ollut parhaan ystäväni nimi. Sittemmin tutustuin muutamiin muihinkin Netta-nimisiin ja muutenkin tulin enemmän sinuiksi nimeni kanssa, ja nimi yleistyi sen verran, että se päätyi jossain vaiheessa nimipäiväkalenteriinkin. Nykyään ajattelen, että on kivaa, ettei oma nimi ole ihan hirveän yleinen, niin ei ole esimerkiksi ollut montaa saman nimistä omalla luokalla koulussa eikä ole tarvinnut keksiä mitään lempinimiä tai muita väännöksiä. 

OPISKELEMINEN

En olisi koskaan uskonut päätyväni yliopisto-opiskelijaksi, mutta niin kuitenkin kävi (onneksi!). Olin yliopistossa kirjoilla 7 vuotta, joista tosin viimeisen vuoden olin täyspäiväisesti töissä ja ainoastaan gradu puuttui. Muutenkin kyllä opiskeluajasta meni paljon myös töitä tehdessä. Joka tapauksessa opiskelin niin kauan, että opiskelijan identiteetti tulee jollain tapaa aina elämään minussa. Yliopisto opetti monia asioita, hyvässä ja pahassa. Uskon myös elinikäiseen oppimiseen ja pidän itse asiassa erittäin todennäköisenä, että tulen jossain vaiheessa opiskelemaan jotain lisää.

img_8156_1.jpg

PERHE

Perhe on tukiverkkomme, mutta yhtälailla perheeseen ja sukuun voi liittyä monenlaisia tunteita laajalla skaalalla. Omaan perheeseesi kuuluu mies, koira ja kissa, ja heidän luokseen on aina ihanaa palata kotiin. Laajemmassa mittakaavassa perheeseeni kuuluvat toki myös omat vanhempani sekä myös mieheni vanhemmat, ja vielä laajemmassa mittakaavassa siihen kuuluu vielä muitakin sukulaisia. Toivoisin, että minulla olisi iso perhe ja läheinen suku ja esimerkiksi paljon sisaruksia, mutta olen ainoa lapsi ja vanhempani ovat eronneet. Sukulaisten kanssa en ole juurikaan tekemisissä. Tätä olen jonkin verran surrut, mutta onneksi nykyään puhutaan yhä enemmän myös siitä, että perheitä on erilaisia ja myös ystävät voivat olla osa perhettä. Minulla on esimerkiksi yksi lapsuudenystävä, jonka kanssa leikillisesti kutsumme toisiamme ”siskoiksi”, koska olemme olleet toistemme elämässä aina ja meillä on sellainen mukavan sisarellinen suhde. 

RAKKAUS

Kliseistä, mutta en voinut jättää tätä pois! Kokeilin myös muita sanoja, mutta totesin että tämä on kuitenkin kaikkein tärkein. Jokainen ihminen haluaa rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään, niin se menee. Rakkaus on yksinkertaisesti yksi elämän tärkeimpiä asioita. Rakkaus kumppania, perheenjäseniä, ystäviä ja ihan yleisestikin elämää kohtaan. 

SISUSTAMINEN

Mainitsinkin jo aiemmin, että sisustaminen on myös yksi tärkeä ”harrastukseni”. Jo pienenä lapsena katselin televisiosta sisustusohjelmia ja luin sisustuslehtiä, ja kiinnostus sisustamiseen on kulkenut mukana sieltä lähtien. Tykkään vaihdella huonekalujen ja pikkutavaroiden paikkoja, ja minulle sisustaminen ei tarkoitakaan sitä, että jatkuvasti pitäisi olla ostamassa uutta tavaraa. 

img_2755.jpg

TERVEYS

Kaiken elämisen ja olemisen kulmakivi. Asia, jota pitää osata arvostaa ja josta pitää olla kiitollinen joka ikinen päivä. Minulle terveys tarkoittaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja myös mielenterveyttä. Sen jälkeen, kun terveyden kanssa on välillä ollut vaikeuksia, osaa terveyttä arvostaa entistä enemmän. 

UIMINEN

Toinen liikuntamuoto, josta tykkään. Olen tykännyt uimisesta ihan pienestä lähtien, enkä ole koskaan käynyt missään uimakoulussa, vaan oma isäni on opettanut minut uimaan. Meillä oli myös tapana käydä joka maanantai uimahallissa, ja sitä odotti aina kovasti jo koulupäivän aikana. Tykkään uida myös luonnonvesissä, tosin nyt vähän vanhemmalla iällä en tarkene enää ihan yhtä hyvin kuin lapsena. Viimeisen vuoden sisään olen löytänyt uimisen uudestaan, kun olen alkanut käydä Yrjönkadun uimahallissa. Siellä käyminen on kokonaisvaltainen, aisteja hemmotteleva kokemus. 

VIIVI

Rakas kissaneiti, joka täyttää keväällä jo 10 vuotta! Viivi on todella kiltti ja rauhallinen, eikä se hermostu edes siitä, että Frida-koiramme aika ajoin koittaa sitä jahdata. Viivi ei ole koskaan raapinut tai purrut ketään, vaan se on aina ollut erittäin ihmisläheinen ja hyväkäytöksinen. Se tykkää usein yöllä nukkua vieressäni. Viivi tykkää myös, kun otamme sen välillä mökille mukaan ja se saa ulkoilla narussa. Tosin, aina jossain vaiheessa sitä alkaa jännittämään ja se vaatii päästä mökin turvaan. 

img_9219.jpg

WAGNER

Olen kirjoittanut Wagnerista blogissa oman postauksen. Wagner oli Viivin kanssa samassa pentueessa syntynyt ja ihan saman näköinen kissa, joka muutti luokseni samaan aikaan Viivin kanssa. Järkytyksekseni Wagner sairastui aivan yllättäen ja jouduttiin lopettamaan 2-vuotiaana. Wagner oli ihana ja todella seurallinen ja omaperäinen kissa, joka kulkee aina muistoissa. <3

YSTÄVYYS

Ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Ihan erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa ystävien merkitys korostuu, mutta totta kai myös arjessa he ovat tärkeitä. Kun elämässäni on tapahtunut vaikeita ja kamalia asioita, ovat nimenomaan ystäväni olleet niitä, jotka ovat tsempanneet, kannatelleet, kuunnelleet, tukeneet, rohkaisseet, piristäneet ja puskeneet minua eteenpäin. Niitä tilanteita ja sitä tukea en unohda koskaan ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Ystävien kanssa on myös tullut tehtyä kaikkea kivaa, kuten matkusteltua, käytyä festareilla, juhlittua, yökyläilty,ä vietettyä juhannusta ja vaikka mitä.

ZEN

Tällä viittaa rauhaan, rauhallisuuteen ja erityisesti sisäiseen rauhaan. Erityisesti iän myötä olen tajunnut, miten paljon tarvitsenkaan rauhallisuutta kaiken kiireen vastapainoksi. Rauhallisuutta minulle tuovat esimerkiksi mindfullness, meditaatio ja jooga, mutta myös sellainen yleinen asioiden ja tahdin rauhoittaminen, kotoilu, luonnossa samoilu ja mökillä oleminen. 

ÅLAND

Huh, tässäpä vaikea kirjain! Mutta mieleen tuli meidän tekemämme Ahvenanmaan-matka, joka oli ihan super kiva. Ahvenanmaalla sijaitseva Kvärnbo Gästhem on jäänyt mieleen yhtenä ihanimmista majoituspaikoista, joissa olen koskaan ollut. Voisin todellakin kuvitella meneväni sinne uudestaankin, ja oikeastaan voisin ottaa agendalle menevänikin. 

Ihanaa iltaa! <3

-Netta

Seuraa somessa:

Facebook

Instagram

Suhteet Oma elämä

En olekaan ekstrovertti, vaan ambivertti

Olen pitkään pitänyt jotenkin itsestään selvänä, että olen ekstrovertti – koska enhän ainakaan ole introvertti. Olen kirjoittanut aiheesta blogiin postauksenkin otsikolla ”Aina ei ole helppoa olla ekstrovertti”. No, ei se varmaan olekaan helppoa, jos sekä sinä itse että muut ihmiset ovat yrittäneet tunkea sinua lokeroon, johon et oikeastaan edes kuulu.

Stereotyyppisesti helposti ajatellaan, että ekstrovertit ovat puheliaita, sosiaalisia ja seurallisia, kun taas introvertit ovat rauhallisempia, hiljaisempia ja vetäytyvämpiä. Tähän suuntaan olen itsekin sortunut jaottelua tekemään, vaan vähänpä tiesin. Tämä jaottelu kun on aivan liian suoraviivainen, ja siitä myös puuttuu yksi tärkeä osanen.

img_7253.jpg

Kolmas persoonallisuustyyppi – ambivertti

Meillä oli syksyllä työpaikan puolesta aamiaistilaisuus, jossa oli puhumassa Kouluttamon Anne Talvitie. Anne puhui eri persoonallisuustyypeistä ja niiden vaikutuksesta työelämään. Silloin puhuttiin myös ekstroverttiydestä ja introverttiydestä. Anne valotti, että nykyään näiden tyyppien lisäksi on olemassa myös käsite ambivertti. Ja että nykyään ajatellaan niin, että ekstrovertti saa voimaa sosiaalisista tilanteista ja hän tarvitsee jatkuvaa vuorovaikutusta muuhun maailmaan, ja ekstrovertit työskentelevätkin yleensä mielellään ryhmässä. Introvertti sen sijaan kuormittuu helpommin sosiaalisista tilanteista ja saattaa siksi joskus vaikuttaa etäiseltä tai pidättyväiseltä – mutta yhtä lailla hän saattaa olla sosiaalisessa tilanteessa varsin puhelias ja sosiaalinen, hän vain väsyy sosiaalisissa tilanteessa ja ne vievät häneltä voimia. Introvertit lataavatkin akkunsa omassa rauhassaan, ja usein he myös työskentelevät mieluiten yksin.

Ambivertti sen sijaan on näiden kahden välimaastossa. He viihtyvät niin ryhmä- kuin yksilötyöskentelynkin parissa. Ambivertit saavat energiaa ihmiskontakteista, mutta tarvitsevat myös omaa aikaa akkujensa lataamiseen. He osaavat niin puhua kuin kuunnellakin, voivat olla huomion keskipisteinä, mutta eivät pyri olemaan sitä koko aikaa, ja osa ihmisistä voi nähdä heidät puheliaina ja osa taas vähemmän puheliaina – tilanteesta ja seurasta riippuen.

Ensinnäkin tajusin, että olin itse käsittänyt introverttiuden ja ekstroverttiuden käsitteet osittain väärin – kyse onkin siis ennen kaikkea siitä, miten ihminen lataa akkujaan ja tuovatko sosiaaliset tilanteet hänelle energiaa vai vievätkö ne sitä. Ja tajusin myös sen, etten kyllä itse ole todellakaan 100 % ekstrovertti. En nimittäin voi sanoa aina akkujeni latautuvan sosiaalisissa tilanteissa, vaan välillä nuo tilanteet myös nimenomaan syövät jaksamistani. Silloin kun olen sosiaalisessa tilanteessa, olen kyllä itse tilanteessa useimmiten puhelias, seurallinen enkä jää seinäruusuksi, mutta tarvitsen myös paljonkin omaa aikaa ja tilaa olla ihan rauhassa, joko yksin tai korkeintaan oman puolison seurassa. Ja joskus kun olen tilanteessa, jossa on vain minulle uusia ihmisiä, tuntuu sosiaalinen tilanne juurikin energiaa vievältä ja hermostuttavaltakin, ja sen jälkeen voi tulla vähän väsähtänytkin olo. Tajusin siis tuon Annen vetämän tilaisuuden aikana, että olenkin ambivertti, enkä ekstrovertti.

img_7264.jpg

En olekaan puhtaasti ekstrovertti

Tuon tilaisuuden jälkeen olen muutenkin harrastanut paljonkin itsetutkiskelua ja käsittänyt, että se mikä minussa on vaikuttanut nimenomaan puhtaasti ekstroverttiudelta ja seurallisuudelta, on toisaalta ollut myös omien epävarmuuksieni paikkaamista ja piilottamista. Olen luonteeltani suorittaja ja vastuunkantaja, ja hiljaisempien ihmisten seurassa helposti ikään kuin otan harteilleni ”sen puheliaan tyypin” roolin, jotta välillemme ei vain laskeutuisi akward silencea  – koska siinä on jotain, joka saa minut varpailleni. Usein koenkin, että jos kukaan muu ei puhu tai ylläpidä keskustelua tai tunnelma on huono, on minun sitten vaikka väkisin otettava tehtäväkseni tunnelman kohotus – vaikka toisaalta, miksi asia edes olisi niin? Miksi myös minä en yhtä lailla saisi ja voisi olla hiljaa, jos kaikki muutkin ovat? Tämä onkin asia, jota olen paljon pohtinut ja jota aion myös opetella. Ekstrovertin kuoren rakentaminen on ollut eräänlainen tapa suojata itseäni ja joskus myös muitakin epämukavilta tilanteilta ja tunteilta.

Ja toisaalta, koska usein olen puhelias ja hauska hassuttelija, myös muut ihmiset helposti odottavat tätä minulta. Jos sitten uppoudunkin ajatuksiini tai olen vain vähän hiljaisemmalla tuulella, tulee joku helposti kysymään, onko kaikki hyvin tai olenko kipeä. Ihmiset voivat jopa käskeä minua ”piristymään” tai ”lopettamaan murehtimisen”. Vaikka siis en siis murehtisikaan tai olisi vähemmän pirteä, vaan koska olen vain hiljaisemmalla tai rauhallisemmalla päällä kuin mitä he olettavat minun olevan.

Koska tiedän muitten minun käyttäytymiselleni asettamat odotukset, olen todennäköisesti myös itse usein käyttäytynyt näiden odotusten mukaisesti. Esittänyt pirteämpää ja iloisempaa kuin olen tosiasiassa ollutkaan – koska minunhan ”kuuluu” olla se hauska ja sosiaalinen tyyppi. Ja toisaalta on ollut turvallistakin solahtaa tuohon valmiiseen muottiin ja sillä tapaa unohtaa ikävät asiat. Mutta samalla se on myös ollut omalla tavallaan raskasta. Kukaan ei ole aina sosiaalinen ja kenelläkään ei ole aina hauskaa, mutta kun sinua pidetään ekstroverttina, ihmiset ovat tottuneet näkemään ja odottamaan sinulta tiettyä käytöstä. He eivät ehkä edes haluaisi nähdä muuta.

Olen tullut siihen tulokseen, että myös sosiaalisissa tilanteissa minun täytyy opetella päästämään irti tästä suorittajan ja vastuunkantajan roolistani. Jos minulla on hiljaisempi päivä, se on ihan ok. Minullakin saa olla sellaisia, niin kuin kaikilla muillakin. Keskustelun kaikki osapuolet ovat vastuussa keskustelun etenemisestä, en vain minä. Jos kukaan ei keksi sanottavaa, niin sitten voidaan olla myös hiljaa. Ei minun tarvitse pelätä tai kammoksua hiljaisuutta, tai yrittää täyttää sitä tyhjänpäiväisyyksillä. Akkujen latautuminen kestää kahta kauaemmin, jos sosiaalisessa tilanteessa kantaa liikaa vastuuta tilanteesta tai käyttäytyy vastoin senhetkistä olotilaansa.

Ja myös sosiaalisille menoille voi ja saa sanoa ”ei” silloin, kun on olo, että kaipaa omaa rauhaa ja haluaa ladata akkujaan. Eikä siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Ja sitten kun puolestaan on sosiaalinen olo, voi järjestää juhlat ja kutsua kaikki kaverit saman katon alle. Ihmisen ei tarvitse olla joka tilanteessa ja joka hetkessä samanlainen, eikä se olisi mahdollistakaan. Eri päivinä, eri tilanteissa ja eri seurassa olemme erilaisia.

img_7239.jpg

Sinänsä näillä tällaisilla luokitteluilla ei tietenkään ole mitään merkitystä, mutta itsetutkiskelun kannalta koen tämän kuitenkin mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi havainnoksi. Me ihmiset kannamme tiedostamattamme paljon erilaisia rooleja. Osan niistä asetamme itse itsellemme ja osan taas asettaa ympäristö – ja joissain tapauksissa molemmat. Koska olen sitä mieltä, että yksi ihmisen tärkeimmistä elämäntehtävistä on ihmisenä (henkisesti) kasvaminen, ovat tällaiset oivallukset itselleni tärkeitä, sillä ne laittavat miettimään asioita uudelta kannalta ja arvioimaan omaa itseämme ja toimintaamme. Sillä taas ei käytännössä ole mitään väliä, millä nimityksellä kukin itseään kutsuu tai kutsuuko millään, tärkeintä on, että saa joitain työkaluja joilla pohtia omaa käytöstään ja löytää syitä sille.

Onko siellä muita ambivertteja, tai kenties introvertteja, ekstrovertteja tai ihan muita vertteja? 😀

-Netta

Lue myös:

Helpot ja vaikeat ihmiset

Aina ei ole helppoa olla ekstrovertti

Opettelen lempeyttä elämää kohtaan

Olen mitä postaan – tai ehkä en?

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään