Mä olen viimeksi syksyllä kirjoitellut Frida-koiran kuulumisia, kun kerroin, mitä olen itse oppinut koiraltani. Jo aikaisemminkin mä olen kirjoitellut aina silloin tällöin Fridan kuulumisia, ja totesinkin että nyt olisi hyvä aika koira-aiheiselle postaukselle, täyttihän meidän neitokainen jouluun 22. päivä jo 2 vuotta!

Oli pakko käydä kurkkimassa, mitä kirjoitin viime toukokuussa postauksessa ”Ensimmäinen vuosi koiranomistajana”. Silloin totesin, että ensimmäinen vuosi koiran kanssa oli ollut vähän hankalampi kuin luulinkaan. Kerroin rehellisesti siitä, että kaikenlaisia hankaluuksia oli ollut ja että monien asioiden opettelu oli kestänyt tosi kauan ja kuinka hermoja oli todellakin tarvittu ja niitä oli myös koeteltu. Toisaalta kirjoitin myös, että koirasta oli ollut ihan hirveästi iloa ja seuraa.

Nyt Frida on siis 2-vuotias ja toukokuussa meillä tulee täyteen jo kaksi vuotta koiranomistajina. Voin vakuuttaa, että 2-vuotiaan koiran kanssa on paljon helpompaa kuin 1-vuotiaan! Tuntuu, että Fridan käytöksessä on tapahtunut todella paljon muutoksia viimeisen vuoden tai puolenkin vuoden aikana, ja sitä emme ole huomanneet pelkästään me itse vaan myös meidän läheisemme.

Yksi iso apu tässä on ollut Thundershirt-niminen vaate, jonka ostimme Fridalle eläinkaupasta. Aikaisemmin olimme kokeilleet feromonihaihdutinta, mutta siitä saimme aika mitätöntä apua. Thundershirt puolestaan on ihan selvästi auttanut! Se on siis vaate, jonka voi pukea koiralle, jolla on esimerkiksi eroahdistusta. Sen idea on sama kuin vauvojen kapaloimisessa – pieni puristuksen tunne rintarangalla rauhoittaa mystisesti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, meillä tämä toimii. Kun Fridalle pukee tuon puvun päälle, se rauhoittuu heti. Nykyään puemmekin puvun Fridalle välillä silloin kun se jää yksin kotiin, Frida kun on kärsinyt pienestä pitäen eroahdistuksista. Toki Thundershirttiä ei pidä käyttää ainoana keinona koiran ongelmien hoidossa, vaan samaan aikaan täytyy käyttää myös muita koulutusmetodeita, kun palkitsemista ja kieltämistä.

Moni asia sujuu meillä paljon paremmin kuin vuosi sitten. Yksinjääminen on paljon pienempi ongelma nykyään, eikä Frida tee enää yksin jäädessään läheskään niin paljon tihutöitä. Vielä vuosi sitten se kaiveli usein roskiksia, saattoi syödä kenkiä tai muita tavaroita ja jopa tehdä tarpeensa sisälle. Nyt en enää muista, koska se olisi tehnyt mitään jätöksiä sisälle ja muutenkin se on yleensä ollut päivät kiltisti – joskus harvoin kuitenkin se on edelleen saattanut tonkia roskista.

Ulkoilukin sujuu Fridalta nyt paljon paremmin. Ihan pienestä lähtien Frida suhtautui ulkona epäluuloisesti muihin koiriin ja saattoi haukkua, remmirähjätä ja inistä muille koirille. Samalla kun se pelkäsi toisia koiria, se myös halusi kovasti niiden luo ja saattoi koittaa vetää ja pomppia niiden suuntaan. Nykyään Frida ohittaa muut koirat paljon paremmin kuin aikaisemmin ja pahoista tavoista on jäljellä enää satunnainen pieni ininä, mutta sekin paljon pienemmällä volyymilla kuin ennen.

Meillä oli pitkään myös nukkumisongelmia. Frida oli levoton ja heräili kaikkiin mahdollisiin ääniin. Lisäksi se ei pysynyt yöllä paikallaan, vaan vaihtoi nukkumapaikkaa vähän väliä ja saattoi innostua pyörimään ympyrää tai jahtaamaan häntäänsä. Lisäksi se herätti meidät viikonloppuisin samaan aikaan, johon arkena oli tapana herätä. Ihanaa sanoa, että nukkuminenkin sujuu nykyään paljon paremmin!

Vanhoista tavoista jäljellä on enää ajoittainen haukahtelu, eli jos Frida kuulee Hesarin jakajan äänet rappukäytävästä, se saattaa ilmoittaa asiasta. Tähän vaikuttaa tietysti ihan Fridan rotukin, sillä kleinspitzit on jalostettu alunperin olemaan nimenomaan hälyttäviä vahtikoiria. Mutta yöllinen haukahtelu on kyllä vähentynyt tosi paljon verrattuna alkuaikoihin ja on myös öitä, joilloin Frida ei hauku. Tämä on kuitenkin tapa, jonka kitkemistä jatketaan edelleenkin.

Vatsaongelmiin ja siitä seuranneisiin sisälle tulleisiin vahinkoihin on löytynyt tosi paljon helpotusta siitä, että pitäydymme nykyään yhdessä hyväksi havaitussa ruoassa emmekä vaihda sitä, koska koiramme vatsa on todella herkkä. Aikaisemmin emme tajunneet, että ruokamerkin vaihtelu oli yksi syy vatsaongelmiin. Nyt vatsan kanssa on myös mennyt paremmin ja se on kyllä myös aivan ihanaa.

Täytyy siis todeta, että 2-vuotias koiramme käyttäytyy todella paljon paremmin kuin esimerkiksi 1-vuotiaana, ja kuin huomaamatta siitä on pikkuhiljaa kasvanut ”aikuinen”. Edelleen Frida on tosi seurallinen ja siitä on paljon iloa meille kaikille. Postaukset kuvat ovat muuten lähes kaikki Instagramista, jossa jaan usein kuvia Fridasta (nimimerkillä @nettafrancesca).

Onko siellä muuten ketään muuta, joka olisi kokeillut tuota Thundershirtiä? Tai muita 2-vuotiaan koiran omistajia?

-Netta

Muita koira-aiheisia blogipostauksiani:

Valitsimme vihdoin itsellemme koirarodun – se on kleinspitz

Frida-koira tuli taloon

Mitä opetti ensimmäinen kuukausi koiranpennun kanssa?

Ensimmäinen vuosi koiranomistajana

Kolme vuotta koiranomistajana