Bloggaaminen harrastuksena ei herätä yhtään niin neutraaleja kaikuja kuin vaikkapa sulkapallon pelaaminen, lukeminen tai lenkkeily. Vaikka bloggaaminen onkin yleistynyt viime vuosina ihan hirvittävästi ja uusia blogeja on syntynyt kuin sieniä sateella, ei se kuitenkaan vielä ihan niin arkipäiväinen juttu ole, etteikö se herättäisi mielenkiintoisia kommentteja. Blogin alkutaipaleella pidinkin tämän harrastuksen ihan vaan omana tietonani. Sittemmin olen kuitenkin päättänyt olla ylpeä omasta harrastuksestani ja kertoa siitä muillekin. Välillä kuitenkin saan tuttaviltani mielenkiintoisia kommentteja bloggaamiseen liittyen. Ennakkoluuloja on monenlaisia, esimerkiksi tällaisia…

1) ”Haluat siis somejulkkikseksi ja kirjoitat siksi blogia”

Ei, en halua somejulkkikseksi enkä yhtään minkäänlaiseksi julkkikseksi. Tunnen ihmisiä, jotka ovat ihan oikeasti julkisuuden henkilöitä ja olen nähnyt läheltä, kuinka rajoittavaa ja raskastakin julkisuus voi ajoittain olla. Syy harrastukseeni ei todellakaan ole se, että haluaisin olla jollain tapaa tunnettu tai havittelisin jotain ”julkkiksen” statusta, vaan ihan puhtaasti rakkaus kirjoittamiseen, halu tuottaa tekstiä ja päästää päänsisäiset ajatukseni ulos. Haluan pistää jonnekin muistiin mökkiremonttimme eri vaiheet ja ehkä samalla jakaa vinkkejä muille samanlaisen projektin kanssa puuhasteleville. Haluan ottaa kuvia ja kehittyä siinä. Ymmärrän toki sen, että ehkäpä joskus jossakin joku blogin lukija saattaa minut tunnistaakin, mutta se ei tietenkään haittaa, vaan kuuluu asiaan. Menen blogissani ehdottomasti asiat edellä ja välillä saattaa mennä pitkiäkin aikoja, ettei blogissa julkaista ollenkaan minun kuviani.

2) ”Kirjoitat siis blogia, koska haluat ilmaisia tuotenäytteitä ja päästä kivoihin blogibileisiin juomaan skumppaa”

Ei, en kirjoita blogiani sen takia. Kuten kirjoitinkin jo kohdassa 1, tämä blogi syntyi puhtaasti halusta kirjoittaa ja tarpeesta saada omia ajatuksia näkyviin. Sitä paitsi, mitään ”ilmaisia” tuotenäytteitähän ei ole olemassakaan, sillä ”tavaralahjojen käypä arvo on bloggaajan veronalaista ansiotuloa” (lähde: Verohallinto 2017). Eli käytännössä bloggaaja on velvollinen ilmoittamaan saamansa ilmaislahjat verottajalle. En koe olevani halukas maksamaan veroa sellaisista tuotteista, joita en tarvitse tai käytä. Hanne Valtari kirjoittaa Unelmahommissa-kirjassa (2017), että suurin osa bloggaajista kieltäytyy nykyään ilmaisista goodiebageista juurikin tästä syystä. Ilmaisen tavaran saaminen olisi mielestäni aivan väärä syy kirjoittaa blogia ja se varmasti näkyisi läpi lukijoillekin. Lisäksi aiheet loppuisivat varmaan kesken melko pian.

Mitä blogibileisiin tulee, nehän ovat toki bloggaajille ilmaista huvia. Ne ovat hyvä kanava tavata muita bloggaajia ja saada uutta näkökulmaa tekemiseen. Voisin itse mennä johonkin mielenkiintoiseen tilaisuuteen esimerkiksi kuuntelemaan jotain hyvää puhujaa tai vaikkapa workshoppiin oppimaan jotain kivaa uutta. Tilaisuudessa pitäisi mieluiten olla jotain mielenkiintoista, josta saisi blogin aihepiiriin liittyvää sisältöä.

Summa summarum, myöskään minkäänlaiset ”blogibileet” tai muut yhteistyötapahtumat eivät ole olleet tämän blogin alullelaittava voima.

3) ”Sinulla on jotain ongelmia itsetuntosi kanssa, kun haluat tuolla lailla korostaa itseäsi kirjoittelemalla julkista päiväkirjaa itsestäsi”

No, mielestäni itsetuntoni on teinivuosien jälkeen ollut jatkuvassa nousujohteisessa kasvussa ja se on nykyään ihan tarpeeksi hyvä. En tarvitse minkäänlaista pönkitystä sille netissä. Päinvastoin, jos minulla olisi ihan surkea itsetunto, en tekisi blogia omilla kasvoillani, koska bloggaaja voi aina joutua anonyymin arvostelun kohteeksi. En todellakaan pyri korostamaan itseäni blogissani, ja tästä syystä en esimerksi julkaise kovin usein kuvia itsestäni, koska se ei usein ole mitenkään oleellista blogin aiheiden kanssa. Osa kirjoitusten aiheista toki käsittelee omaa elämääni hyvinkin henkilökohtaisesti, mutta mielestäni tietyistä aiheista on tärkeää kirjoittaa ja herätellä keskustelua niiden ympärillä. En kirjoita niistä nostaakseni itseäni jalustalle, vaan esimerkiksi inspiroidakseni tai rohkaistakseni muita.

4) ”Kaikki bloggaajat on vaan niin pinnallisia ja ärsyttää mua!”

Osa blogeista on pinnallisempia ja osa taas todella kaukana pinnallisesta. Molemmille löytyy oma lukijakuntansa. Samassa blogissa voi myös olla monenlaisia aiheita. En usko että kukaan ihminen on jatkuvasti ”pinnallinen” tai vastaavasti koko ajan erittäin ”syvällinen”. Mielestäni oma blogini ei ole pinnallinen, vaan sekoitus monenlaisia asioita, aivan kuten kirjoittajansakin. Joku postaus varmasti voikin olla pinnallinen, ja joku toinen taas jotain ihan muuta. Ja mikäli blogit ärsyttävät, ei niitä kannata lukea. Kaikesta itseä ärsyttävästä ja rasittavasta kannattaa pyrkiä eroon.

5) ”Blogit ovat jo nähneet kultakautensa ja niitä odottaa vain surkea ja hidas kuolema. Olisit alkanut tubettamaan!!”

En halua tubettaa, ainakaan juuri nyt. Haluan pitää blogia, koska haluan kirjoittaa. Mikäli blogit sitten hitaasti kuolevatkin, on se harmi, mutta jatkan silti, omaksi ilokseni sitten. Kyllä täällä varmaan silti pari kaveriani ja mieheni aina joskus silti käy lukemassa 😀 Voisin kyllä kuvitella tekeväni blogiini joskus satunnaisesti videoita esimerkiksi postauksen loppuun, mutta kirjoittamisesta en luovu. Enkä kyllä tällä hetkellä osaisikaan ruveta mitään videota editoimaan, heh.Videoissa minulle riittää siis tällä erää Instagram Stories.

Tässä pahimmat stereotypiat, jotka itselleni nyt tulivat mieleen. Muistatteko te vielä joitain muita?

-Netta