Saako aikuinenkin juhlia synttäreitä?

Täytin eilen 26 vuotta. Muistan, kuinka täyttäessäni 24 ja 25 vuotta olen erityisesti synttäripäivänä kärsinyt jonkinlaisesta ikäkriisistä, mutta tällä kertaa siltä onneksi vältyttiin. Ehkäpä ikä tosiaan tuo mukanaan viisautta, ja sitä tajuaa, ettei tuollaisista jutuista juuri kannata kriiseillä? Tai ehkä kyse on siitäkin, että esimerkiksi viime synttäripäivänäni monet asiat elämässäni olivat vähän eri tavalla kuin nyt, ja jotenkin oli sellainen olo, etten ollut saavuttanut elämässä niitä asioita, joita olisin halunnut. Jotenkin sitä ahdistui ja panikoitui siitä, miten kaikki ne asiat tulisi saavuttamaan vai tulisiko ollenkaan. Kuitenkin nyt, vain vuotta myöhemmin, voin sanoa saavuttaneeni tai ainakin olevani liikkumassa kohti niitä asioita, joista olen haaveillut.

1915477_1174809211741_128539_n.jpg

                                                              Minä päivän vanhana.                                                    

Mutta synttäreistä puheenollen, saako aikuinenkin juhlia muutakin kuin ”pyöreitä” vuosia? Usein nimittäin tuntuu, että monen mielestä ei, tai ainakaan se ei ole monen mielestä sen arvoista. Mutta omasta mielestäni tuo näkökanta on kovin tylsä ja ”aikuinen”! Eikö se pikemminkin ole niin, että aina kun on jokin syy juhlistaa jotain, niin silloin totta vie kannattaa juhlia? Syödä kakkua, kilistellä vähän tai kokoontua ystävien kanssa yhteen. Itse olen ollut tätä mieltä koko tähänastisen elämäni, ja päätän kyllä olla edelleenkin. Viime vuonna kävimme synttäripäivänäni ystävien kanssa brunssilla ja myöhemmin järjestin vielä isot yhdistetyt kandi-/ 25-v bileet. Tänä vuonna olin synttäripäivänä töissä, mutta illalla kävimme miehen kanssa Korkeavuorenkadun Lungissa syömässä. Uutena vuotena juhlimme sitten kotonamme ystävien kesken vähän jälkikäteen meidän molempien syntymäpäiviä sekä tietysti uutta vuotta. En malta odottaa! 🙂

1915477_1174809171740_4488181_n.jpg

                                                                          Parivuotiaana Kyproksella.

Joten henkilökohtaisesti siis olen todellakin sitä mieltä, että koskaan ei kannattaisi olla niin wanha ja aikuinen, että sivuuttaa syntymäpäivänsä olankohauksella. Eilen oli tosi kiva päivä ja sain tuntea itseni erityiseksi, vaikka en olekaan enää pikkulapsi. Mutta kyllä me aikuisetkin tykkäämme huomiosta ja siitä, että joku päivä on erityisesti ”meidän”! Töissä minua onniteltiin, ihana ystäväni poikkesi käymään työpaikallani ja toi vieläpä kukkia, ja kotonakin minua lahjottiin. Molemmat vanhempani soittivat minulle onnittelupuhelut ja muutamia onnitteluviestejäkin sain. Ja toki Facebookissa onnitteluja tuli kymmeniä. Kyllähän se kaikki ihmisten minua kohtaan osoittama huomiointi tuntui todella hyvältä ja kivalta! Totesinkin leikkimielisesti miehelleni, että ”miksi mulla ei voi olla syntymäpäivä ainakin kaksi kertaa vuodessa?!” 😉

Juhlikaa ihmiset, kun syytä on. Synttäreitä, nimppareita ja kissanristiäisiä. Meillä juhlittiin lapsuudenkodissa muuten ihan oikeasti kerran Baby Bornin ristiäisiä. Ja hyvät juhlat olivatkin!

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

My kind of Christmas

Hei kaikki, ja anteeksi pienestä radiohiljaisuudesta täällä blogin puolella nyt joulukuun aikana! Joulukuu on usein työssäkäyvälle opiskelijalle (kuten minulle) sitä vuoden kiireisintä aikaa – on tenttejä ja muita deadlineja sekä samaan aikaan myös töissä on kova joulukiire. Sitten siihen päälle pitäisi ehtiä vielä itsekin järjestellä joulua: hankkia lahjoja, askarrella kortteja, valmistella jouluruokia ja niin edelleen.

No, joulusta selvittiin kuitenkin kunnialla ja yritin olla ottamatta itse siitä mitään turhaa stressiä; jouluhan tulee joka tapauksessa, oli hössötyksen määrä mikä tahansa. En myöskään ajattele, että joulu olisi aikaa, jolloin kaiken pitäisi olla jotenkin ”täydellistä”. Meillä syötiin kaupan laatikoita eikä meillä ollut jouluservettejä emmekä siivonneet kaappeja, ja hauskaa oli silti. En siis todellakaan ole jouluhössöttäjä tai -nipottaja, vaan ennemminkin sellainen tunnelmoija ja rentoutuja.

Kun nyt vielä joulunaikaa eletään, halusin jakaa tänne blogiinkin muutamia kuvia joulustani; niin joulusisustuksesta kuin vähän joulunvietostakin. Joulutunnelmaa toin tänäkin vuonna kotiin kotiin monin eri tavoin: joulukukin, -koristein ja tietysti, ehkäpä suurinpana tunnelmanluojana, toimi joulukuusi. Emme ostaneet tänä vuonna pahemmin mitään uusia koristeita, vaikka oikeastaan se oli alunperin tarkoitus. Joulukuu vilahti ohi niin nopeasti, että ei vain tuntunut olevan aikaa lähteä ostamaan joulukoristeita! Onneksi nuo vanhatkin olivat ihan kivan näköisiä.

img_1779.jpg

Tiedän, että nykyään sisustuslehdissä ja -blogeissa usein ollaan sitä mieltä, että punainen väri joulusisustuksessa on ”so last season”, mutta itse tykkään siitä kovasti, sitä oikeastaan pitää olla minun joulussani! Juontaa varmasti juurensa omasta lapsuudestani, jolloin jouluisen kodin värejä olivat nimenomaan punainen, harmaa ja tummanvihreä. Meillä oli nytkin siis kotona punaista jonkin verran, mutta myös valkoista, hopeaa ja muitakin värejä.

img_1783.jpg

Tuo Blossan glögipullo oli tänä vuonna pakko hankkia ihan vain tuon kauniin pullon takia! Aion säilyttää sen ja käyttää sitä vaikkapa kynttilänjalkana tai maljakkona. Itse glögikin maistui muutan ihan hyvältä.

img_1785.jpgimg_1797.jpgPinterestin joulukuvia selaillessani sain pakkomieleen saada itselleni jonkinlainen joulupeura tai -poro. Mutta olin sen verran myöhään liikenteessä, ettei sellaisen löytäminen enää ollutkaan niin kovin helppoa. Onnekseni tämä glitter-yksilö tuli minua vastaan Tigerissa, ja hintaa sillä oli huimat kolme euroa! Sai siis kotiutua meille, ja hyvinhän se tuohon sopii noiden vanhojen, lapsuudenkodistani peräisin olevien tuikkukuppien kaveriksi.

img_1799.jpgimg_1800.jpg

Ja siinä se on, meidän joulukuusi! Ensimmäinen kuusi, jonka hankin omaan kotiin (eli siis muuhun, kuin lapsuudenkotiin). Minulla ei ole siis koskaan Helsingissä asuessani ollut omaa kuusta, mutta nyt olimme jo hyvissä ajoin päättäneet, että sellainen hankitaan. Ja onhan se vaan niin kiva! Tuoksuu hyvältä, on jotenkin niin juhlava ja tuo sitä joulun tuntua. Kuusenjalan, kynttilät ja latvatähden saimme käytettyinä, mutta koristeet ostimme kerralla itse. Siksi niitä ei nyt ole ehkä ihan kamalan paljon, mutta juuri sopivasti ensimmäiseen kuuseemme. Kyllä niitä sitten vuosien varrella kertyy lisää.

Ostimme isot hopeiset pallot sekä läpinäkyvät pallot eräästä halpakaupasta. Pienet ”kulkuset” ovat Riviera Maisonin, suloinen oranssi kettu Stockamannilta ja korkeimmalla, hieman vasemmanpuoleisella oksalla komeilee lahjaksi saatu Iittalan Tanssi -pallo.

img_1787.jpgimg_1792_0.jpgimg_1794.jpgimg_1796.jpg

Yksi tänä vuonna ostamistamme koristeista on tuo paperitähti. Ostimme sen Stockamannilta ja se on kyllä ihanan iso ja valaisee kivasti.

img_1803.jpg

Itse jouluaatto sujui hyvin ja rauhallisissa tunnelmissa. Vietin nyt ensimmäistä kertaa jouluaattoa täällä Helsingissä, ja se oli kyllä mukavaa! Oli kivaa olla kerrankin omassa kodissa aattonakin. Pyrin vaalimaan täällä kotonakin joitain jouluperinteitä, ja söimmekin joulupuuroa samalla kun seurasimme televisiosta joulurauhan julistusta. Kävimme myös joulukirkossa ja jouluruokiakin nautimme toki.

img_1804.jpgimg_1806.jpgimg_1808.jpgimg_1811.jpgimg_1814.jpgimg_1818.jpg

Jo aiemmin joulukuussa olin saanut lahjaksi tuollaisen Woodwick Candlen, joka pitää palaessaan samanlaista ääntä kuin mitä takka pitää. Se oli aika hauska joulutunnelman luoja myös! Ja ihana tuoksuhan siitä leijailee myöskin<3

img_1819.jpg

Niin se joulu alkaa pikkuhiljaa olla paketissa! Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana joulunaika. Seuraavaksi katse alkaakin kääntyä uuden vuoden juhlintoihin. Me järjestämme täällä kotona pientä illanistujaista, joten pian saa alkaa taas suunnitella tarjottavia ja muita. Mutta vielä tänään aion vain rentoilla ja lukea kirjaa sekä katsoa leffoja. Ihanaa sunnuntaita kaikki! <3

-Netta

Lue myös:

Uusi mahdollisuus joululle

Paloja joulusisustuksesta

Parhaat jouluelokuvat

Suhteet Sisustus Oma elämä