Olen jo aikaisemmin kirjoitellut hieman sisustamisesta, mutta lähinnä ohimennen. Nyt ajattelin sivuta aihetta vähän pidemmän kaavan kautta, onhan se yksi lempparijuttujani ja eritoten viime aikoina pyörinyt mielessäni paljonkin.

Kiinnostuin sisustamisesta oikeastaan jo teini-iässä. Minulla oli tapana muuttaa huonekalujen paikkaa huoneessani vähän väliä, samoin kuin myös kaikkien pikkutavaroidenkin. Olin valinnut huoneeni värisävyksi sinisen ja se toistui lähes kaikessa huoneessani – mikäli sinne ajautui jostain syystä muun värinen tavara, maalasin sen yleensä omatoimisesti sisustukseen sopivalla sinisellä. Olin muutenkin aika omatoiminen; jos päätin että haluan taulun seinälle, hain autotallista vasaran ja naulasin taulun kiinni. Sisustusinnostus on varmasti peruja äidiltäni – hän on aina katsonut sisustusohjelmia, lukenut sisustuslehtiä ja kerännyt antiikkia.

Sisustustyylini on toki vuosien varrella muuttunut. Ensimmäinen kotini Helsingissä oli aika vahvasti retrovaikutteinen, oli paljon vanhoja kahvipurkkeja, punaisia emalikattiloita ja retrokuoseja. Pikkuhiljaa värimaailma alkoi kääntyä punaisesta neutraalimpaan, ja mitä enemmän ikää on tullut, sitä maanläheisimpiin väreihin on menty. Ensimmäisissä opiskeluajan kämpissä lähestulkoon kaikki kalusteet olivat Ikeaa, kun taas sittemmin olen keksinyt itselleni uuden ”säännön”, että Ikeasta ei mielellään osteta enää mitään huonekaluja, ainoastaan muuta käyttötavaraa.

Kaksi edellistä kotiani ovat olleet selkeästi sellaisia hyvin pieniä opiskeluajan kämppiä (21 ja 24 neliömetriä). Vaikka olen sisustanut ne myös kivasti ja viihtyisästi, on into jossain vaiheessa vähän hiipunut. Ajatusmaailmani on ollut vähän se, että ”tämä koti on kuitenkin väliaikainen, joten en viitsi satsata ihan kamalasti”. Mutta nyt kun heinäkuussa muutimme nykyiseen asuntoomme, oli selvää että haluan sisustaa tämän ihanan kodin arvoisellaan tavalla. Ja silloin sisustuskärpänen puraisi kyllä kovempaa kuin ehkä koskaan aikaisemmin!

Inspiraation lähteenä sisustuksessa toimivat jonkin verran tv:n sisustusohjelmat, joita muuten myös olen katsonut ihan pienestä lähtien! Samoin luen nykyään jonkun verran sisustuslehtiä, juuri Habitaressa käydessä tuli tilattua kotiin Avotakka. Mutta suurin aarreaitta itselleni sisustusjutuissa on nykyään kyllä Pinterest. Siellä tulee pyörittyä usein ja liitettyä mielenkiintoisia sisustuskuvia sisustusaiheeseen ”tauluuni”. Huomaan, että eniten minua miellyttää skandinaavinen sisustus, jonka päävärinä on valkoinen, mutta jota on sopivasti höystetty muilla väreillä. Sekalainen yhdistelmä vanhaa ja uutta, pehmeitä materiaaleja, lampaantaljoja, kynttilöitä ja kauniita sisustusvaloja.

Ikeaa en siis mielelläni enää osta, vaikka kyllä sitä meiltä toki edelleen löytyy. Ehkä sitten joskus pitkällä aikavälillä nykyiset Ikean kalusteet tulevat vaihtumaan joihinkin muihin. Tällä hetkellä lemppareitani ovat ehdottomasti kirpputori- ja antiikkilöydöt. Oikeastaan, tänne uuteen kotiin emme ole ostaneet mitään isompia juttuja uutena. Käytämme apuna paljon Huuto.nettiä, Tori.fi:tä sekä Facebookin kierrätysryhmiä, kun etsimme kotiimme kalusteita. Olemme ostaneet nyt käytettyinä muun muassa kirjoituspöydän, lampaantaljan,  kolme vanhaa tuolia ja ison itämaistyyppisen maton.

Selkeästi halajan ympärilleni tällä hetkellä myös paljon viherkasveja – niitä olen ostanut uuteen kotiin ainakin kahdeksan! Ja lisää haluaisin edelleen. Tämänkin vaikutteen olen kai imenyt Pinterestistä, samoin kuin sain myös pakkomielteen hankkia muutamalle kasville kauniit terrakotan väriset saviruukut. Joskus aiemminhan ne olivat ihan peruskäyttötavaraa, mutta nyt ne ovat olleet sisustusjutuissa pinnalla, esimerkiksi juurikin Pinterestissä niitä näkyy nyt paljon. Tuo kaunis väri tuo ihanaa lämpöä vaaleaan kotiin!

Enää sisustuksessa ei ole tärkeintä uusi ja kiiltävä, vaan parhaita tavaroita ja huonekaluja ovat ajan patinoimat ja elämää nähneet yksilöt. Omia suosikkeja kotonani ovat muun muassa isältä saatu kattokruunu (kuva ylempänä), miehen hymypatsas (alempi kuva), vanhat Muumi-seinälautaset ja edellisestä työpaikastani peräisin oleva kultareunuksinen peili. Kaikilla niillä on tunnearvoa ja oma tarinansa takanaan.

Alla olevan kuvan mukillakin on kiva tarina kerrottavanaan – sain sen eräästä kesätyöpaikastani, kun muutama reipas kesätyöntekijä kauden päättäjäisissä palkittiin nimikoidulla mukilla. Se on ehkä hieman ruma enkä huolinut sitä keittiöön, mutta kynäpurkkina se on saanut toimia jo monta vuotta. Ja tuleepahan nuo mahtavat saamani kehut varmasti kaikkien nähtäville, heheh 😉

Lopuksi vielä jotain uutta, mitä olemme kotiimme hankkineet. Tilasimme nimittäin netistä kaksi vanhoista Helsinki-valokuvista teetettyä taulua ja kehystimme ne. Tässä niistä toinen, Havis Amandan patsas noin 100 vuotta sitten. Olen yleensä vähän huono taulujen kanssa (kuten taisinkin jo aiemmin kertoa), mutta kun nämä tulivat vastaan, oli ne pakko tilata ja myös saada seinälle heti. Olen ollut erittäin tyytyväinen!

Tässäpä pieni pala sisustusfilosofiaani ja myös kotiamme. Vaikka tämä ei varsinaisesti olekaan sisustusblogi, niin toivon että jaksoitte lukea. Sisustaminen on itselleni tärkeä juttu ja hyvä keino päästä ilmaisemaan itseäni. Niinpä uskon, että näitä sisustuspostauksia pulpahtelee täällä jatkossakin.

-Netta