Uusilla kulmilla

Muutto tuo aina mukanaan valtavasti uutta. Ei vain uutta osoitetta, uutta asuntoa ja kenties uutta asuinkumppaniakin, vaan usein myös kokonaan uuden asuinalueen. Helsinki on siitä kiva kaupunki, että täällä on yhden kaupungin sisällä tavallaan monta ”pientä kaupunkia”, kun jokainen asuinalue on niin omanlaisensa. On fiini Ullanlinna Kaivopuistoineen, rosoinen Kallio opiskelijoineen ja kadunmiehineen, trendikäs Punavuori pikkukauppoineen sekä arvokas Kruununhaka lapsiperheineen ja vanhuksineen. Jokaisella alueella on omat hyvät puolensa! Kun asuin Kruununhaassa, rakastin eniten vanhoja, historiallisia rakennuksia sekä Tervasaaren ulkoilualuetta, jossa minulla oli tapana ottaa aurinkoa, käydä koirapuistossa ja muuten vaan kävelemässä tai pyöräilemässä.

Onneksi uudelta asunnoltani on vain kivenheitto Töölönlahden ulkoilualueelle. Se lienee Kaivopuiston ohella Helsingin legendaarisin ulkoilualue, joka esiintyy myös lukemattomissa leffoissa, tv-sarjoissa ja kirjoissa. Ihana pieni vihreä keidas keskellä kaupunkia. Itse en ole oikeastaan koskaan hirveästi viettänyt aikaa siellä, mutta nyt asiaan varmasti tulee iso muutos. Sunnuntaina päätinkin vapaapäivän kunniaksi lähteä vihdoin tutustumaan kyseiseen alueeseen vähän tarkemmin.

img_6293_1.jpg

Tämä Urho Kekkosen muistomerkki on mielestäni aivan ihana! Pisaranmuotoinen, valaistu allas sekä hassut kädet sen yläpuolella. Kauempana kalliossa lukee Urho Kekkosen nimi sekä synnyin- ja kuolinvuodet. En ollut itseasiassa huomannut sitä koskaan aiemmin kuin vasta nyt tällä hitaalla kävelylläni. Joskus pitää todellakin pysähtyä katsomaan.  Löysinpä myöhemmin vielä netistä hauskan nippelitiedon, jonka mukaan tuon kallioon hakatun tekstin vieressä kasvaa ruusupuska, joka on peräisin Kekkosen syntymäkodin Lepikon torpan pihalta. Aikamoista! 🙂

fullsizerender_4_0.jpg

fullsizerender_5_0.jpg

Töölönlahti vaikuttaa todella eläväiseltä alueelta ja siellä liikkuu jatkuvasti ulkoilijoita; niin juoksijoita, kävelijöitä, pyörilijöitä, koiranulkoiluttajia kuin kaikenlaista muutakin tallaajaa. Ja voi siellä näköjään tanssiakin! Käynnissä oli nimittäin jonkinlainen puistosalsatapahtuma. Paljon pareja tanssimassa ja myöskin ihmisiä katselemassa ja kuuntelemassa sekä syömässä eväitä. Vaikutti todella hauskalta ja jotenkin myös melkoisen epäsuomalaiselta tapahtumalta! Täytynee mennä itsekin joskus kokeilemaan.

fullsizerender_6_0.jpg

Töölönlahdelta löytyy myös kivoja kahviloita, mikäli ei satu olemaan millään hikilenkillä vaan ennemminkin rauhallisella sunnuntaikävelyllä. Itselleni entuudestaan tuttu oli Sinisen huvilan kahvila, joka niin ikään on vilahdellut monessa tv-sarjassa ja leffassa. Sen sijaan en ole tainnut koskaan kiinnittää huomiota Kahvila Tyyni-nimiseen paikkaan. Suloinen vanha rakennus, jonka katolla kasvaa heinää ja jonka suurelta terassilta on ihana näkymä Töölönlahdelle. Tuolla pitää ehdottomasti joskus käydä!

fullsizerender_7_0.jpg

Kahvilan yhteydessä näytti toimivan myös Hakuna Matata -niminen suppailua tarjoava yritys. En ole koskaan suppaillut, mutta pitkään olen sitä halunnut kokeilla. Jos pian alkavan kesälomani aikana sattuu olemaan jokin vähän lämpimämpi päivä, taidan suunnata tuonne kokeilemaan kyseistä lajia vihdoinkin.

img_6287_0.jpg

Löysin myös toisen itselleni aiemmin tuntemattoman kahvilan aivan Sinisen huvilan kahvilan vierestä – kahvila Taideterassin. Itseasiassa, tämä kahvila on juurikin tuon Sinisen huvilan terassilla, kun taas Sinisen huvilan kahvilahan sijaitsee huvilan toisella puolella, erillisessä pienessä rakennuksessaan. Taideterassin suuret terassirakennelmat huvilan kyljessä, ja niiltä avautuvat kaunis näkymä Töölönlahdelle, ovat juuri sitä mitä tämä kaupunki kaipaa lisää. Oli pakko keskeyttää kävelyretki hetkeksi ja jäädä terassille nauttimaan virvokkeita.  Meininki oli selvästi erittäin hyvä, koska unohdin tyystin ottaa paikasta mitään kuvia. Tai en tyystin, nappasin nimittäin kuvan paikan pihalla olleesta, maailman söpöimmästä leikkimökistä, hihih!

img_6289.jpg

Uudelle asuinalueelle muuttaminen on aina vähän jännittävää. Jätin haikeudella Kruununhaan taakseni ja jäin vähän ikävöimään Tervasaaren ulkoilualuetta. Olihan se kieltämättä vähän pienempi ja rauhallisempi kuin Töölönlahti, mutta kyllä tämäkin vaikuttaa siltä, että voin kiintyä tähän varsin hyvin myös. Täällä on helpompi lenkkeillä, kun alue on suurempi, ja on kivaa kun kahvittelupaikkoja löytyy myös kiitettävästi. Uudet kulmani saavat siis varsin hyväksyvän tuomion!

img_6292_0.jpg

Vielä kun saataisiin vähän aurinkoa, niin ulkoilukin olisi kivempaa. Jään elokuun alusta kolmen viikon kesälomalle, joten nyt sormet ja varpaat ristiin, että sääjumalat olisivat suotuisia. Olen myös lähdössä reissaamaan Ahvenanmaalle sekä Tukholmaan, joten aurinkoa toivotaan sinnekin. Kivaa heinäkuun loppua muruset!

-Netta

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

My way

Minulla on yksi hassu tapa, jolle muutamat läheiseni naureskelevat ja pyörittelevät silmiään. Joka sunnuntai kaivaudun sohvannurkkaan viltin alle, otan mukavan asennon ja ehkä vielä teemukinkin seurakseni. Asetan eteeni sunnuntai-Hesarin ja kaivan sieltä esiin sen osioista tärkeimmän ja mielenkiintoisimman (hahah), jonka lukemisen mummuni ja äitini minulle aikoinaan opettivat – kuolinilmoitukset! Siinä sitten lueskelen niitä pohtien, millaisia ihmiskohtaloita onkaan kyseessä. Miksi omaiset valitsivat juuri tietynlaisen muistovärssyn, ja kyllä vain, joskus mietin millaisen itselleni valitsisin… Varsin vinksahtanutta ehkä, mutta itselleni jokasunnuntaista ajanvietettä.

Vähän aikaa sitten yhdessä ilmoituksessa oli vähän epätavallisempi ”värssy”, katkelma Frank Sinatran My Way -biisin lyriikoita. Varsin epäsuomalaista, jo ihan vain siksikin, että kappaleessa ei nöyristellä, kainostella tai pyydellä mitään anteeksi. Siinä todetaan, että ”elinpäs huikean elämän ja aivan omalla tyylilläni!” Oli aivan pakko kuunnella tuo kyseinen laulu (lyriikoiden kera) ja fiilistellä. Totesin saman tien, että noinhan sen elämän täytyisikin mennä. Että vaikkapa 90-vuotissynttäreilläni minäkin voisin soittaa tuon biisin kaikille vierailleni ja todeta, että olipas huippu retki teidän kanssanne ihmiset, että onneksi pysyin aina rehellisenä itselleni ja elin niin kuin halusin ja nyt ei kaduta mikään, ainakaan tekemättä jääneet asiat.   

https://youtube.com/watch?v=egY8rUpxqcE

I’ve loved, I’ve laughed and cried.

I’ve had my fill; my share of losing.
And now, as tears subside, 
I find it all so amusing.

To think I did all that; 
And may I say – not in a shy way, 
”Oh no, oh no not me, 
I did it my way”.

Näissä mietteissä tänään. Elämä on sitä, mitä siitä itse tekee. Tai ei ehkä aina ihan sitä (koska olosuhteille ei aina vaan voi mitään), mutta omalla asenteella voi vaikuttaa asioihin niiin paljon. Paras siis elää siten, että todella kehtaan soittaa tämän biisin sitten vanhainkodissa kavereille. Ja laulaa kovaa mukana 😉

Kulttuuri Musiikki Ajattelin tänään Syvällistä