Meidän viikonloppumme ovat viime aikoina kuluneet pitkälti mökillämme – sijaitseehan se lyhyen ajomatkan päässä ja saman sairaanhoitopiirin alueella kuin oma kotimme. Kesämökki onkin ollut varsinainen henkireikä näinä aikoina, kun paljon mitään ei saa tehdä eikä minnekään voi mennä, mutta kotona seinät meinaavat kaatua päälle. Mökillä oleminen on täydellinen vastakohta meidän arkipäivillemme, jolloin molemmat istumme työkoneiden ääressä sisällä. Mökillä nimittäin puuhastelemme jatkuvasti jotain ja olemme lähes koko ajan ulkona. Myös kissamme ja koiramme viihtyvät mökillä erinomaisesti, saavathan nekin ulkoilla tavallista enemmän (narussa molemmat).

Päätin viime viikonloppuna pitää pientä kuvapäiväkirjaa ja napsia (huonolaatuisia) puhelinkuvia mökkiviikonlopustamme – ja jakaa ne täällä. Tuli mieleen vanhat blogiajat, kun blogit olivat lähinnä täynnä tällaista sisältöä. Tältä näytti meidän mökkiviikonloppumme.

LAUANTAI

Saavuimme mökille jo perjantaina, mutta aloitin kuvien napsimisen vasta lauantaina. Lauantai-aamu valkeni aurinkoisena ja ihanan lämpimänä. Join ensimmäistä kertaa tänä vuonna aamukahvini ulkona linnunlaulussa – mukista, jonka olen saanut ylioppilaslahjaksi vuonna 2008. Puutarhassamme kukki jo paljon erilaisia, värikkäitä kevätkukkia, ja puut olivat täynnä silmuja. Pohdin, josko jo ensi viikonloppuna mökillä olisi paljon vihreämpää.

Aamukahvini jälkeen menin sisälle mökkiin petaamaan sängyn ja siistin vähän mökkiä. Sitten päätin tulla ulos puutarhahommiin, olihan keli mitä mainioin.

Kävin tonttimme rajalla kasvavan pensasaidan kimppuun. Se oli aivan ylikasvanut ja rehotti ajotielle päin. En ole koskaan aikaisemmin itse tehnyt sille mitään, enkä tiedä koska edellinen omistaja mahtaa olla sitä leikannut – ja sen se oli näköinenkin! Leikkasin pensasaitaa lyhyemmäksi runsaalla kädellä ja haravoin samalla aidan viereltä kuivat lehdet ja heinät pois. Kottikärryt tulivat aivan täyteen tavaraa, mutta kylläpäs tuli muuten siisti aita! Hommaa tehdessä tarkeni hyvin ohuella pitkähihaisella. Muistin onneksi levittää kasvoille aurinkorasvaa.

Kärräsin sitten roskat kompostille. Samalla kastelin kaikki kompostimme ja levitin niihin kompostivirkistettä, jotta kompostoitumisprosessi nopeutuisi. Kaiken maailman kompostijätettä syntyy juuri nyt niin hirveästi, että kompostorimme ovat jatkuvasti täynnä.

Olimme jo aiemmin tilanneet meille kotiinkuljetuksella pienen aamiaispöytäsetin ulko-oven läheisyyteen. Avasin paketit vain todetakseni, että niiden kasaaminen vaikutti aivan liian monimutkaiselta. Miten voikin olla, että näinkin yksinkertaisen huonekalun kasaaminen on rakettitiedettä?! Jätin homman sikseen, mutta onneksi mies sai tuolit ja pöydän kasattua myöhemmin illalla.

Päätin sen sijaan tehdä jotain mitä osaan: oksien silppuamista. Olen tehnyt kovalla kädellä oksien karsintaa tontillamme, ja keväällä leikkasimme myös kuusi omenapuuta. Oksia siis riittää vaikka muille jakaa! Meillä ei ole autossamme vetokoukkua eikä siten myöskään peräkärryä, joten olemme silpunneet oksia oksasilppurilla, vaikka siinä onkin kyllä kovasti hommaa. Mutta jos silppuaa jonkin verran joka viikonloppu, homma kyllä etenee.

Nyt tosin kävi niin, että jossain vaiheessa silppuriin tuli tukos, ja jouduin keskeyttämään hommani. Ehdin silputa ehkä neljä säkillistä, jotka kaikki kävin tyhjentämässä eri pensaiden ja puiden juurille.

Yllä olevasta kuvasta huomaa, että aika hyvän määrän ehdin kuitenkin jo silputa!  Edessä oleva kasa ehti hävitä lähes kokonaan, ja loput yhdistin takana olevaan kasaan. Haravoin tuon oksista vapautuneen alueen siistiksi ja iloitsin siitä, miten näkyvää hommaa nämä puutarhajutut ovatkaan – näet tuloksia välittömästi. Frida-koira oli tietysti myös paikalla virallisena valvojana.

Sillä aikaa kun minä silppusin oksia, mies ahersi vieressä asentaen saunan vesille imeytymisjärjestelmää. Frida toimi työnjohtajana myös tässä projektissa.

Kun oksasilppuri oli jumittunut ja taivaalta alkoi myös tihuttaa vettä, siirryin sisälle mökkiin. Koska edellinen päivä oli ollut vappupäivä, oli meillä vielä jäljellä munkkeja. Niinpä päätin herkutella munkilla ja simalla Viivi-kissan seurassa. Katsoin puhelimeni näytöltä Suomen kaunein mökki -sarjan edellisen jakson, joka minulta oli jäänyt väliin.

Lämmitimme myös puuhellaa ja kuuntelimme radiosta Yle Puhetta. Emme ole hankkineet mökille lainkaan televisiota, joten kuuntelemme usein radiota – ja nimenomaan puheohjelmia. Menimme nukkumaan muistaakseni vähän ennen puoltayötä.

SUNNUNTAI

Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä, ja päätin aloittaa päivän siivoamalla sisällä mökissä. Imuroin koko mökin ja pesin lattiat. Pyyhin pölyjä ja järjestelin vähän paikkoja. Juuri nyt tuntuu, että kun ulkona on vielä melko märkää, kertyy sisälle mökkiin helposti roskaa. Yritimme ratkoa ongelmaa hankkimalla ulko-oven eteen nyt rappurallin, johon yritämme muistaa pyyhkiä kenkämme ennen sisään tuloa.

Lounaan jälkeen päätin, että on aika tiskata. Meidän tontillemme tulee kunnallisvesi, mutta se ei tule mökin sisään, vaan vesipostiin pihalle – ja vain kylmä vesi siis. Tiskaaminen alkaakin aina sillä, että keitän aina ison kattilallisen kuumaa vettä.

Itse tiskauspaikka on mökin eteisessä – ja siinä on aika ihanaa tiskata! Tuo ikkuna on kuin ”vaihtuva maisemataulu” – maisema näyttää joka kerta vähän erilaiselta. Tiskatessa voi kuunnella linnunlaulua ja yleensä pidänkin ulko-ovea auki tiskauksen ajan. Tiskiä oli tällä kertaa kertynyt aika paljon ja tiskatessa menikin hyvä tovi, mutta se ei haitannut.

Tiskauksen jälkeen oli päivän pihahommien vuoro. Kastelin kasveja uudella, vaaleanpunaisella kastelukannullani. Olen jo tänä vuonna istuttanut useita taimia, kuten pari keltahanhikkia, yhden syyshortensian, kaksi ruusua ja useita maanpeittokasveja. Kastelen etenkin noita uusia istutuksiani nyt ahkeraan, jotta ne lähtevät juurtumaan hyvin. Ostoslistallani tällä kaudelle on vielä ainakin mansikkaa, vadelmaa, pensasmustikkaa ja päärynäpuu.

Hoidin myös jo ostamiani kesäkukkia. Taisin olla niiden kanssa vähän liian ajoissa, sillä pelargonit näyttivät vähän paleltuneilta. En uskaltanut jättää vielä hortensiaa lainkaan ulos, ja kotiin lähtiessä siirsin pelargonitkin vielä verannalle. Tässä kuvassa näkyy muuten uusi puutarhatuoli kasattuna – tykkään!

Hoidettuani kasveja menin vielä jatkamaan oksien silppuamista – mies oli nimittäin purkanut tukoksen silppurista ja nyt se toimi taas. Silppusin nyt kolme säkillistä silppua, mikä on ihan hyvä määrä, ja kasa pieneni jälleen. Mies rakenteli sillä välin saunan väliovea. Kello alkoi kuitenkin olla jo sen verran, että meidän oli pakko alkaa laittaa hommat pakettiin tältä viikonlopulta, koska seuraava päivä olisi työpäivä.

Tämän kuvan nappasin viimeisenä ennen autoon astumista. Kivasti vihertävä pihamaa, joka ensi kerralla on jo varmaan paljonkin vihreämpi. Onneksi on tämä paikka, jonne pääsee jopa näinä maailmanaikoina. <3

Ja aika puuhakas viikonloppu takana! Tulevina viikkoina vuorossa on muun muassa ulkorakennuksen maalaamista, kasvimaan kääntöä ja hyötykasvien istutusta, pihakeinun siirtoa ja varmaan jo kohta ruohonleikkuutakin.

-Netta