Aion taas ryhtyä jouluihmiseksi
Lapsena rakastin joulua. Meillä jouluisin toistuivat samat perinteet vuodesta toiseen: aamulla Joulupukin kuumalinja, riisipuuroa joulurauhan julistuksen aikaan, päivällä joulukirkkoon ja hautausmaalle ja illalla joulusaunaan. Vuosia kaava oli tämä sama, kunnes joitakin vuosia sitten perheeni hajosi ympäri Suomea ja joulunvietot sellaisena kuin ne joskus tunnettiin, jäivät lopullisesti unholaan.
Näitä kaikkia elämänmuutoksia oli vaikeaa hyväksyä, ja juurikin jouluisin ne tuntuivat jotenkin kaikkein pahimmalta – onhan joulu se ultimaattisin mahdollinen perhejuhla. Vaikka jouluperinteiden katkeamisesta on nyt jo useampi vuosi, eivät joulut ole silti tuntuneet enää oikein miltään. Yhä edelleen jouluaattoisin ja välipäivinä olo on ollut jotenkin melankolinen. Se joku joulun taika, rauha, onni ja ilo on ollut minulta nyt jo vuosia kadoksissa ja jouluisin kaikki on vaan tuntunut väärältä ja liian erilaiselta kuin lapsuuteni jouluissa.
Tänä vuonna olen kuitenkin ihan tietoisesti päättänyt suhtautua jouluun positiivisesti. Olen muistellut sitä, miten paljon rakastinkaan joulua lapsena, ja pohtinut miten voisin löytää edes osan tuosta riemusta takaisin näin aikuisena.
Ensimmäinen päätelmäni on, että minun täytyy päästää irti siitä konseptista, jota lapsuuteni ja nuoruuteni joulut yhdessä vanhempieni kanssa olivat (sillä ne ovat nyt historiaa), ja luoda omassa mielessäni joulun konsepti uudelleen. Toinen päätelmä on se, että minun täytyy lisätä jouluihin enemmän asioita, joista minä pidän, ja tehdä asioita myös omaan tahtiin ja oman mieltymysteni mukaan – eikä liikaa vain muitten ihmisten ehdoilla. Haluan viettää joulua omaan tapaani – rennosti, rauhassa, tunnelmoiden. Ja kolmas päätelmäni on se, että on tärkeää luoda ihan ikiomia jouluperinteitä. Sellaisia, jotka kuuluvat minun ja mieheni yhteiseen joulunviettoon, sellaisia joista juuri me kaksi pidämme ja joita me haluamme vaalia vuodesta toiseen. Neljäntenä ajatuksena mieleeni on kirkastunut se, että joulu on niin paljon enemmän kuin vain jouluaatto ja pari hassua välipäivää. Joulun tunnelmoinnin voi aloittaa jo marraskuun puolella, ja joulun lämpöisestä tunnelmasta saa iloa ja lohtua vuoden synkimmän ajan keskelle.
Olen päättänyt tietoisesti kannustaa itseäni nauttimaan joulusta tänä vuonna ja etsimään sitä joulun rauhaisaa tunnelmaa ja lämpöä sisimpääni. Olen jo nyt kuunnellut hieman joululauluja – ihan vain koska pidän niistä. Olen myös juonut glögiä ja syönyt pipareita, koska ne ovat ihania kausiherkkuja. Odotan myös jo joulukoristeiden esiin ottamista ja jouluvalojen virittelyä – ja aionkin tehdä sen ihan lähiaikoina. Olemme myös mieheni kanssa sopineet hankkivamme tänä vuonna oikean joulukuusen ja olemme myös kutsuneet ystävämme meille joulun välipäivinä syömään. Ehkä siitä tulee meille uusi, ihana perinne? Sellainen, jota voimme yhdessä vaalia vuodesta toiseen.
Erään ystäväni kanssa sovimme askartelevamme joulukortteja ja menevämme kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen. Lisäksi haluan päästä käymään erilaisissa joulutapahtumissa, kuten markkinoilla ja myyjäisissä. Ihania juttuja, jotka tuovat joulun tunnelmaa koko joulukuun ajan.
Olen kirjoittanut aiemminkin, että joulu on ymmärrettävästi monille vuoden vaikeinta ja yksinäisintä aikaa. Ikävä kyllä niin on, ja joskus se on ollut minullekin tosi hankalaa aikaa monin tavoin. Mutta enää sen ei tarvitse olla, ja siksi olen päättänyt nyt kääntää kelkkani ja ryhtyä jälleen jouluihmiseksi, koska oikeasti tykkään joulusta, ja nyt minulla ei ole enää mitään syytä angstailla jouluna ja haikailla joidenkin vanhojen asioiden perään. Sen sijaan aion tehdä joulusta taas oman lempijuhlani, omalla tavallani ja omilla säännöilläni. <3
-Netta
Postauksen kuvat: mökillä joulukuussa 2017.
Lue myös:
