Jälleen on aika taputella yksi vuosi pakettiin. Vietin juuri 28.12 syntymäpäivääni ja taputtelin myös siinä mielessä yhden (ikä-)vuoden pakettiin, ja nyt sitten vielä tämän vuoden 2021. Vuoden vaihtumisessa on aina jonkinlaista symboliikkaa – voi ikään kuin sulkea yhden kirjan takakannen ja avata uuden, tyhjän sivun. Vaikka oikeastihan mikään ei yhdessä yössä muutu, niin silti tällainen symbolinen ”uusi alku” on aika ajoin ihmismielelle tervetullutta.

Vuodenvaihteessa itselläni on tapana summata vähän mennyttä vuotta – mitä hyvää ja huonoa siihen kuului. Vuosi 2021 ei ollut omassa elämässäni se paras mahdollinen, mutta ei myöskään huonoin. Vuosi 2020 nimittäin oli monin verroin surkeampi! Vuonna 2021 jopa tähän koronaelämään oli sen verran turtunut, etteivät uudet rajoitukset ja tilanteen huonontumiset enää saaneet aikaan samanlaisia henkisiä kipuja, kuin aiemmin (vaikka toki ne ajoittain harmittivat ja ahdistivatkin). Totta se kai kuitenkin on, että ihminen tottuu pakon edessä kaikenlaiseen ja meillä on ilmiömäinen kyky mukautua tilanteisiin ja selvitä.

Kun muistelen vuotta 2021, nousee muutama asia kirkkaimpana mieleen. Ensinnäkin, yksittäisinä kokemuksina isoimpina ovat mieleen kyllä jääneet koronan sairastaminen ja kirurginen hammasleikkaus peräkkäin. Koronaan kuului 10 päivän eristys yksinään makuuhuoneessa ja hammasleikkauksen jälkimaininkeihin puolestaan hirveät kivut. Elokuu menikin melkein kokonaan kotona sairastaessa, ja sen jälkeen energiavarastot olivat kertakaikkisen tyhjät. Mutta pikkuhiljaa nekin alkoivat taas täyttyä ja oli kyllä ihanaa päästä jälleen normielämään sairastelun jälkeen kiinni.

Toisena tärkeänä asiana kuluneesta vuodesta tulee mieleen meidän mökki. Oma rakas turvapaikka! Miten paljon mökistä onkaan korona-aikaan ollut iloa. Miten ankeaa ja kamalaa nämä kaksi vuotta olisivat olleet, jos emme olisi päässeet mökille rentoutumaan ja nollaamaan ajatuksia. Ja ihan vain vaihtamaan maisemaa, sillä jo pian kahden vuoden ajan tämä kotimme on toiminut myös toimistonamme. Olen niin onnellinen, että viisi vuotta sitten uskalsimme ja ostimme mökkimme. Se on paras ostokseni ikinä!

Mökillä vietimme ihania hetkiä myös vuonna 2021; juhannusta yhdessä ystävien kanssa ja muutenkin mökkivieraita kävi paljon kesän aikana. Saunoimme pihasaunassa ja rakensimme eteiseemme vessan, joka nosti mökkielämämme taas uudelle tasolle. Meillä on jälleen uusia remppasuunnitelmia takataskussa ja uskon, että ne tekevät mökkeilystämme jälleen vain entistä mieluisampaa meille.

Vuoteen mahtui koronan aiheuttaman ajoittaisen ahdistuksen lisäksi myös paljon työstressiä, koska töissä tapahtui isoja muutoksia ja töitä oli vain kertakaikkisesti paljon. Toisaalta pääsin kyllä myös oppimaan todella paljon uusia asioita, toteuttamaan itseäni ja sainpa myös kiitoksena kovasta työstä loppuvuodesta ylennyksenkin. Vuodelle 2022 jatkuu kuitenkin yhä sen harjoittelu, miten erottaa työ- ja vapaa-aikaa mahdollisimman hyvin ja miten palautua kunnolla vapaa-ajalla, varsinkin kun näin korona-aikaan mahdollisuudet saattavat välillä olla rajalliset.

Vuoden 2021 ilon pilkahduksiksi mielessä jäävät kaikki ihanat hetket ystävien ja läheisten kanssa. Mieleen tulee muun muassa mieheni valmistujaisjuhla kotonamme, jonne olin hankkinut trubaduurin esiintymään yllätykseksi hänelle. Kesällä puolestaan olimme ystävien kanssa Nauvossa ja saimme nauttia aivan upeista maisemista ja säistä. Heinäkuussa teimme perinteisen kaveriporukan mökkireissun Poriin ja kilpailimme mökkiolympialaisten merkeissä. Alkusyksystä lähipiiriimme syntyi vauva, josta on ollut kovasti iloa meille kaikille. Joulukuun alussa pääsin myös tapaamaan yli vuoden tauon jälkeen 86-vuotiaan pappani, mitä olin kovasti odottanut. Joulun aikaa mahtuivat pienet tyttöjen pikkujoulut, työpaikan pikkujouludinneri ja joulua vietimme kotona pienen lähipiirin kanssa. Ilman näitä ja monia muita kohtaamisia ihmisten kanssa olisi tämä vuosi rajoituksineen ollut paljon raskaampi! Monesta asiasta voin luopua, mutta läheisistä ihmisistä en. Ja tietysti myös meidän maailman rakkaimmat lemmikit, eli Frida-koira ja Viivi-kissa, ovat tuoneet tähän vuoteen paljon iloa ja hellyyttä ja Frida on myös huolehtinut siitä, että ihan jokaisena päivänä on tullut käytyä ulkona.

Aikaisempina vuosina minulla on ollut tapana uutena vuotena myös esittää toiveita tulevalle vuodelle. Mutta mitä sitä enää tässä maailmantilanteessa uskaltaa toivoa? Tai osaa? Itsestäni tuntuu nykyään usein, että elämästä on tullut aika näköalatonta ja siten vähän platkua. Kun ei tiedä, jatkuuko koronatilanne ja rajoitukset vielä miten pitkään, ei monia asioita voi suunnitella. Haluan kuitenkin toivoa, että koronatilanne jossain vaiheessa kunnolla paranee – sitä en kuitenkaan uskalla enää ajatella, että se välttämättä olisi vuonna 2022.

Sen sijaan keskityn etsimään iloa arjen pienistä asioista. Vuonna 2021 minulle iloa tuottivat muun muassa neulominen, värityskirjan värittäminen, puutarhatyöt, sisustaminen, kirjat ja hyvät tv-sarjat. Jos nyt kuitenkin haaveista vähän puhutaan, niin haaveilen juuri nyt siitä, että uusin mökkiremonttiprojektimme sujuu odotetusti ja etenee nopeasti. Että toteutuksesta tulee erinomainen ja siitä on meille paljon iloa. Haaveilen myös pitkästä mökkikaudesta, uusista kasveista mökkipihalle ja hyvistä löylyistä saunassa. Lisäksi toivon paljon ihania hetkiä läheisten ihmisten kanssa ja eritoten rutkasti terveyttä meille ihan jokaiselle <3

Kaikkea hyvää vuoteenne 2022,

<3: Netta