Parhaat juhlamuistot säilyvät vieraskirjassa
Kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa, muutama asia oli selvää. Mun oli saatava Ikean Ektrop-sohva, hyllytilaa mun punaisille retro-astioille ja mun olisi hankittava vieraskirja. En oikeastaan ihan tiedä, mistä se ajatus sai alkunsa. Muistelisin, että yhden lohjalaisen kaverini perheen eteisessä oli vieraskirja, johon jokainen heillä kyläillyt henkilö kirjasi nimensä, päivämäärän ja vierailun tarkoituksen. Mun vieraskirjan käyttö on rajoittunut kuitenkin lähinnä juhliin ja illanistujaisiin, arkena sitä ei ole käytetty. Ja mun vieraskirjan kirjoittajat eivät selviä ihan noin vähällä.
Tämä ei ole edes mikään vieraskirjaksi alunperin tarkoitettu kirjanen, vaan se on ihan tavallinen muistikirja, jonka olen ostanut muistaakseni Suomalaisesta kirjakaupasta ja jonka kanteen olen liimannut tarroja, jotka yhdessä muodostavat sanan VIERASKIRJA. Kirja on ollut mukana jo kuudessa eri asunnossa ja kokenut siis monta muuttoa ja muitakin kovan onnen tilanteita, joten se on ulkoiselta olemukseltaan jo hieman repsahtanut. Mutta sisältö onkin sitten täyttä priimaa!
Kirjasta löytyy lähes kaikki juhlat, joita mä olen emännöinyt. Ei tule mieleen, että olisin koskaan tärkeässä tilanteessa unohtanut käyttää sitä. Vein sen jopa mukanani kandibileisiini, jotka vietettiin muualla kuin omassa kodissani. Kirjan ihan ensimmäiset juhlat ovat ”Netta 20-v!”-juhlat, joista on kulunut pian jo 8 vuotta, voi apua sentään. Mua huvittaa nyt ihan kamalasti toi mun mietelause, koska kyllä, 20-vuotiaan kohdalla iästä EI todellakaan VOI puhua 😀 Mulla on alusta asti ollut tapana myös esittää vieraskirjassa kavereille joitain kysymyksiä, ja tuossa kohtaa olin kysynyt vierailta nimen lisäksi, mitä heillä on päällä (koska ne olivat teemasynttärit), mikä heidän senhetkinen fiiliksensä on ja minkä elämänohjeen he antaisivat minulle. Ohjeita oli tuolloin muun muassa ”nauti elämästä ja pidä hauskaa”, ”elä täysillä ja pelaa CSI Miami -juomapeliä” ja ”opettele 7 kertotaulu”. Juuri niin syvällisiä elämänohjeita, mitä 20-vuotiaan elämänkokemuksella voi antaa.
Mulle on aina ollut suurta hupia ennen juhlia kirjoittaa/koristella/askarrella tuo ”introtektsti”, jossa kerrotaan mikä juhla on kyseessä ja mahdollisesti kysytään juhlavierailta kysymyksiä. Joskus olin kysynyt ystäviltäni kysymyksen ”Koska on Netan synttärit, puhutaan hieman Netasta. Millainen Netta on, millainen Netta ei ole?” Todella PUOLUEEELLISET vastaukset kuuluivat vuonna 2013 näin:
”Oot ihana aito oma ittes! Tykkään aina olla sun kaa.”
”Netta on ihana ja vahva nainen, joka tietää mitä haluaa. Netta ei ole tyhmä tai itsekäs.”
”Netta on fiksu, mutta rento. Kaukana takakireästä. Antelias ja ajattelevainen. Supliikkinainen!”
”Netta on ihana, kaunis, sanavalmis, täydellinen nainen. Netta EI ole tylsä vaan osaa pitää hauskaa.”
”Netta on ihan huippu!! Aina kun Netan kanssa puhuu, niin keskusteluista saa niin paljon irti. Muita Netan ominaisuuksia: itsevarma, fiksu, empaattinen. Onpa ihanaa, kun tutustuttiin!<3”
Jos ei noilla kehuilla itsetunto kohoa, niin ei sitten millään! Kiitos kaverit, ootte varmaan saaneet mut leijumaan.
Kerroin aiemmin, että kavereideni mielestä järjestin ennen enemmän tyttöjeniltoja ja että niitä pitäisi nykyään järjestää enemmän. No, tästäkin kirjasesta selviää, että opiskeluaikana tyttöjeniltoja kyllä oli usein! Oli kesänpäättäjäisiä, itsenäisyyspäivän juhlintaa, tupareita vain tytöille ja niin edelleen. Toisaalta nykyään kun useimmilla kavereillani on puolisot, olisi tylsää jättää heidät kutsumatta, kun hekin ovat niin kivoja tyyppejä! Ja olisi myös julmaa työntää oma mies jatkuvasti jonnekin pois tyttöjenillan alta :D
Kirjassa on random-bileiden jälkeen muistoja myös vähän isommista ja tärkeämmistä juhlista, kuten 25-v/kandijuhlistani. Muistan, että lukiessani ystävieni ihania kirjoituksia, onnitteluja ja elämänohjeita mulla tuli ihan oikeasti kyynel silmään. Viidessä vuodessa elämänohjeet olivat muuttuneet ainakin vähän syvällisempään suuntaan, kun elämänkokemusta oli karttunut lisää. 25-vuotiaalle kandi-Netalle annettiin muun muassa seuraavia elämänohjeita:
”Nauti elämästä, ja ole aina ylpeä saavutuksistasi!”
”Älä stressaa turhista. Kissa ymmärtää kaikki huolesi. Älä koskaan kasva ’aikuiseksi’ ”
”Älä murehdi turhia. Kuolinvuoteellaan ihmiset katuvat vain sitä, että murehtivat turhaan. Ei siis sillä, että olisit vanha!”
”Elä täysillä, älä kuitenkaan vedä piriä tai muuta.. Tanssi, naura ja laula. Ole parhaiden tyyppien kanssa, ole oma itsesi eli paras ;)”
”Elämänohje sulle ei voi olla kliseinen ’elä hetkessä’, koska sen sä jo osaat. Ohje, joka sulle tulee antaa on, että älä mieti liikaa, älä stressaa. Asioiden ylianalysointi on joskus turhaa ;) Elämä kantaa ja asiat järjestyy!”
”Kaikkein tärkeintä elämässä on se, että teet niitä asioita, jotka kiinnostaa sua, ja joista nautit! Silloin sun tulevaisuus näyttää hyvältä! Elä täysillä, mutta niinhän sä teet!”
”Pysähdy hetkeksi. Katso ja punnitse, kuinka hieno elämä sulla on käsillä <3 Ole ylpeä, kiitollinen ja onnellinen siitä.”
”Naura paljon, iloitse muiden onnesta, ole positiivinen ja MARIA MONTAZAMIIII!!!”
”Come what may, stay yourself and have passion!!”
En halua julkaista kuvaa kenenkään ystäväni kirjoittamasta tekstistä enkä heidän omalla nimellään, koska niitä ei ole kirjoitettu somenäkyvyys mielessä, mutta yhdestä tekstistä on kyllä pakko julkaista kuva. En nimittäin edes tiedä, kuka se on tehnyt! :D Joku kaveri oli tupareidemme tuoksinassa illan pimeydessä tehnyt jekun ja jättänyt kirjaan terveiset ”Cheekiltä”. Eli ei, Cheek ei valitettavasti oikeasti ollut paikalla tupareissamme..
Vietimme Töölön-asunnossamme kaksi kertaa uudenvuodenjuhlia ja nämä olivat niistä ensimmäiset. Kirjotin molempina vuosina kirjaan myös itse ylös mietteitä kuluneesta ja tulevasta vuodesta, ja niitä on ollut tosi kiva lukea myöhemmin. Tuona uutena vuotena (2016) kirjoitin, että menneessä vuodessa oli ollut parasta muun muassa kandiksi valmistuminen, parisuhde, kesän lomamatka, muutto ihanaan kotiin, kaasona oleminen, baby showereiden järjestäminen ja kaikki kivat jutut läheisten kanssa. Vuodelta 2016 odotin työ- ja opiskeluasioiden selkeytymistä (ei tainnut tuolloin vielä selkiytyä), matkustelua (ei pahemmin) ja kivoja hetkiä läheisten kanssa (toteutui).
Kivoja muistoja kirjaan tallentui myös maisterijuhlissani tänä kesänä. Voi olla, että onnittelukortit vuosien saatossa katoavat jonnekin, mutta tässä kirjassa onnittelut ja hauskat muistot illasta pysyvät tallessa.
Viimeisimpänä kirjaa käytettiin järjestämissäni tyttöjen pikkujouluissa viikko sitten. Kaverini, joka oli ensimmäistä kertaa luonani juhlissa, ihastui tähän ideaan niin, että kirjoitti kirjaan hankkivansa sellaisen ehkä itsekin. Jos olet tyyppi, jolle tekstit ovat tärkeitä ja rakkaita, ehkäpä vielä rakkaampia kuin kuvat, suosittelen kyllä ehdottomasti hankkimaan vieraskirjan! Sitä on niiiin mukavaa selata juhlien jälkeisenä päivänä ja muutenkin. Ilman tätä kirjaa olisin jo unohtanut monta juttua. Vieraskirjastani löytyy tällä hetkellä 24 juhlat, ja toivon että niitä kertyy vähintään saman verran lisää. Kavereille anteeksipyyntö, ette tule koskaan, ikinä pääsemään eroon tästä!<3
-Netta