Sydämeltäni helsinkiläinen
Nyt, kun olemme katselleet uusia asuntoja, on puheeksi tullut myös asuinalue – asummeko jatkossakin Helsingin keskustan tuntumassa vai pitäisikö meidän samalla kertaa muuttaa jonnekin hieman kauemmas?
Olen itse kotoisin pieneltä paikkakunnalta noin 60 kilometrin päästä Helsingistä, mieheni vähän kauempaa hieman isommasta kaupungista. Kumpikin olemme tänne aikoinaan asettuneet ja itselläni tulee ensi syksynä täyteen jo 8 vuotta täällä, miehelläni noin puolet vähemmän.
Kun muutin aikoinani pois vanhempieni luota, en tehnyt sitä missään uhohengessä ajatellen, etten enää koskaan palaisi takaisin kotikaupunkiini. Päinvastoin, ajattelin että niin voisi hyvinkin käydä. Ehkä sitten, kun opiskelut olisi opiskeltu, voisi olla hyvä aika muuttaa takaisin turvalliseen kotikaupunkiin lähelle sukulaisia. Mutta mitä kauemmin aikaa kului, sitä vieraammalta tuo kaupunki alkoikin tuntua ja mitä harvemmin siellä kävin, tunsin itseni yhä enemmän vain vierailijaksi siellä. Nykyään vierailen vanhassa kotikaupungissani enää noin kerran-kaksi vuodessa ja eikä minulla ole enää oikeastaan minkäänlaista tunnesidettä koko kaupunkiin.
Helsingistä on kuin huomaamatta tullut minulle rakas koti. Ensimmäisinä vuosina en uskonut niin käyvän, koska kaupunki tuntui niin isolta ja vieraalta, eikä minulla ollut täällä paljon ystäviä. Mutta ajan mittaan alkoi löytyä niitä omia lempikauppoja, vakiokahviloita ja tuttuja kävelyreittejä. Löytyi kasa ystäviä, syntyi muistoja tiettyihin paikkoihin ja lopulta löytyi rakkauskin täältä.
Mieheni kanssa olemme sikäli eri linjoilla, että hänelle ei olisi lainkaan mahdoton ajatus muuttaa vaikkapa Espooseen – minulle se nimittäin on. Tuntuisi jotenkin todella suurelta asialta luopua ratikkakiskojen, vanhojen kivitalojen, kivijalkakauppojen, kaupunkipyörien ja kauppahallien läheisyydestä. Olen kotoisin kaupungista, jossa bussi kulki kotini ohi maksimissaan kerran tunnissa, ja nyt kun olen tottunut parempaan, en enää haluaisikaan luopua siitä. Olen tottunut siihen, että kaikki on aina lähellä, jotain hauskaa tapahtuu aina nurkan takana eikä bussiaikatauluista tarvitse huolehtia, koska julkisia kulkee koko ajan. Koen nämä asiat itselleni niin tärkeiksi, mieluisiksi ja ihaniksi, etten haluaisi vaihtaa niitä enää pois.
Tiedän, että omistusasuminen Helsingin kantakaupungissa ei tietyssä mielessä ole se järkevin tapa käyttää rahojaan, mutta toisaalta, kukin käyttää ne kuten parhaaksi näkee. Itse olen valmis tinkimään neliöistä, jos saan niiden sijaan elää siellä, mistä on lyhyt matka kaikkialle ja missä pääsee nauttimaan kaupunkikulttuurista. Parhaassa tapauksessa oman talon alakerrassa sijaitsee jokin ihana kahvila tai ravintola, joka voi toimia vähän kuin oman kodin jatkeena.
Aiemmin olen asunut kahdessa eri osoitteessa Kallion linjoilla, kahdessa eri osoitteessa Kruununhaassa ja tällä hetkellä Etu-Töölössä. Varsinkin kahdessa viimeksi mainitussa omistusasunnot maksavat mansikoita, joten olen kuitenkin hieman laajentanut reviiriäni asunnon sijainnin suhteen. Olemme käyneet näytöissä muun muassa Kalliossa, Lauttasaaressa, Alppilassa ja Taka-Töölössä.
Täytyy tähän loppuun vielä todeta, että vaikka kutsunkin nyt itseäni sydämeltäni helsinkiläiseksi, kyllä minussa elää vahvana myös se maalaistyttö, joka rakastaa oman pihan kuopsuttelua, remontin tekoa, veden kantamista saunaan ja puiden pilkkomista. Siksi meille toimivin yhdistelmä varmasti onkin se, että meillä olisi pieni ja kompakti kaupunkikoti Helsingissä ja lisäksi sitten se oma kesäpaikkamme Itä-Uudellamaalla, jossa pääsee viikonloppuisin ja loma-aikoina viettämään ”omakotitaloelämää”. Toivotaan, että sopiva asunto jossain vaiheessa löytyy – sopivalla sijainnilla tietysti.
-Netta