Uusi banneri ja tarinat sen takana

Olin jo pidemmän aikaa katsellut blogini tylsää, Lilyn valmiista pohjista napattua banneria miettien, että sille pitäisi tehdä jotain. Mutta MITÄ? Ei harmaintakaan aavistusta miten banneri tehdään, saati sitten hieno sellainen. Muistan, kun aikoinaan 19-vuotiaana kirjoittelin ensimmäistä blogiani ja taisin tehdä blogilleni jonkinlaisen bannerin Paint-ohjelmalla, hahah 🙂 Siihen aikaan blogit olivat tosi uusi juttu Suomessa ja kenelläkään ei tainnut olla mitään kovinkaan kummoista banneria blogissaan, mutta nykyään ajat ovat toiset ja blogeissa visuaalinen ilme on tärkeä, samoin myös itselleni. 

Päätinkin tarttua vihdoin tänään tuumasta toimeen kun sattui vapaa lauantai-ilta, ja googlettelin aikani kuluksi miten saisin jonkinmoisen bannerin kasaan. Onneksi ihan kivoja ohjeita löytyi, ja nyt tuolla ylhäällä nököttää blogini ensimmäinen, itsetekemäni banneri! Ei ehkä mikään maailman suurin mestariteos (ja tulee varmasti jossakin vaiheessa vaihtumaan), mutta tykkään silti enemmän kuin siitä Lilyn valmiista pohjasta. Ja itseasiassa tuon tekeminenkin oli aika hauskaa, vähän kuin askartelua! Aika terapeuttista oikeastaan. Tiesin heti alusta saakka, että haluan nuo purjevenekuvat mukaan. Sitten piti vain keksiä vielä pari muuta kuvaa, jotka sopisivat samaan värimaailmaan ja tietysti blogin teemaan ja aihealueeseen. Nuo kaikki kuvat ovat siis minun itse ottamiani. Tuo blogin nimi on suhteellisen pienellä verrattuna siihen, mitä bannereissa usein käytetään, mutta itse tykkään siitä noinkin. 

Laitan tähän vielä isoina versioina nuo kaikki käyttämäni kuvat ja kerron vähän niistä, ne kun eivät ole vain jotain random-kuvia vaan jokaisella on tarinansa ja juuri siksi ovat banneriini päässeetkin.

Tuo ensimmäinen purjevenekuva on otettu viime kesänä Kroatian Splitissä. Olimme kuuden tytön porukalla siellä reilun viikon, ja reissu oli aivan mahtava! Takana oli rankka opiskeluvuosi ja yksityiselämässäkin oli tapahtunut suurta myllerrystä. Olin henkisesti aivan poikki loman alkaessa, mutta reissussa sielu lepäsi ja sain valtavasti uutta energiaa (ystävätkin huomauttivat tästä palattuani Suomeen). Tapasin mahtavia ihmisiä ja sain viettää aikaa niiden ihanien viiden tytön kanssa, joiden kanssa reissuun lähdettiin. Kenties paras reissuni tähän asti! Tämä kuva on otettu meidän ollessa laivabileissä.

Tämä kuva on otettu viime keväänä Helsingin Kruununhaan edustalla olevalla pikkuisella ”saarella” nimeltään Tervasaari. Käyn siellä lenkkeilemässä, pyöräilemässä ja kesäisin se toimii vähän kuin olohuoneenani, käyn siellä ottamassa aurinkoa ja lukemassa. Päivä jolloin kuva on otettu, oli viime kevään ensimmäisiä. Olin väsynyt rankasta opiskeluputkesta, mutta hyvällä mielellä alkaneesta keväästä ja ajatuksesta lähestyvästä kesästä. Tiedättehän, se tunne kun tajuaa että kohta tämäkin lukuvuosi on ohi ja siitäkin selvittiin? Katsoin tuota kaunista puuta ja mietin yhtä lempisitaattiani, Tommy Tabermannia: Murheeseen suhtautukaamme kuin raskaan lumen painama oksa: joko kestän tai katkean, mutta toukokuun tullen jossain kukkii oksa. Eikä tainnut montaakaan viikkoa mennä, kun tuo puu jo kukoisti vihreänä.

Tämä kuva on otettu Göteborgin saaristossa pian kolme vuotta sitten, toukokuun lopussa. Olin Göteborgissa noin kuukauden pituisella kurssilla opiskelujeni kautta. Suomessa oli vielä kylmää ja koleaa, mutta Etelä-Ruotsissa oli jo täysi kesä. Tuo reissu oli sikäli merkittävä, että en ensin uskonut sen lainkaan toteutuvan. Kärsin siihen aikaan pahasta lentopelosta eikä lentäminen ollut minulle mahdollista. Meinasin luopua koko kurssille menosta, kunnes päätin, etten voi luopua haaveistani ja jättää kivoja asioita tekemättä. Päätin lähteä kurssille laivalla ja junalla, ja niinpä pitkän reissaamisen jälkeen pääsin kuin pääsinkin perille Göteborgiin. Mutta päätin myös jotain tärkeämpää: minun olisi hankkiuduttava eroon lentopelosta ja päästävä taas lentämään ja matkustamaan. En voisi antaa omien pelkojeni rajoittaa minua ja elämääni, vaan päätin olla niitä vahvempi. Niinpä otin asian hoidettavakseni ja myöhemmin olenkin jälleen lentänyt, kuten esimerkiksi sinne aiemmin mainitsemaan Kroatian Splitiin :)

Ajattelin, että bannerissa voisi olla joku kuva minusta. Mutta ei mitään liian virallista, eikä toisaalta mitään mutruhuuliselfietäkään, hahah. Tämä kuva on viime kesältä Koffin puistosta. Ihana päivä, ihana seura. Rakastan eläimiä ja olen haaveillut omasta koirasta 5-vuotiaasta lähtien. Unelma ei ole vielä toteutunut, mutta tiedän että se päivä joilloin hankin oman koiran, on kokoajan lähempänä ja lähempänä. Sitä odotellessa on ihanaa viettää aikaa tällaisten lainakavereiden kanssa, nämä söpöläiset tulevat minulle taas huhtikuun puolivälissä yli viikoksi hoitoon. Eläimet ovat niin uskomattoman positiivisia ja aitoja (varsinkin koirat), että ne tuovat todella paljon iloa elämään. Itse en voisi kuvitellakaan elämää ilman lemmikkiä.

Siinä kuvat ja tarinat niiden takana. Tulipas kivoja muistoja mieleen ja hyvä mieli siitä, mitä kaikkea kivaa ja ihanaa elämässä onkaan tapahtunut ja tulee tapahtumaan! Viime aikoina on ollut hektistä, joten tällainen menneiden muistelu teki hyvää ja auttoi taas laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Pitää sujauttaa huomenna lenkkikengät jalkaan ja tallustella katsomaan, miltä tuo puu tällä hetkellä näyttää.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

-Nettanen