Uusi kamera, uudet kujeet

Vaikka sanotaankin, että tavara ei tee onnelliseksi, niin kyllä se ainakin pientä riemua voi saada aikaan. Erityisesti silloin, kun kyseessä on joku hartaasti odotettu ja toivottu kapistus, jonka vihdoin saa käsiinsä.

Minulla ei ole tähän asti ollut käytössäni lainkaan kunnollista kameraa. Kuvat on toistaiseksi otettu lähinnä iPhoneen turvautuen. Aiemmin, vuosia sitten, taloudessamme oli kylläkin järjestelmäkamera, mutta muuttuneiden elämäntilanteiden takia minä ja kamera päädyimme jatkamaan elämiämme eri osoitteissa. Siitä lähtien olen haaveillut omasta järkkäristä, mutta todennut niiden olevan opiskelijabudjetille aivan liian kalliita. Toki tämä haave ei muutenkaan ole ollut sellainen erittäin aktiivisena elänyt, mutta kuitenkin se on tuolla takaraivossa muistutellut olemassaolostaan aina säännöllisin väliajoin.

Olen aktiivinen Facebookin kierrätysryhmien käyttäjä ja tehnyt sieltä vaikka mitä löytöjä erittäin huokein hinnoin. Kun sitten tuossa yhtenä päivänä bongasin suhteellisen uutta mallia olevan digijärkkärin erittäin sopuhintaan, en lainkaan epäröinyt tarttua tilaisuuteen, vaan päätin vihdoin ostaa kameran itselleni. Se oli kuin uusi, käytetty myyjän mukaan noin kaksi kertaa, jonka jälkeen se oli seisonut kaksi vuotta kaapissa. Kameran myyntihinta  kaupoissa liikkuu edelleenkin melko korkealla, joten olin diiliin erittäin tyytyväinen. Tässä mallissa on myös videokuvaustoiminto, kosketusnäyttö ja kaikkea muuta kivaa, mitä siinä aiemmassa järkkärissäni ei ollut.

Suurin ongelma lieneekin nyt se, etten itse ole käyttänyt järkkäriä vuosiin! Ja silloinkin kun olen sellaista aikoinaan käyttänyt, en tutustunut kovinkaan tarkasti käyttöohjeisiin tai opetellut kuvaamista sen kummemmin, vaan päädyin lähinnä käyttämään automaattitoimintoa. Siksi vielä tässä vaiheessa tunnen itseni suhteellisen tumpeloksi tämän uuden kameran kanssa! Lähinnä automaattitoiminnolla mennään tällä hetkellä, mutta en halua jumittua siihen. Vaikka pelkästään silläkin saa paljon parempia kuvia kuin kännykällä (heh), haluan ottaa kamerasta enemmän irti. Ensimmäinen askel lienee nyt lukea nuo mukana tulleet manuaalit läpi sekä katsoa myös kameran mukana tulleet ”opetus-cd:t”, josko niistä saisi ideoita ja apuja kameran käyttöön.

Haluaisin osallistua myös jollekin valokuvauskurssille, tai oikeastaan kursseille. Ensin varmaankin ihan vain joku peruskäyttöön keskittyvä kurssi, mutta myöhemmin olisi kiva myös kokeilla erilaisia kuvaustekniikoita ja -suuntauksia. Se hyvä puoli tässä pääkaupunkiseudulla asumisessa on, että tarjontaa tuollaisessa löytyy ihan eri tavalla kuin esimerkiksi vanhassa kotikaupungissani. Enemmän kyse onkin sitten ajasta ja rahasta.

Blogin kirjoittelukin tuntuu nyt paljon mielekkäämmältä, kun voin ottaa parempilaatuisia kuvia. Suttuiset ja rakeiset kuvat eivät hyvänkään tekstin kanssa toimi halutulla tavalla. Toisaalta, hyvääkin kameraa pitää ensin osata käyttää, jotta saa hyviä kuvia ;)

Järkkärin ainoa miinus lienee sen koko. Kotona tulee aivan varmasti tästä lähtien aina käytettyä kuvaukseen tuota uutta kameraa, mutta en tiedä kuinka helposti se tulee otettua mukaan. Tottakai silloin, kun on erikseen päättänyt lähteä kuvailemaan, se kulkee kätevästi kameralaukussa mukana. Mutta entäpäs sellaiset enemmän spontaanit hetket? En usko, että raahaan järkkäriä mukanani jokaiseen tilaisuuteen. Ehkä niitä varten on hyvä, että puhelimessakin on valokuvaustoiminto. Koska monesti parhaat hetket ovat niitä, joista et edes meinaa muistaa ottaa kuvaa, tai jos muistatkin, nappaset sen nopeasti puhelimella. Mutta ehkä silloin huono laatu tai pieni rakeisuus ei haittaa, kun aito tunnelma välittyy kuvasta muuten.

Olen harjoitellut kameran käyttöä ja nappaillut nyt paljon kuvia täällä kotona. Pian siis varmasti tiedossa ainakin sisustusjuttuja!

Ihanaa alkanutta viikkoa, muruset!<3

-Netta