Uusia perinteitä: rapujuhlien emännöinti
Vielä jokunen vuosi sitten en olisi osannut kuvitellakaan osallistuvani rapujuhliin, saati sitten emännöiväni sellaisia. Itseasiassa, vielä kolme vuotta sitten en ollut koskaan ollut rapujuhlissa enkä edes koskaan kuorinut tai syönyt oikeaa rapua. No, asiat voivat muuttua äkkiä ja toden teolla, sillä sittemmin olen jo kolmena vuonna emännöinyt rapujuhlia!
En edes enää muista, mistä idea rapujuhliin tuli. Ehkäpä juuri siitä, etten ollut koskaan saanut kutsua sellaisiin, ja keksin että voisin yhtä hyvin järjestää sellaiset itse (tai siis miehen ja kavereiden pienoisella avustuksella, heh). Ensimmäisellä kerralla vielä vähän arastelin ja ällösinkin rapujen kuorimista enkä tainnut syödä niitä kovin montaa, mutta vuosi vuodelta olen tullut yhä tutummaksi rapujen kanssa, ja nyt tykkään sekä kuorimisesta että syömisestä. Mutta ainakin meidän rapujuhlamme ovat niin paljon muutakin kuin rapujen syömistä!
Juhlat on jokaisena kolmena vuonna vietetty sukumökillä kaveriporukkamme kesken. Juhliin kuuluu rapujen lisäksi muitakin herkullisia ruokia sekä tietysti snapseja ja eritoten snapsilauluja! Lauluja satelee juhlissa tiuhaan tahtiin, koska heti kun jonkun mielestä on syöty liian kauan, kilistää hän lasiaan ja toivoo jotakin laulua lauluvihosta, jollaiset yksi ystäväni on itse askarrellut jokaiselle osallistujalle. Ruoan ja juoman lisäksi tärkeässä osassa on tietysti myös koristeet: on kynttilöitä, valonauhoja, lyhtyjä ikkunan ulkopuolella ja tietenkin tuli takassa. Joka vuosi meillä on myös erilaiset pahviset rapulautaset, tänä vuonna suorastaan hillityt verrattuna edellisvuosien punaisiin lautasiin.
Kun ruoat on syöty ja snapsit juotu, on vuorossa jälkiruokakahvit ja niiden kanssa jotain ihanaa jälkiruokaa, jonka jälkiruokavastaava on loihtinut. Tänä vuonna se oli herkullista mustikkapiirakkaa. Jälkiruoan jälkeen vuorossa on yleensä lautapelejä, joiden jälkeen aletaan lämmittää saunaa. Vaikka eletäänkin jo syyskuun alkua, uskaltautui osa rohkeimmista edelleen järveen uimaan. Älkää vain erehtykö luulemaan, että minä olisin yksi heistä, ehei..
Perinteissä on kyllä jotain niin ihanaa. Nykyään tiedän aina, että syksyn tulo ei haittaa niin paljon, koska töiden jo alettua ja säiden jo vähän viilennyttyä seuraa yksi vuoden hauskimmista viikonlopuista, eli rapujuhlaviikonloppu. En tiedä, mikä rapujuhlista tekeekin niin erityisen hauskat. Ehkäpä se, että ne ovat niin omanlaisensa snapsilauluineen ja rapuineen, joita tulee syötyä se tasan yksi kerta vuodesta. Osansa asiassa on tietysti myös ihanalla mökkimiljööllä, jossa meidänkin tulee nykyään (oman mökin oston jälkeen) käytyä aika harvoin. On kiva, että on tällaisia perinteitä, joiden takia myös täällä sukumökillä tulee vierailtua ja yövyttyäkin.
Oikeastaan rapujuhlat olivat taas niin kivat, että huomasin jo miettiväni, että ”eikös näitä voisi järjestää vähän useamminkin..” No tokihan voi, ja varmasti menenkin vieraaksi, jos joku muukin innostuu järkkäämään omat rapujuhlansa. Meidän tuttavapiirissämme nämä kuitenkin ovat tällä hetkellä ainoat rapujuhlat, ja en taida itse jaksaa järjestää kaksia vuodessa, heheh. Ja toisaalta, joulukinhan on niin kiva juttu vain siksi, että se tulee vain kerran vuoteen?
Nyt on siis ravut syöty vuodelle 2017 ja seuraavaa kertaa saa odotella noin vuoden verran. Mutta tiedättehän miten sanotaan, että ”hyvää kannattaa odottaa”? No, ainakin tässä asiassa se todellakin pitää paikkansa!
-Netta
Lue myös: