Vastuullisuuden iso rooli yllätti I love me -messuilla
Nyt seuraa tunnustus: ennen viime viikonloppua en ollut koskaan aikaisemmin käynyt I love me -messuilla. En tiedä onko siinä sinänsä mitään ihmeellistä, mutta toisaalta tuntuu, että suurin osa ystävistäni on ainakin joskus messuilla käynyt, ja että tapahtuma onkin sellainen monien naispuolisten ystävien jokavuotinen perinne. Itse en oikeastaan sen tarkemmin edes tiennyt mistä koko messuissa on kyse, mielikuvissani oli lähinnä se, että messuilla järjestetään muotinäytöksiä ja siellä myydään kosmetiikkaa.
Tänä vuonna sain itselleni bloggaajapassin I love me -messuille ja päätin tietysti lähteä tutustumaan messuihin tarkemmin, varsinkin kuin luin messujen sivuilta, että tänä vuonna edustettuna olisi runsaasti luonnonkosmetiikkaa. Pyysin jo hyvissä ajoin etukäteen ystävääni mukaani, ja vietimmekin messuilla yhdessä tosi kivan ”naisten päivän”. Ystävälläni on lapsi, ja nykyään hyvin harvoin olemme ihan kahdestaan, sillä hänen lapsensa (minun kummilapseni) on yleensä tietysti seurassamme. Se on toki aivan ihanaa ja kivaa, mutta oli kyllä myös mukavaa viettää pitkästä aikaa tällainen meidän näköinen päivä ihan kahdestaan. <3
I love me -messut yllättivät meidät positiivisesti siinä, miten hyvin vastuullisuus ja ekologisuus näkyivät messujen teemassa. Esillä oli todella runsaasti luonnonkosmetiikkaa ja sen lisäksi suomalaista ja ekologista muotia. Myös vastuullinen- ja kasvisruoka oli isosti esillä messuilla. Lisäksi tapahtuman puheenvuoroissa nostettiin esiin muun muassa kierrätysmuotia, vaatelainaamoita sekä biomateriaalien hyödyntäminen.
Olin ehkä aiemmin pohtinut, ovatko I love me -messut ihan minun juttuni, mutta mitä vielä – ovat siis todellakin! 🙂 Oli tosi kiva hypistellä ekologista muotia ja tutustua uusiin (ja vanhoihin tuttuihin) luonnonkosmetiikkamerkkeihin. Lisäksi olimme jo etukäteen päättäneet mennä kuuntelemaan luentoja. Meillä ei siis messuille menon tarkoituksena ollut lainkaan shoppailu, vaan sellainen yleinen fiilistely, mielenkiintoisten puheenvuorojen kuuntelu, yhteinen ajanvietto ja hyvällä ruoalla herkuttelu.
Heti messuille saavuttuamme menimme kuuntelemaan Pupulandia-blogin Jenni Rotosen haastattelua aiheella ”Blogin visuaalinen ilme”, joka tosin oli ehtinyt jo alkaa ja kuulimme siitä vain lopun. Jenni kertoi bloganneensa jo 11,5 vuotta, mikä on uskomattoman kunnioitettava ikä blogille! Jennin blogi on niitä ihan ensimmäisiä suomalaisia blogeja, joita olen itse aikoinaan alkanut lukea, ja yksi harvoista, joita olen jo noin kymmenen vuoden ajan jaksanut seurata. Jennistä on aina huokunut ihana maanläheisyys, aitous ja sydämellisyys, ja se huokui taas messuhaastattelussakin.
Haastattelun päätyttyä kiersimme läpi eko- ja suomalaisen muodin osaston. Hypistelimme ihania vaatteita, koruja ja asusteita, mutta pysyin päätöksessäni olla ostamatta mitään, mitä en oikeasti tarvitse. Jo pelkästään kauniiden asioiden katselu ja ihastelu antaa onneksi inspiraariota ja ideoita, miten voi itse yhdistellä omia vaatteita ja asusteita.
Sisustusjutut eivät I love me -messuilla olleet kovin suuressa roolissa, johtuen varmastikin siitäkin, että juuri vähän aikaa sitten järjestettiin sisustusalan Habitare-messut. Itse en Habitareen tänä vuonna päässyt, joten sikäli sisustusjutuille olisi omasta puolestani intoa riittänyt. Onneksi muutama sisustusalan toimijakin, kuten ihana Piironki, oli messuilla mukana.
Seuraavaksi siirryimme luonnonkosmetiikkapuolelle, jossa ihmeteltävää riittikin pitkäksi aikaa. Messuilla oli mukana monia yrityksiä, joiden kanssa olen päässyt tekemään yhteistyötä blogin kautta, kuten Miraz, House of Organic sekä Jolie. Myös monia uusia, pienempiä ja itselleni vielä tuntemattomia tekijöitä oli paikalla, ja olikin mielenkiintoista päästä tutustumaan uusiin luonnonkosmetiikkamerkkeihin.
Meille ehkä kaikkein kiinnostavimmaksi uutuudeksi mieleen jäi suomalainen Ayu. Tuotteiden todella kaunis ja minimalistisen yksinkertainen design hurmasi, samoin niiden tuoksut. Tuotteet eli kasvonaamiot on pakattu ekologisesti pahvipakkauksiin ja mikä mahtavinta, ne ovat pulverimuodossa, jotta ei turhaan kuljetella vettä ympäriinsä. Asiakas siis valmistaa naamion itse kotona lisäämällä pulveriin vettä. Ayu on juuri lanseerannut ensimmäiset tuotteensa, mutta povaan heille ehdottomasti menestyksekästä tulevaisuutta.
Messuilla oli myös Carita Cosmetiikan osasto, ja olin jo etukäteen sopinut vierailevani moikkaamassa merkin perustajaa Caritaa. Olen tehnyt Carita Cosmetiikan kanssa blogiyhteistyötä ja sen tiimoilta ollut sosiaalisessa mediassa tekemisissä Caritan kanssa, mutta oli tosi mukavaa päästä tapaamaan hänet nyt myös livenä. Carita on aivan ihana ja sydämellinen tyyppi, jolla oli aikaa höpötellä kanssani messukiireistä huolimatta. Carita Cosmetiikan osasto oli ihanan maalaisromanttinen heinäseipäineen ja savisine seinineen. Savi oli valittu seinien materaaliksi ihan siksi, että myös Carita Cosmetiikan tuotteissa käytetään savea. Carita antoi mulle mukaan kotiinviemisiksi pussillisen heidän tuotteitaan, ja niistä onkin tulossa juttua blogiin myöhemmin.
Luonnonkosmetiikkaan tutustumisen jälkeen siirryimme taas kuuntelemaan luentoja. Tai oikeastaan ihan ensimmäisenä kuuntelimme paneelikeskustelua otsikolla ”Älä mahdu muottiin – Uskalla olla kuka olet”. Todella mielenkiintoinen aihe ja sellainen asia, jota pohdin omassa elämässäni toistuvasti. Keskustelemassa olivat Anette Palssa, Anne Karilahti, Mirkku Merimaa, Kaisu Hynnä ja keskustelun johtajana toimi Jaana Villanen. Naiset keskustelivat muun muassa ulkonäköpaineista, haavoittuvuudesta ja omien heikkouksien esiin tuomisesta, haaveista ja niiden toteuttamisesta, oman näköisestä elämästä.. Erittäin mielenkiintoinen keskustelu siis kaikin puolin ja herätti kyllä ajatuksia itsessäni.
Sen jälkeen myös tällä lavalla oli vuorossa Pupulandian Jennin haastattelu, tällä kertaa otsikolla ”Hyvinvoinnin ABC”. Jenni puhui viisaasti muun muassa siitä, kuinka tärkeää on uskaltaa sanoa ”ei” ja tuntea oman jaksamisen rajat. Puheenaiheena oli myös suorittaminen ja nykyajan vaatimus siitä, kuinka aina pitäisi olla tavoitettavissa ja miten nykyään kiireen keskellä oikeastaan hyvinvointi ja rauhallisuus ovat omanlaistaan ”luksusta”. Myös oman ajan tärkeydestä puhuttiin ja siitä, miten tärkeää voi olla tietoisesti varata kalenteriin aikaa sille, että ei tee yhtään mitään. Tunnistin tuosta myös itseni – kalenterini täyttyy jatkuvasti kaikenlaisesta, vaikka olen ehdottomasti sellainen tyyppi, joka tarvitsee myös aikaa rauhassa kotosalla. Jos kiire alkaa vyöryä liikaa päälle, on hyvä idea ottaa kalenteri esiin ja Jennin sanoin varata sinne ”I love me -aikaa”.
Jennin puheenvuoron jälkeen nälkä alkoi kurnia vatsassa ja suuntasimme Kasslinkin ruokarekalle syömään vegaanisia, kauramaidosta valmistettuja vohveleita. Minä valitsin suolaisen vohvelin ja ystäväni puolestaan makean.
Ruokailun jälkeen totesimme, että olemme kiertäneet oikeastaan kaiken mitä halusimmekin, ja kuunnelleet sopivasti jo luentojakin. Messuilta mukaan oli tarttunut Caritan minulle antamat tuotteet ja itse olin ostanut luonnonkosmetiikkaripsivärin, koska etsin vielä ”sitä täydellistä”. Päivä oli tosi mukava ja inspiroiva, ehdottomasti lähden ensi vuonnakin. Ihan mahtavaa nähdä, että vastuullisuus nousee yhä isompaan rooliin myös tällaisissa tapahtumissa ja kehitys kehittyy.
I love me -messujen lähettämässä tiedotteessa todettiin: ”I love me -messujen kävijätutkimuksen mukaan kuluttajat uskovat tulevaisuudessa painottavansa kulutuspäätöksissään entistä enemmän tuotteiden kestävyyttä ja laatua sekä raaka-aineiden luonnonmukaisuutta ja ekologisuutta.”
Onko siellä muita messukävijöitä? Mitä tykkäsit messuista, tai kiinnostaako osallistua messuille ensi vuonna?
-Netta
Ensimmäisestä kuvasta kiitokset Maijalle <3
Lue myös:
Ylellisiä luonnonkosmetiikkameikkejä – Lily Lolo
Testissä Carita Cosmetiikan palasaippua ja -shampoo