Ystävänpäivän kiitokset ystävilleni

Ystävät ovat elintärkeitä. Varmasti ihan kaikille, mutta koen että ehkäpä ihan erityisesti minunlaisilleni ihmisille, joilla ei ole ympärillään tiivistä perhettä tai sukua. Silloin ystävistä tulee se itse valittu ”suku” ja ehkä juuri siksi heistä tulee niin hirmuisen tärkeitä ja ystävyydeltäkin haluaa ja toivoo tietynlaisia asioita. Ystävyys on äärimmäisen merkityksellistä, tärkeää ja rakasta. Siksi toivon, että mulla tulee aina olemaan sellaisia ystäviä, joiden kanssa voidaan jakaa kaikenlaisia asioita – ei pelkästään iloa ja juhlaa, vaan myös niitä tummempia sävyjä, jotka vahvistavat ystävyyttä entisestään. Mä en todellakaan olisi tässä ilman mun ystäviä. He on kantaneet mua läpi monen vaikean ajan ja tukeneet, tsempanneet, kuunnelleet loputtomasti, piristäneet, lohduttaneet ja vain olleet olemassa, kun olen heitä tarvinnut.

Usein, kun olen kirjoittanut blogissa ystävyydestä, olen kirjoittanut juurikin niistä vähän harmaammista sävyistä. Olen tehnyt niin siksi, että kyseisiä aiheita on mielestäni vähemmän tuotu yleisessä keskustelussa esiin ja kuitenkin kyseiset asiat ovat monelle ihmiselle tuttuja ja niistä onkin syntynyt tosi hyvää ja mielenkiintoista keskustelua blogin kommenttiosiossa. Siitä ei kuitenkaan pitä vetää sellaista johtopäätöstä, että ystävärintamallani puhaltaisivat harmaat tuulet – päin vastoin. Vaikka olen kirjoittanut, että elämässäni olisi tilaa uusillekin ystäville, on elämässäni paljon erilaisia ystäviä, kavereita ja tuttavia. Osa on ollut elämässäni vähemmän aikaa, osa on roikkunut mukana jo vuosikausia. Ystäviäni ajatellessa tulee päällimmäisenä mieleen kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että nämä ihanat ihmiset ovat jostain tielleni löytäneet ja siitä, että he ovat päättäneet pysyä matkassa. Olen kiitollinen myös kaikista niitä ihmisistä, joiden polku on jossain vaiheessa kohdannut mun kanssa. On se sitten ollut vain hetkeksi, tietyn elämäntilanteen ajaksi tai loppuelämäksi, on se joka tapauksessa arvokasta ja tärkeää. Vasta aikuisena olen tajunnut ja hyväksynyt sen asian, että kaikkia ystävyyksiä ei ole tarkoitettu kestämään ikuisesti, mutta nekin tuovat jotain arvokasta ja tärkeää elämäämme; jotain mitä tarvitsemme juuri siinä hetkessä.

Tänään mä haluankin kiittää kaikkia näitä ihmisiä, joiden kanssa olen lyhyen tai pidemmän aikaa saanut kulkea ystävyyden polulla. Kiitos että olette, tai että olette olleet. Ystäviä ovat tietysti tyttökaverit, mutta itselleni tärkeitä ystäviä ovat myös aina olleet lemmikit, oma mies ja muutamat sukulaiset. Päätin tänään näiden yleisten kiitosten lisäksi vielä ihan erikseen kiittää paria huipputyyppiä, tunnistatte ehkä itsenne.

* Kiitos sinulle, jonka olen tuntenut jo vuosia. Kiitos, kun olit heti niin mutkaton ja sun seurassa oli niin helppoa olla. Heti ensimmäisellä kerralla kun vietettiin aikaa yhdessä, päätit kertoa mulle jotain henkilökohtaista ja se teki muhun vaikutuksen. Tuntui, että sä luotat muhun ja haluat olla mun ystävä. Se, että tulit mun elämään, oli tuolloin aikoinaan äärimmäisen merkityksellistä, koska silloin olin todella epävarma aivan kaikesta, alakuloinen, koulukiusattu ja todella yksinäinen. Sun iloinen ja suora sekä äärimmäisen hauska seura teki mulle niin järjettömän hyvää silloin, ja niin se tekee edelleenkin. Sä keksit silloin ja edelleenkin aina jotain hauskaa ja sun kanssa olen päässyt tekemään kaikkea hassua, mitä en unohda koskaan. Ja kiitos, että otit myöhemmin yhteyttä, ja löysimme toisemme uudelleen. Kiitos, kun olet yhä edelleen niin mutkaton ja suora oma itsesi. Tiedän, että sanot kyllä suoraan, mitä ajattelet ja että riidatkin voidaan selvittää, eikä meidän maailma kaadu erimielisyyksiin. Päin vastoin, erilaisuus on meidän kesken todellakin myös rikkaus. Mä tiedän, että sulle voin soittaa vaikka keskellä yötä, ja sä autat. Kiitos siitä, että tulit hoitamaan mua, kun olin kipeänä ja mun mummo oli kuollut ja makasin vaan sängyn pohjalla. Ne tiskit olisit saanut kyllä jättää tiskaamatta, mutta oli hyvä, että veit mut apteekkiin. Vaikka me ollaan erilaisia, ollaan myös silti jollain tapaa tosi samanlaisiakin. Ehkä se samankaltaisuus on meidän asenteessa – me tiedetään mitä me halutaan tai ei haluta ja ollaan valmiita menemään tavoitteita kohti. Kiitos, että saan sun kanssa oppia katsomaan maailmaa myös muista näkökulmista. Lupaan, että vielä me päästään tekemään se meidän kauan puhuttu tyttöjenreissu!

* Kiitos sinulle, jonka olen tuntenut ihan aina. Kiitos, että olet kuin se sisko, jota mulla ei ole. Kiitos, kun pidit mulle seuraa lapsuuden automatkoilla, huvipuistoissa, mökkireissulla ja leirellä. Kiitos, että sulle sain kiukutellakin, ja anteeksi että joskus tein sen lapsellisesti. Kai tiesin, että sä et mua hylkää, vaikka niin tekisinkin. Nykyäänkin tiedän, että vaikka me ei hetkeen pystyttäisikään nähdä, niin meidän side kuitenkin on ja pysyy. En keksi mitään syytä, miksi ei pysyisi, kun se on jo viimeiset 28 vuotta pysynyt. Ehkä meidän suhde on sillä tapaa sisarellinen, ettei meidän tarvitse aina toistella mitään ystävyyskliseitä tai yrittää väkisin yhtään mitään, koska me tiedetään, ettei toinen jätä. Ehkä se olisi meille jopa vähän outoakin, vaikka kyllä me tiedetään, että ne kaikki kliseet pätee meihinkin. Me voidaan olla omia itsejämme toistemme seurassa, ilman mitään ylimääräistä. Kiitos, kun lupasit tulla mun luokse keskellä yötä, kun mulla oli vaikeaa. Ja kiitos kun pidit mun puolia silloin, kun mua kohtaan käyttäydyttiin epäreilusti. Se on tärkeää ja osoittaa mulle sen, että sä oot aina mun kanssa samassa veneessä. Kiitos, että sanot suoraan mitä ajattelet ja annat munkin tehdä niin (ja luotat siihen että todella teenkin niin, esimerkiksi aikoinaan kaasoasioissa). Sä oot myös sellainen mutkaton ja suora ihminen, jollaista mä arvostan. Tiedän, että sä puhut totta ja kerrot asiat niin kuin ne on. Odotan jo nyt eläkepäiviä sun kanssa!

* Kiitos sinä, joka olet vähän uudempi tuttavuus, mutta kuitenkin jo vuosia vanha ystävyys. Ilman sua en ole olisi varmaan koskaan valmistunut. Sä pelastit mut hulluudelta monta kertaa niinä vuosina. Ja sait mut tuntemaan, etten ole ainoa outolintu opiskeluporukassa, joka muuten tuntui olevan jotenkin niin erilainen kuin minä. Sä myös opetit mulle, miten pidetään hauskaa ja miten päästetään irti omista kahleista ja hallinnan tarpeesta. En tuu koskaan unohtamaan kaikkea sitä hauskanpitoa, mitä meillä opiskeluaikana oli. Me todellakin osattiin ottaa ilo irti siitä ajanjaksosta elämästä. Sä myös osasit piristää mua, kun itketti vain. Ja sä annoit mun nukkua sun olkapäätä vasten yliopiston kahvilassa, kun olin itkenyt koko yön. Ja otit vielä kuvankin muistoksi (sitä katsoessa voi nyt todeta, että elämä on todellakin mennyt eteenpäin). Veit mun piristykseksi Haloo Helsingin keikalle ja laulettiin hulluna mukana. Se oli ihanaa. Kiikkustuolissa mä kikatan kaikille meidän sähläyksille ja lähetän sulle kuvia kaikista männävuosien opiskelijabileistä. Mä toivon, että voisin ja osaisin itse auttaa ja tukea myös sua. En ehkä samalla tavalla, mutta omalla. Kiitos kun oot sinä.

*Kiitos sinulle, jonka kanssa puhuin ekaa kertaa ehkä silloin, kun sun vesipullo vuoti sun laukkuun ja vettä valui ympäriinsä. Bussimatkoilla juteltiin enemmän ja enemmän, ja siitä se sitten lähti. Kiitos, että oot kuin suloinen pieni aurinko. Aina jotenkin niin positiivinen ja lämmin. Kun kerroin, että olen ollut vähän yksinäinen, sä ehdotit heti, että nähtäisiin enemmän. Sä sait mut tuntemaan, että oon sulle tärkeä, vaikka välillä ollaankin oltu vähemmän tekemisissä. En yhtään ihmettele, miksi oot niin pidetty ja sulla on niin paljon kavereita – sulla on taito tulla toimeen kaikkien kanssa ja saada ihmiset viihtymään, missä ikinä sitten ollaankin. Sun seurassa on ihanan rentoa olla ja tuun aina hyvälle tuulelle sun jutuista. Kiitos, kun jaksat aina laittaa viestiä ja kysellä kuulumisia. On ollut ihanaa käydä erilaisissa kulttuuririennoissa sun kanssa – ja kyllä mekin ollaan aikoinaan osattu hauskaa pitää, ja osataan toki edelleenkin!

Tänään ”päivän biisi” on Ellinooran Tytöille, joka kertoo tietysti tyttöjen välisestä ystävyydestä. Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan; biisi löytyy ainakin Spotifysta ja Youtubesta.

”Ei tätä sidettä ois ilman säröjä / Hyvänpäiväntutut on sitä varten

Lauma itsepäisiä, hölmöjä, kovaäänisiä / Mut ensivaikutelma pettää, se me itsekin tiedetään

Ja kuinka voi kaihota omaa nuoruuttaan / Kun on vielä niin pieni

Ei tarvitse mainita nimiä / Kun tää on mun tytöille / Huomisen naisille / Kierros teille ”

Ihanaa ystävänpäivää!<3

-Netta

Kuvat: Pexels.com