Minä

Masennus, ahdistus, paniikkioireet, pakko-ajatukset, liikaunisuus, syömishäiriöt, itsetunto-ongelmat, vääristynyt omakuva, sosiaalisten tilanteiden tulkinta/pelko-ongelmat sekä dermatillomania.

Värikkäitä tarinoita elämäntaistelussa näitä kaikkia vastaan, sitä mun blogi tulee olemaan. Aiheet vaihtelevat samaan tahtiin kun oireetkin, toisaalta hiljenen jos oireilu sen vaatii.

Lue, kyseenalaista, arvostele ja jaa kokemuksiasi näistä aiheista. Kommentoimalla tai instagramissa viestiä laittamalla saat vastauksia kysymyksiisi.

Kuka olen?

Olen päättänyt pysyä anonyyminä jotta voin mahdollisimman vapaasti kirjoittaa menneisyydestäni, ajatuksistani sekä terveysongelmistani.

Sen verran itsestäni voin kertoa, että olen suomalainen yli kolmenkymppinen nainen ja asun maalla mieheni ja lemmikkiemme kanssa.

Lapsuudesta:

Isäni lähti kun olimme sisarukseni kanssa vielä vauvoja. Elimme muutaman isäpuolen kanssa lapsuudessa/nuoruudessa, sittemmin vain äidimme kanssa. Olemme hyvin läheisiä ja koen lapsuuteni kuitenkin olleen onnellinen. Sukupiirimme on pieni ja lapsuutemme olimmekin läheisiä sekä paljon tekemisissä muiden perheiden kanssa. ”Isän” tai huolehtivan, läheisen, luotettavan, ehdottomasti rakastavan sekä pysyvän miehen rooli kuitenkin puuttui. Tästä syystä todennäköisesti olen alkanut oireilemaan jo lapsena mm. syömishäiriöllä sekä myöhemmin mielenterveysongelmilla.

Tämä ollaan terapeuttini kanssa lähiaikoina yhdessä päätelty, ja aloin ymmärtämään itseäni sekä ajatuksiani/tekojani paremmin.

Teininä sairastin pitkän ja vaikean, puoli vuotta aktiivisena kestäneen mononukleoosin jonka seurauksena yksi vuosi meni sairastellessa/palautuessa kotona ja yrittäessä käydä koulua. Tällöin myös syömishäiriö, pakko-ajatukset sekä itsetunto/omakuva-ongelmat alkoivat oireilemaan sairastelun sekä laihtumisen seurauksena. Olin aina ollut hoikka sekä alipainon rajoilla, mutta tuolloin aloin jo olla anorektinen ja kävin mm. koulussa punnituksissa.

Siitä alkoi mielenterveyteni huonoin jakso joka kesti n. 22 vuotiaaksi asti. Oireilu vaihtui jaksottain syömishäiriön, ahdistuksen, masennuksen, paniikkihäiriön yms. oireilla.

Nuoruuden suhteeni olivat näin ollen vaikeita, sairaalloisen mustasukkaisia ja täynnä ahdistusta omasta riittämättömyydestä sekä hylkäämisen pelosta. Oireilin mm. paniikkikohtauksilla, syömättömyydellä, ahmimisella, liikunnalla, mustasukkaisuudella ja pakko-ajatuksilla/ – oireilla. Kontrolloin kumppanini ajatuksia sekä tekoja. Alkoholia kului myös paljon nuorena, eikä se selkeästi tehnyt hyvää oireilleni.

Eikä siinä kaikki. 25-vuotiaana aloin yllättäen nukkumaan päivät pitkät töiden jälkeen sekä myös viikonloput. Muutama vuosi meni täysin sumussa enkä oikein muista niistä (kun en muustakaan) mitään. Lääkärissä todettiin masennuksen vaikeaksi jaksoksi, kunnes monta kertaa käytyäni minut lähetettiin viimein tutkimuksiin. Monta vuotta tutkittiin ja kokeiltiin erilaisia lääkityksiä väsymyksen hoitoon, tuloksetta. Tälläkin hetkellä lääkekokeilu jatkuu. Hyvää tästä tekee se, että lääkekokeiluista löysin itselleni paremmin toimivan mielialalääkkeen. Ahdistus/masennus, paniikkihäiriö, syömishäiriö, pakko-ajatukset yms ovat nyt siedettävällä tasolla.

Tässä siis tiivistettynä joitakin asioita elämästäni, tervetuloa mukaan!