Onkohan mulla joku ongelma sen suhteen, etten osaa olla oikeasti olla enää yksin?

Kun Kiva Mies (joka ei ollutkaan ihan niin Kiva Mies kun kuvittelin, ylläri sinäänsä…) poistui kuvioista niin aika nopeesti saapui poika jota kutsutaan nyt kirjaimella N. Kiva Mies yllättäen päätti meiän hätäisen panon jälkeen, että ”sä tunnut vähän enemmän ystävältä ku miltää muuta.. mut kyl me voidaan tällästä suhdetta ylläpitää”. Mul ei oo tarvetta tollaselle suhteelle, varsinkin jos seksi ei heti ollut hekumallisen ihanaa, niin miksi mä käyttäisin aikaa siihen?

N.on honkkeli kuin mikä ja nauraa vähän samalla tavalla kun Hessu Hopo. Se ei oo ees yrittänyt pussata mua tai pitää kädestä kiinni näiden treffailujen jälkeen, mutta lähettää aina viestiä että pääsinkö kotiin turvallisesti. Sen mielestä oon aivan sairaaan hauska. En tiiä onko se hyvä vai huono juttu, oon kans nimittäin huomannut että miehet ei oikeestaan ikinä tykkää siitä että nauran omille vitseilleni niin paljon. Tää tuntuu hyvältä – mut niin on monet muutkin jutut tuntuneet. Mistä sen tietää että mikä on oikeesti hyvä ja mikä on sitä, että tuntuu hyvältä että jonkun mielestä sä tunnut hyvältä? Ehkä mä vaan oikeasti ihastun ihmisiin liian nopeasti ja helposti. Ehkä pitäis opetella puhumaan siitä uutuuden viehätyksen tunteesta eri tavalla kuin oikeasta ihastumisesta. Koska kun Kivasta Miehestä mietin ihastumista, ei se tuntunut Siltä Oikealta Ihastumielta. Mutta kun käytän sitä sanaa noin, niin se menettää merkityksensä. 

M:kin tuntu musta hyvältä. Se tuntu niiiiin hyvältä ja oikealta ja oikein kohtalolta, että se sattu mun eteen Tinderissä ja matchättiin samantien. Tällä hetkellä mä voin ihan puhtaasti sanoa, että mä en oikeasti kaipaa sitä enää. Mua vaan suututtaa kun ajattelen sitä: miten joku voi olla noin kamala ihminen? En enää stalkkaa sitä somessa 24/7 ja mieti et nyt ku se on whatsappissa noin paljon paikalla niin onkohan sillä uus mimmi kierroksessa ja jos on, niin miksi se kelpaa mut mä en? Mä poistin sen numeronkin nyt lopulta. Koska mulla ei oo mitään muuta sanottavaa sille, kun se että sä satutit mua ja sä oot velkaa mulle anteeksipyynnön. 

Se on se paha juttu siinä, että jos sulla on jo valmiiksi luottamusongelmia ja päätät lopulta kuitenkin, että joku on sen arvoinen että nyt mä oikeasti yritän. Niin sitten ku se ei ollutkaan sen arvoinen, niin se kaikki työ mitä teit räjähtää vaan sirpaleiksi ja yrität kerätä niitä uudestaan ja kun tulee joku uusi, et usko mitään mitä se sanoo. N. sano mulle ekojen treffien jälkeen että ”mä haluun nähdä sut taas”. Ja mä nauroin ja itkin matkalla kotiin ku tajusin, että en mä uskonut kuulevani siitä enää yhtää mitään vaikka meillä oli ihan älyttömän kivaa. Sitten se pisti mulle viestiä tuntia myöhemmin. 

Sen mä oon kyllä huomannut tässä superdeittaillessani, että jos miestä kiinnostaa, se pistää sulle viestiä heti ekojen treffien jälkeen. Ei ehkä sillä sekunnilla ku erootte, mutta samana iltana vielä. Yks poikkeus sääntöön tässä oli parisen vuotta sitten, joka pisti mulle viestiä heti treffien jälkeen mut sit en enää ikinä kuullut siitä. Mutta aina löytyy poikkeus. Yleisesti ottaen luotan tähän sääntöön.

Ja mä yritän kans opetella luottamaan siihen, että hidas on parempi. Hidas kestää ja antaa sun tutustua ihmiseen, ihastua ihmiseen rauhassa ja paljastaa ittes ihan siihen tahtiin ku haluat. Nopea polttaa sut rikki, ihan yhtä nopeasti ku se on ilmestynytkin sun elämään.