Ajattelin tänään perustaa blogin. Tai ehkä tätä voisi enemmänkin kutsua päiväkirjaksi; haluan paikan, jonne koota omia ajatuksiani ja tunteitani. 

Kirjoittaminen on aina ollut mulle luonnollinen tapa järjestellä elämääni. Mä rakastan listoja: kaikesta täytyy tehdä lista. Mitä teen tänään, mitä oon ajatellut, mikä on stressannut, mitkä on hyviä & huonoja puolia valinnoissani. Listaaminen on parasta mitä tiedän. 

Kuitenkin, tämän blogin synty alkoi mielessäni tasan kaksi viikkoa sitten. Tasan kaksi viikkoa sitten mun sydän särkyi tuhansiksi paloiksi ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun jätin pitkäaikaisen poikaystäväni kaksi vuotta sitten. Eli sinäänsä vähän huijaan otsikossa, tää ei oo oikeesti päivä 1 vaan päivä 14. Mutta eiks se oo aina kivempi alottaa puhtaalta pöydältä?

Poika saa nyt mennä nimellä M. Se oli niin kaunis, että mua sattu silmiin ku katsoin sitä. Se sai mut nauramaan, vatsaan perhosia kun se piti mua kädestä, se oli se jota ajattelin ensimmäisenä kun heräsin ja jolle pistin viestiä just ennen kuin nukahdin. Se oli älykäs, mielenkiintoinen, intohimoinen ja levoton. M. sano koko meiän kiihkeän mutta lyhyen yhteisen elämän ajan aina, että mä olin se mitä se oli odottanut kaikki nää vuodet. Mutta sitten turns out, että se oli ihan yhtä hukassa itsensä kanssa kun kaikki muutkin eikä se ollut valmis täyttämään niitä lupauksia joita se teki mulle. Sen levottomuus paisto siitä läpi, kun se sanoi, että se ei enää pysty tähän ja että moikataan jos tavataan. Joten se särki mun sydämen ja mä jäin nuolemaan haavojani. Kahden viikon puhumattomuuden jälkeen, mun on jo paljon helpompi olla ilman sitä. 

Mulla on aina ollut paha tapa irtaantua vahingossa tästä elämästä ja siirtyä elämään oman pääni sisällä. Mä nukun paljon, ajattelen tiettyjä skenaarioita päässäni uudestaan ja uudestaan ja uppoan vaan pahemmin pois. Tänään mä heräsin ja huomasin, että en oo kolmeen päivään poistunut kämpästäni muualle kuin käymään kaupassa. Tänään mä päätin, että sen sijaan että katoan maapallolta, mä alan kirjoittamaan niitä asioita pois pääni sisältä mitkä mut sinne saa katoamaan. Tää kaikki ei tietenkään johdu siitä, että M. lähti vaan myös vaan siitä millainen persoona mä olen. 

Mä oon aina ollut suuri itsetutkiskelun ja muiden analysoinnin fani ja harrastan sitä aikalailla kokoajan. Tän blogin tarkoitus on siis tutkia mua, mun elämää ja mun ihmissuhteita. 

Tässä tää alku nyt sitten on. Mitäköhän tästä tulee, sen näkee varmaan vähän ajan päästä.