Päivä 29

Tässähän tää kirjoittaminen on venähtänyt.

Mä alan päivä päivältä vahvemmin ymmärtämään sen että M on mulle anteeksipyynnön velkaa, enkä mä sille. Mä jopa törmäsin siihen Tinderissä ja tietty oli pakko pistää oikealle, vaan että näkisi onko se pistänyt mut. Miksi se ois niin tehnyt, en todellakaan tiiä. Vähän masensi, että se oli päivittänyt profiiliaan eli sillä on varmaa kalastus käynnissä. Mä en enää kaipaa sitä, oon huomannu että jos nyt istuisin sen kanssa vaikka kahvilla niin ei mulla olis mitää muuta sanottavaa kuin ”miksi sä valehtelit mulle?”. Enkä usko että se osaisi vastata.

Kiva Mies on vieläkin kuvioissa. Musta tuntuu, että alan vähän ihastumaan siihen mutta en tiiä oonko oikeesti valmis vielä. Viimeksi kun me nähtiin niin päädyttiin sänkyyn ja no, eka kerta on aina mun mielestä eka kerta. Se on aina semmosta sähläystä ja tutkimista ja kokeilua. Vähän ootan uusinta kierrosta kyllä. 

Se viestittää mulle jokapäivä ja osti mulle uuden lampun eteiseen, kun se on ollut palaneena jo varmaan kaks kuukautta. Ei kukaan oo koskaan tehnyt mulle noin. 

Mä en vaa taas haluu palaa ite rikki.