Dissosiaatiota kompaktisti

No niin, aloitetaan.

Karkeasti kerron teille omakohtaisen kokemuksen siivittämänä mitä on dissosiaatio ja millaisia muotoja sillä voi olla. Laitan kuitenkin sivun loppuun linkkejä joista voi käydä lukemassa dissosiaatiosta enemmän ja perusteellisemmin. Huomioikaa, että tämä aihe- alue on syvä kuin meri jossa on mitä erikoisempia tasoja ja kokemuksia, joten jokainen dissoilija on erilainen ja kokee eritavalla. 

Dissosiaatio on tunteiden/tekojen erillisyyttä/irrallisuutta/sirpalemaisuutta. Vain osa informaatiosta pääsee maalilinjan ylitse tajuntaan asti. Ajatukset, tunteet, aistimukset ja teot eivät muodosta ehyttä saatikaan miellyttävää kokonaisuutta. Dissosiaatio on mielen puolustusmekanismi, oikein oivallinen keino traumaattisista kokemuksista selviytymiseen jossa sille on tarvetta, mutta myöhemmin voi hankaloittaa normaalia elämää. Se on tarpeellinen ystävä joka pitää kädestä kiinni kun tarvitaan mutta ei hellitä kun aika olisi. Ja vaikka hellittäisikin niin sitä ilman on olo vieras, sillä onhan se ollut rinnalla vaikeimmilla hetkillä.

Periaatteessa dissosiaation muotoja voi olla yhtä useita kuin ihmisiäkin, sillä sen muodostumiseen vaikuttaa jokaisen omat henkilökohtaiset kokemukset, tunteet ja ympäristö. Jokainen tämän diagnoosin saanut on yksilö ja kokee oireensa yksilöllisesti. Onhan kyse psyykkeestä ja mielen toiminnasta. ”Sirpan lapsuudenkodissa on alkoholiongelma, Maijan ei. Maijaa hyväksikäytetään kouluaikana, Sirpaa ei”. Tytöt altistuvat erilaisille asioille ja saavat erilaiset taraumakokemukset.

Vaikeaksi dissosiaation diagnoimisen tekee se, että sitä on kovin vaikea diagnosoida sillä oireet sopivat moneen muuhunkin psyykkiseen sairauteen, kuten mm.masennukseen, postraumaattiseen stressireaktioon, ahdistushäiriöön, depersoonahäiriöön, bipolaarihäiriöön. Myös oireiden selittäminen selkokielellä lääkärille voi olla haastavaa, sillä miten kuvailla asioita jotka ovat itsellekkin aivan vieraita, pelottavia, tuntemattomia, hämmentäviä eikä järkeenkäyviä. ”Tiskasin tänään mutta kädet eivät olleet minun”.

Monet epäonnekkaat joutuvat pitkään kierteeseen terveydenhoitojärjestelmän rattaisiin ja voivat saada useitakin vääriä diagnooseja matkanvarrella, kunnes joku lääkäri lopulta osaa yhdistää 1+1=2.  Vaikka jokainen kokee dissosiaatiossa oireensa yksilöllisesti, on kuitenkin olemassa pääpiirteitä jonka avulla se voidaan jakaa ytimeikkäämpiin kategorioihin kuten rakenteellinen dissosiaatio, sekundäärinen dissosiaatio, sekamuotoiset dissosiaatiohäiriöt (konversiohäiriöt), dissosiatiivinen identiteettihäiriö (sivupersoonahäiriö). Näihin vaikuttaa se kuinka voimakkaana/ hallitsevana jotkut oireet koetaan, kuten esimerkisksi itsensä vieraana kokeminen.

Myöskään läheiset ja ystävät eivät välttämättä huomaa mitään ”epänormaalia” dissosiaatiota sairastavassa, vaikka tämä itse voi kokea olevansa kaikkea muuta kuin normaali ja tavallinen. Kaikki sairaudet kun eivät näy päällepäin ja dissosiaatiota sairastava voi jopa suoriutua arjestaan suhteellisen normaalisti.

Miltä tuntuisi muistinmenetys, itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen, ympäristön kokeminen vieraana tai outona, ajan- ja paikan tajun kadottaminen, havaintojen vääristyminen, aistien terävöityminen, unettomuus, mielialojen vaihtelut, painajaiset, ahdistus, pelkotilat, paniikkikohtaukset, yliampuva suorittaminen ja tehokkuus, arvaamattomuus, takaumat, muistihäiriöt, rippuvuus- ja itsetuhoisuus, ylivireys, vaikeus erottaa mielikuvia todellisuudesta, pakko- oireinen kyttäytyminen, näkö- ja kuuloharhat, impulsiivisuus, masennus- ja mania tilat, fyysiset oireet kuten lihasnykäykset, äänen katoaminen tai ääntämishäiriöt, tunnottomuus, selittämättömät särkyt ja kivut, tai muut aistihäiriöt. Niin ja tietenkin vaihtuva minäkuva. Ei kovin herkulliselta, eikö niin?

Mitä jos kerron että kaupanpäällisinä tulee ANP (näennäisen normaali persoonallisuuden osa) eli vapaasti suomennettuna arkiminä/päiväminä. Tyyppi joka säilyttää päivittäiseen elämään liittyvät persoonan rakenteet. Joka voi olla täysin tai osittain tietämätön traumamuistoistaan tai suhtautua niihin tunteettomasti ja ulkopuolisesti. ANP voi myös pitää sisällään negatiivisia dissosiaation oireita vaikka onkin ”ehyin/ kantavin” persoona.

Ja vielä toisena kaupanpäällisenä on EP tai useiat EP:itä (emotionaalinen persoonan osa) eli vapaasti suomennettuna tunneminä. Riippuu dissosiaatiota sairastavasta montako EP:tä on kehittynyt. Tämä kaveri sisältää kaikki eloonjäämiseen liittyvät toimintarakenteet, traumamuistot ja reaktiot. Traumaattisen tapahtuman seurauksena EP ottaa yli intergaation menevän kokemuksen. EP kätevästi syrjäyttää ANP:n tunkeutumalla tämän tajuntaan yleensä triggerin seurauksena. 

Ja sitten selitetään triggerit eli ärsykkeet. Nämä laukaisevat/ aktivoivat traumamuiston johonka dissosiaatiota sairastava henkilö sitten reagoi.

Ja niiden lisäksi takaumat. Eli tunne tai kokemus joka muistuttaa trauma- ajoista tai vie sinne takaisin 

Ja että tämä ei suinkaan liian helpoksi menisi, käyn nopeasti lävitse vielä dissosiatiivisen identiteettihäiriön (monipersoonahäiriön), tutuille DID. Tämä on dissosiaatiohäiriöistä monimutkaisin. Eli henkilöllä ilmenee useampia identiteettejä, eli useita ANP:itä. DID:issä ANP:illä on eriytyneempi minäkokemus kuten mm. oma nimi, muistot, pukeutumistyyli mieltymykset ja lempiruoka.

Eikö kuulostakkin hyvin, hyvin sekavalta? Jos ulkopuolisen on vaikea sisäistää/ ymmärtää tätä kaikkea ilman että on mitään vastaavaa kokenut, niin miettikää kuinka sekavalta maailma tuntuukaan, kun elää dissosiaation kanssa. Ikäänkuin maatuska mutta ei ihan kuitenkaan. Maailma jossa on monta minimaailmaa. 

Itselläni diagnoosina on sekamuotoinen dissosiaatio mutta sitä aiotaan täsmentää kunhan hoitopolku saadaan pidemmäksi. Vielä en ole terapeutille asti päässyt ja takana on 3x psykiatrin käyntiä.

Tämä diagnoosi on siis minulle suhteellisen uusi ja vieras. En voi sanoa että tämä psyykkinen sairaus tuli puskista esiin sillä aina olen kokenut itseni erilaiseksi kuin muut, mutta aiemmin se ei häirinnyt näin paljon elämää kuin mitä nyt (syytä tähän en oikeastaan osaa kertoa). Ehkäpä tämän blogin pitäminen auttaa myös jäsentämään omia ajatuksiani asian suhteen. Ainakin sitä toivon. Mutta nyt minulla on ”nimi” ja pelkästään sen saaminen helpoitti huomattavasti, toki vasta pienen alkushokin jälkeen.

Ja sitten ne luvatut linkit: https://www.disso.fi/, https://www.tunnejamieli.fi/2018/03/09/trauma-johtaa-persoonallisuuden-jakautumiseen-toipuminen-kestaa-pitkaan-mutta-mahdollista/, https://traumajadissosiaatio.fi/vakavat-dissosiaatiohairiot/