Kielteinen vastaus positiiviseksi

Täällä taas. Viiveellä kirjoittaminen on näköjään muuttunut vakioksi. 

Aivan ensimmäiseksi tahdon kertoa mukavan uutisen.

Varma on saanut Helsingistä minua koskevat psykologiset tekstit ja lausunnot. Aiemmin kielteinen uudelleenkoulutuspäätös muutettiin niiden jälkeen hyväksytyiksi. Tämä antoi voimaa ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta, sillä pitkään kestänyt väsytyskamppailu psyykkeeni ja erinäisten tahojen kanssa on tullut päätökseen. Nyt myrskyssä kahlaus on ohitse ja  kohdattavana on esteradan seuraava etappi, eli udelleenkoulutus. Tämäkin on vaikea vaihe ja korkea este ylitettäväksi.

Pitäisi kyetä katsomaan tulevaisuuteen ja seuraavaan horisonttiin. Mitä tahdon tehdä? Mitä voin tehdä? Missä kykenen kääntämään heikkouteni vahvuuksiksi? Sopeudunko? Kykenenkö? Tuntuu että ei ole oikein paikkaa jonne sopisin juuri tällaisena. Onko olemassa muotti joka on minulle tehty?  Pelottaa, jos valitsenkin väärin. Kyeessä on uusi mahdollisuus, ja jos valitsen väärin  niin peli on menetetty. On ahdistavaa pelata venäläistä rulettia omasta tulevaisuudestaan jossa voi joko saada kaiken, tai menettää kaiken.

Koitan vältellä ajattelua uudelleenkoulutuksesta, sillä se ahdistaa todella paljon ja tuntuu, että menen johonkin paniikkitilaan ja lukkoon sisäisesti. Onneksi asian kanssa ei ole kiire ja saan ilmeisesti Varmalta jonkun asiantuntijan, joka auttaa minua miettimään uusia ammatteja. Helsingissä toimintaterapeutti kysyi, että mikä ammatti mielestäni minulle sopisi. Vastaukseni oli tarkka-ampuja. Se ei ole millään lailla realistinen mahdollisuus. Siinä vain kiteytyisi minun ominaisuudet yhteen.

Aikaisemmin mainitsin, että terapeuttini on lomalla. Nyt keskiviikkona on ensimmäinen käyntini hänen lomansa jälkeen. Olin ladannut itselleni puhelimeen ohjelman hänen loman ajaksi, jonne päivittäin piti kertoa millainen vointi on ollut, mitä sinä päivänä on tapahtunut ja miten itse pisteyttäisin itseäni ja mitä tunnetiloja olen kokenut. Sitä olen nyt noin 3 viikkoa käyttänyt ja tulokset yllättivät.

Olen ollut siinä uskossa että ihan hyvin on pääsääntöisesti mennyt, vaikka jotkut äänistä on tulleet ääneikkäimmiksi, mieliala heittää lähes tunneittain ja osien tunnetilat ovat vahvoja. Lopputulos on kuitenkin, että olen keskimääräisesti tämän kolmen viikon aikana merkinnyt olotilani heikoksi/ huonoksi ja olevan täynnä ikäviä tunteita. Selattuani päivieni tapahtumia en muista läheskään kaikkia.

Ehkä edelleenkin pidän yllä sitä kuplaa, jossa kellun ja uskoittelen jopa itselleni että kaikki on hyvin. Tarkemmin mietittynä sitä minä teen. Asiat on helpompia kun niitä ei käsittele ja tyytyy vetämään niitä perässään. Hymyily ja oman tilanteensa vähättely on helppoa, kun on sitä koko elämänsä harjoitellut.

Keskiviikkona täytyy viedä terapeutille mukanani kopiot helsingin lausunnoista. En millään haluaisi vaikka tiedän, että ne sisältävät erittäin tärkeää tietoa minusta. Toivottavasti hän lukee ne vastaanotolla samaan aikaan kun olen itse läsnä. Haluan nähdä hänen kasvoiltaan miten hän reagoi niinkin karuun kerrontaan, kun mitä ne sivut salaavat sisällään.