Sosiaalisuus Ja Minä

Sinä, minä, hän.

Me, te, he.

Nämä, nuo, ne.

Kaikkia yllämainittuja voi käyttää kun puhutaan sosiaalisesta  kanssakäymisestä toisten ihmisten kanssa. Tuttu rimpsu myös kouluajoilta, muistan jopa kuinka se jatkuu.

Millaisia haasteita mielenterveyden kanssa kamppailevat kokevat jos puhutaan sosiaalisista tilanteista ja  kanssakäymisistä toisten kanssa?  Jos puhutaan hetki yleisesti siitä, mitä se sellainen sosiaalinen vuorovaikutus oikein on, tai ylipäätään pitää sisällään?

Karkeasti ajattelisin asiaa seuraavanlaisesti:
– Se on välttämätön jokapäiväinen normi mitä pidetään ihmisyyteen kuuluvana osana.
– Se on ihmisten välistä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävää käyttäytymistä/ toimintaa ja vuorovaikutusta erilaisissa tilanteissa/ ympäristöissä.
– Siihen kuuluu mm. sosiaaliset suhteet, sosiaaliset taidot, sanallinen ja sanaton viestintä, empatia, sympatia, aktiivinen kuuntelu, vastavuoroisuus, tulkinta, säännöt/normit, eleet, ilmeet, tapakasvatus, erilaiset muuttujat/kuormittavat tekijät, yksilön kokemukset ja arvomaailma.
– Se sisältää kirjoittamattomia ja kirjoitettuja perussääntöjä sille, mitenkä ollaan ”oikein” kanssakäymisessä toisten kanssa yhteiskunnan jäsenenä.
– Se määritää mikä on sosiaalisessa kanssakäymisessä hyväksyttävää ja mikä ei ole, ja ennenkaikkea niiden väliin jäävän harmaan alueen jonka tulkinta riippuu täysin yksilön omasta sisäisestä arvomaailmasta.

Monimutkainen asia tuo sosiaalisuus. Se on vaikea osa- alue mieleltään terveille, ja vielä vaikeampi niille joilla se dissosiaatiohäiriö on. Aina joskus tulee äänen stressattua kuinka joku sosiaalinen tilanne ahdistaa. Tällöin joku lähes poikkeuksetta heittää ilmoille hyvin kuluneen fraasin ”ole vain oma itsesi”. Harva kyseisen fraasin suustaan päästänyt ymmärtää ,että ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole. Jos olisi niin kyseisiä asioita ei edes pohtisi.

Mikä sitten tekee mielenterveysongelmista kärsivien sosiaalisuudesta hankalampaa? Tähän on hyvin helppo vastaus:

– Ennakkoluulot

– Asennoituminen

– Stigma

On jopa tehty väitöstutkimus asiasta.
”Mielenterveyden häiriöistä kärsiviin henkilöihin kohdistuva leimaava asennoituminen on edelleen yleistä. Heitä pidetään heikkoina ja arvaamattomina ja heidän kanssaan puhuminen koetaan vaikeaksi (Esa Aromaa)”.

Joten mitenkä pystyy olemaan sosiaalisesti avoin, rehellinen ja muodostamaan aitoja kohtaamisia sekä kontakteja, jos pitää piilotella jotain mikä kuuluu minuuteen. Pelko siitä että joutuu syrjityksi, tai kiusan/välttelyn/vähättelyn kohteeksi on suuri, jonka vuoksi suurin osa salaa mielenterveysongelmansa kunnes kokee turvalliseksi niistä kertoa, ja silloinkin se  vaatii paljon rohkeutta ja uskallusta.

No koska mielenterveyshäiriötä sairastava uskaltautuu kertomaan tilastaan toiselle? Omalla kohdallani vaadin seuraavia asioita:
– Luottamusta sen suhteen ettei tieto leviä hallitsemattomasti sen kuulijalta eteempäin.
– Varmuutta siitä, ettei kuulija tuomitse
– Ettei kuulijalla ole stereotypioita mielenteveyden häiriöitä kuten dissosiaatiota kohtaan, tai on vähintään valmis muuttamaan näkemystään
– Avoimuutta, kiinnostusta, halua oppia
– Läheistä ihmissuhdetta
– Syvällistä ystävyyssuhdetta tai potentiaalista ystävyyssuhteen muodostumista
– Että kuulija näkee minut yhä minuna, ei sairautena
– Ei kyseenalaista tai mieti jatkossa toimintaani dissosiaationi pohjalta

Jos ihmisellä ei ole tarpeeksi tietoa niin hän luottaa ennakkoluuloihin sekä stereotypiaan. Ennakkoluulot syntyvät ehdottomasti siitä, että ihmisillä ei ole tietoa mielenterveyden häiriöistä. Ennakkoluulot ovat ihmiselle luonnollinen ja tyypillinen tapa järjestää ajatuksiaan koska  ihminen turvautuu pitkälti tyypittelyyn ja luokitteluun. Ensikohtaamisessa tarvitsemme nopeita jaotteluja ja hahmotelmia, että pystyisimme hallitsemaan kaikkea informaatiota ympärillämme.
Ja kun ihmisellä ei ole tietoa hän muodostaa mielipiteensä yleisen stereotypian kautta. Sitä  voi käyttää ikäänkuin parhaana saatavilla olevina arvauksina, kunnes pääsee itse tutustumaan esimerkiksi uuteen ihmiseen ja selvittämään, millainen tämä oikeasti on.

Ennakkoluulon ja stereotypian avulla jostain monimutkaisesta tehdään yksinkertaista. Ne ovat perusteettomia,useimmiten negatiivisia, kaavamaisia, epäsuotuisia, pelkistettyjä ja yleistäviä käsityksiä jotka hyvin vähän pohjaavat faktatietoon, tai ihmisen henkilökohtaiseen kokemukseen. Useasti myös ihmisen omaksuma tieto on liioiteltua ja virheellistä, kuten esimerkiksi elokuvien kautta omaksuttu infirmaatio.

Ihminen osaa olla hyvin raadollinen toista kohtaan, tämän me kaikki tiedämme sillä onhan ihminen on pedoista pahin. Joten miksi joku haluaisi heti kättelyssä avautua omasta mielenterveyden häiriöstä, tai kertoa aina itsestään absoluuttisen totuuden ja antautua pedoille. Pidämme asiat omana tietonamme silloin, kun on mahdollista että asian paljastamisesta aiheutuu jotain negatiivista.

En ikinä voisi edes miettiä, että vastaisin rehellisesti puolitutulle tämän kysyessä mitä kuuluu. Miettikää ilme kysyjän kasvoilla jos kertoisin että kuuluuhan sitä, itseasiassa kolmeakin ääntä yhtäaikaa päänsisältä ja hetki sitten ajaessani autoa luulin postilaatikkoa ihmiseksi.

Tätä voisi verrainnollisesti kuvata laumakäyttäytymisellä. Susien laumassa joskus tietty susi ajetaan laumasta ulos tai jätetään oman onnensa nojaan – näin syntyy niin sanottu “yksinäinen susi”. Lauma antaa eläinten olemassaololle merkityksen. Aivan kuten perhe, susilauma on sosiaalinen yksikkö ja juurikin mihinkään kuulumattomuuden tunne ja rakenteen puutos ovat asioita, joista yksinäinen susi jää paitsi. Tämä tarkoittaa yksinäistä elämää ilman minkäänlaista viehätystä, mikä siihen usein liitetään. Suden elämästä tulee hankalaa, yksinäistä, jatkuvaa taistelua eloonjäämisestä.

Emme me tahallamme halua valehdella tai piilotella sisimpäämme. Teemme sen suojellaksemme itseämme, ja samaan aikaan kärsimme siitä.

”HOW I CAN BE SUBSTANTIAL IF I DO NOT CAST A SHADOW? I MUST HAVE A DARK SIDE IF I AM TO BE WHOLE” 

 – Carl G. Jung

Laitan tähän loppuun linkin videosta jonka jokaisen olisi syytä nähdä. Varsinkin niiden joille mielenterveysongelmat on iso mörkö joka pitää sulkea kaappiin, sillä möröthän ovat pelottavia. Eivätkä oikeasti olemassa.
https://www.ruutu.fi/video/2972801