Unettomien Maa

fantastic-quotes-about-insomnia-photos-or-on-motivational-quotes-to-hustle-you-get-sht-done-and-su.jpgUni. Tuo maaginen asia joka saa meidät jaksamaan päivästä toiseen ja pysymään järjissä.

Jokainen on varmasti joskus kokenut elämässään öitä jolloin ei saa nukahdettua, tai tuntuu että unenmäärä jää liian vajaaksi. Aamulla sitten harmittaa sekä  ärsyttää, kun yö meni reisille ja hartaasti toivotaan, että josko seuraava yö olisi armollisempi. Tai vaihtoehtoisesti otetaan univajaukseen korjaavana  toimenpiteenä mukavat torkut, tuosta noin, sohvalla mukavasti niska lintassa ja herätään päänsäryn kanssa.

Minun nukkumisrituaalit koostuvat hyvistä jaksoista ja jostain insomnian tapaisista kausista joita tulee lähes viikoittain.

Unettomuuteni ei selity puhelimen välittämästä sinisestä valosta, ei liian myöhään juodusta kahvista, ei huonoista elintavoista tai ulkoilman puutteesta, ei huonosta ruuasta tai sokerimääristä, ei huonosta huoneilmasta tai väärästä huonelämpötilasta, ei ilmansuunnasta, ei huonosta tyynystä tai vääränlaisesta vuoteesta, ei äänistä, ei valosta, ei kireistä lihaksista, ei lakanoista eikä siitä että menen liian myöhän petiin, ei siitä että hengittäisin liian pinnallisesti, ei murheiden mettimisestä. Ei, ei ja vieläkerran ei.

Nämä listaamani asiat olen kuullut useiden suusta ”neuvona” ja se alkaa jo turhauttamaan, tai suorastaan vituttamaan mutta sitä ei sovi sanoa sillä kiroilu ei ole kaunista. Heillä jotka toitottavat näitä totuuksiaan ei ole pienintäkään havaintoa siitä millaista on kuulla jatkuvasti itsestäänselvyyksiä jotka eivät toimi ja naurahduksia, kun kerron että unettomuuteeni ei auta nämä ”maagitset” asiat. Sitten sopii tulla ehdottelemaan huoneen tuuletusta, matalempaa lämpötilaa ja pimennysverhoja kun on itse ensin nukkunut 2h yössä viikon ajan. Voin sitten vastata hymähtäen että et ole vaan yrittänyt tarpeeksi, tai syy on sittenkin tyynyssäsi.

Yksi hyvä ystäväni on kova neuvomaan, ja ne neuvot on minulle myrkkyä vaikka hyvää hän niillä taitaakin tarkoittaa. Hän kun on vakuuttunut  että meditoiminen on vastaus lähes kaikkiin ongelmiin. Tai sitten oma asenne ja positiivisuus. En tiedä missä maailmassa hän oikein seikkailee, sillä itsekkin tämmöisen mystisen meditointimaailman haluaisin löytää, jossa silmien sulkeminen jonkun hyminämusiikin siivittämänä on ratkaisu ongelmiin. Mutta ikävä kyllä kaikkeen ei ole vastauksena meditointi, henkioppaat, energiakivet tai tähtien asento. Tämän ystäväni mielestä  jos et saa nukuttua meditoinnilla niin olet tehnyt sen väärin, tai väärään aikaan, väärällä meditointinauhalla ja hengittänyt väärin, tai ollut väärässä meditaatioasennossa jolloin kaikki reikipisteet eivät ole aktivoituneet ja mind- flow on ollut virheellistä. Helvetti sentään.

Kaikki nämä vaihtoehdot olen käynyt lävitse ja vieläpä useita kertoja, mutta se ei poista sitä mikä minulle unettomuuteni aiheuttaa. Sillä sitä ei aiheuta ulkoiset tekijät jotka yleensä vaikuttavat nukkumiseen sekä unen laatuun.

Minun oma sisäinen maailmani aiheuttaa unettomuuteni. Sitä on vaikea kuvailla niin että en kuulostaisi aivan pehmeän huoneen potentiaaliselta asukkaalta. Mutta yritetään havainnollistaa millaista unettomuuden rituaalia käyn lävitse itseni kanssa.

Dissosiaatio on minulla päivällä suhteellisen siedettävää, sen kanssa pystyn elämään ja jotenkin sitä kontrolloimaan sekä ymmärtämään. Mutta sitten kun saapuu ilta alkaa kaikki hiljalleen muuttumaan. Se, miksi öisin tämmöistä tapahtuu on mysteeri, enkä yhtään osaa sanoa mistä se johtuu. Joillain kanssadissoilijoilla on myös samantapaista toimintaa öisin, ja joku on myös heittänyt ilmoille ehdotuksen aivojen kemiallisen tasapainon häiriintymisestä. Tiedä sitten…

Vaikutan ulkoisesti tyyneltä mutta tunnen kuinka sisäinen aktiivisuuteni ja aivotoimintani kiihtyy. Aktivoidun koko ajan enemmän ja enemmän. Ajatukset sinokilevat, niitä on vaikea kohdistaa, niistä on vaikea saada edes kiinni saati ymmärtää niitä. Alkaa tulemaan pakonomaisia mielihaluja lähteä tekemään kaikkea, sellaista ”tunteen paloa”. Silmien liike on nopeampaa, olen impulsiivisempi. Sanat katkeilevat tai katoavat. Saan hepulihohtauksia. Selkeästi EP- tyyppien ryöpsähdyksiä tulee intensiivisemmin pinnalle ja enemmän hallitsemattomasti kun päivisin. Olen jotenkin maniamaisessa tilassa. Havahdun siihen kun teen jotain aivan muuta kuin mitä olin ollut alunperin tekemässä. Hetken kuluttua saatan olla aivan murheen murtama koska tiedostan etten hallitse päänsisäistä tilannetta enään yhtään. Marionetti jonka tanssittajat vaihtuvat ja sisäinen tunneskaala on pidättelemätön. Itse ANP:nä koen olevani väsynyt mutta kuitenkaan se tunne ei kanna uneen asti, ei vaikka kuinka haluaisi.

Sängyssä tiedostan aivan selkeästi että keho on väsynyt ja tarvitsen unta, mutta nukahtaminen on lähes mahdotonta. Tuntuu kuin päässä olisi auki liian monta kanavaa samaan aikaan. Hallitsematonta kaaosta josta ei saa kiinni. Silmätkään eivät pysy kiinni kuin väkisin pitämällä.

Kuvittele olevasti yksin keskellä hallia jossa on monta laatikkomaista huonetta ovet auki ilman kattoja. Nämä huoneet ovat korkeita ja ne on aseteltu labyrintiksi. tunnet olevasti Liisa Ihmemaassa ilman erillistä taikajuomaa. Halli ja sen huonelabyrintti on iso, niin iso että et nää seiniä. Jokaisessa huoneessa on eri henkiö joka puhuu kovaan ääneen eri asiaa tai hokee mantramaisesti jotain lausetta. Taustalla kaiuttimista soi kaksi samaa kappaleta repeatilla ja välillä päällekkäin. Mtv- kanavan musiikkivideoita pörii koko katon täyttävältä screenilta, videot ovat värikkäitä ja psykedeellisiä ja välillä näyttävät asioita menneisydestäsi, epämiellyttävistä kokemuksista tai takautumista kuten muunmuassa pätkää ala-asteen talviriehasta. Kuljet kaiken tämän keskellä samalla hokien itse pakonomaisia lauseita kuten ”kahvia maidolla”, ”tinteri tonteri” tai muuta yhtä älyvapaata ymmärtämättä miksi teet niin, etkä pysty lopettamaan kuin hetkeksi. Laatikot vaihtavat paikkaa nopeasti kävellessäsi niiden joukossa. Tuntuu kun kaikki muistot ja keskustelujen osat pyyhkisi edestäsi kuin moottoritiellä ajavien takavalot pimeässä.

Maatessasi jäykistät vartaloasi ja samalla koitat keskittyä pääsemään eroon tästä sekavasta sisäisestä monologista jossa on liian monta osallistujaa. Voit maata nukkumatta samassa asennossa monia tunteja. Tunnet kuinka silmäsi liikkuvat väkisin kiinni pitämiesi luomien alla seuraten väri- ja valoviivoja tai kohtauksia menneisyydestä. Yhtäkkiä olet hiestä märkänä vaikka tunnet olosi viileäksi, jalat ovat levottomat, mieli tahtoisi nousta. Vieressä makeasti kuorsaava mies ei myöskään auta tilannetta, sillä se on jotain extraa minkä voi ottaa mukaan miljoonien ajatusten kombinaatioon. Päätä alkaa särkeä ja olo alkaa turhautumaan. Herätyskello soi aamulla 6 ja siihen aikaa on 3h.

Koitat ärähtää EP:illesi että nyt kaikki hiljenee, että ei tästä nukkumisesta tule yhtään mitään. Hetken tuntuu että hiljenisi, sitten taas koko päänsisäinen show jatkaa karnevaalejaan. Koitat vaihtaa asentoja, asetella tyynyjä, olla ilman tyynyä, haet juotavaa, otat särkylääkettä, pälyilet puhelimesta montako tuntia viimekerran tarkistamisesta on kulunut. Jos nukahdat, nukut noin 10min pätkissä jonkinortin rem- unta, mutta näät painajaisia jolloin heräät omaan paniikkiin ja huutoosi.

Tuollasien ”unien” jälkeen pitäisi sitten toimia kuin normaali kansalainen. Pystyä ajamaan edes toinen silmä auki töihin 45minuutin työmatka ja yritää hymyillä, olla kovinkin iloista ja vastaanottavaa personaa. Välillä tuo teatterin ylläpitäminen onnistuu, mutta ei todellakaan aina, ihmekös tuo. Ja kun kerrot että sinulla on uneton kausi, kukaan ei sisäistä kuinka rankkaa se yö-aika on, kun oma ajatustoiminta on jatkuvasti täysillä käynnissä. Vaikka kuinka haluaisi. Mutta kyse ei ole tahdon asiasta.

Päivällä sitten kroppa käy kierroksilla ja kofeiinia ahdetaan koneeseen että se pysyisi liikkeessä. Pysähtyä ei auta sillä sitten kone alkaa pätkimään ja tuntee kuinka väsynyt keho huutaa armoa. Sydän tykyttää rinnassa ja olo on kuvottava. Huimaa ja maailma tulee viiveellä perässä. Askellus takkuaa ja  muisti pätkii. Mitä hitaampi tempo sitä huonommalta tuntuu. Vaikuttaa siltä että liukuhihna- suorittaminen on ainoa joka pitää jotenkuten toimintakykyisenä. Toiset haluavat keskustella mutta itse ei oikein jaksaisi, et ainakaan pitkiä aikoja tai mitään pohdintoja. Tähän sitten päälle kaikki se päiväsajan dissoatiivisuus jota on vaikeampi kontrolloida väsyneenä. Mielialat ailahtelevat, se nyt on sanomattakin selvää.

Sen olen huomannut että mitä stressaantuneempi olen esimerkiski työ- asioista, sitä enemmän se vaikuttaa nukahtamiseeni. Kun stressitasoni on alhaisempi on nukahtaminen ja unessa pysyminen on helpompaa.

Onneksi kaikki yöni eivät ole tämmöisiä, vain noina insomnia- aikoina. Joskus vapaapäivinä voin taas nukkua 10-12h jolla resetoin univelkaani edes hetkeksi, että saan aloittaa unettomuuskierteeni uudelleen jossain kohtaa.

Joten meditaatiomaailma ja energiakivet. Voisitteko auttaa?

Ps. Tätä kirjoittaessani klo on illalla 8 paikkeilla. Aktiivisuustasoni on nousussa, tunnistan sen itse sillä meno pään sisällä alkaa olemaan päivään verrattuna vikkeläämpää. Olen popittanut yhtä ja samaa kappaletta repeatilla klo 18 asti,  ja välillä on aivan pakonomainen tarve heittää yhtäkkiä läppäri seinään ja alkaa tanssimaan samalla tavaroita seiniin paiskoen. Mutta hillitsen Ep:ni ryöpsähdykset sillä ne ovat lyhytkestoisia. Tuntuu hieman kuin katselisin 10 v tikkarityttöä kalterien takaa mutta tiedostaen sen, että jos kalterit poistuu tyttö muuttuu joksikin Harley Quinniksi, mikä nauraa paskasesti perään ja ottaa tilanteen haltuun. Sitä emme nyt halua.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *