VAELLUSRETKI SLOVENIASSA: GRINTOVEC

Slovenia on ihan mieletön. Täältä löytyy lähes kaikki. Upeat kaupungit, korkeat ja näyttävät vuoret ja upeat järvimaisemat! Ja aika edullinen hintataso 😉

Vaellus kuului ”bucket listille” Sloveniassa. Ajoimme jo edellisenä päivänä Kamniska Bistricaan, joka oli lähtöpiste monille vaellusreiteille. Yövyimme lähtöpisteen parkkipaikalla, jotta säästäisimme aikaa aamulla. Tavoitteena oli huiputtaa 2 558 m korkea Grintovec, joka on yksi korkeimmista vuorista Sloveniassa. Lähtöpisteestä vuoren huipulle sai varata n. 4,5 h + matka takaisin. Varauduimme ja menimme aikaisin nukkumaan. Luimme illalla, että joku juoksija on juossut Grintovecin huipulle kahdessa tunnissa. Ihan uskomatonta!

Heräsimme kello 02:00 aikaan kun auto saapui parkkipaikalle. Kuljettaja käynnisti ja sammutti auton varmaan 4 kertaa. Jonkun ajan jälkeen paikalle saapui poliisiauto ja lähdimme tekemään tietysti omia johtopäätöksiä. Tietysti ajattelimme, että autossa on joku, haluaa aikoo murtautua autoomme tai nuori pariskunta harrastamassa seksiä. Seurasimme tilannetta ja poliisit veivät kuskin pois. Autosta nousi vanha mies (varmaan päihtynyt), joka hädin tuskin pystyi kävelemään. Nukahdin vähän ajan kuluttua uudelleen, mutta Sami jäi pyörimään eikä saanut unta. Kello soi klo 06:30: ”Ei, en voi vielä nousta. Siellä on vielä pimeetä”.  Heräsimme lopulta, mutta matkaan lähdimme vasta 09:00 jälkeen.

Reitin vaikeusaste oli 2/5, joka oli hyvä, sillä en ole kovinkaan kokenut vuorilla seikkailija. Olin kuitenkin varautunut  ja ostanut vaelluskengät, jotka on ollut huippu ostos. Jälkeenpäin en olisi voinut kuvitellakkaan, että olisin kävellyt reitin tavallisissa lenkkareissa, sen verran kivikkoista oli polku ajoittain.

Onneksemme oli luvattu aurinkoista säätä ja jo ensimmäisen kilometrin kohdalla piti vähentää vaatetta. Sami pakkasi vielä untuvatakin sekä fleecen matkaan. Alkumatka tuntui ihan hyvältä vaikka olikin tiukkaa nousua. Pidimme useita pieniä taukoja.

Puuraja loppui ja näimme huipun, mutta huipulle pääseminen tuntui ikuisuudelta. Olimme reilu 1000 metrin korkeudessa ja olo oli kamala. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja ei ollut minkäänlaista varjoa. Onneksi sain lainata Samilta lippistä joka auttoi vähän. Yllättävän rankkaa, suoraa nousua ylöspäin ja irtokiviä.

Lopulta pääsimme  Cojzova Kočan suojatalolle, josta lähti polut lähes kaikille Kamniska Alppien vuorille. Alkuperäinen tarkoituksemme oli jäädä suojatalolle yhdeksi yöksi ja huiputtaa Grintovec seuraavana päivänä. Saimme edellisenä päivänä vasta tietää, että suojatalo menee kiinni juuri kyseisenä päivänä kun halusimme yöpyä siellä. Ja saavuttuamme Cojzova Kočan suojatalolle kello oli jo sen verran paljon, että emme voineet lähteä huiputtamaan Grintoveciä. Pidimme lounaspaussin ja levättiin raskaan kävelyn jälkeen. Näkymät oli ihan uskomattomat ja kaiken kävelyn arvosta!

Takaisintulomatka meni nopeammin kuin kuvittelin.

Ensi kerralla aion huiputtaa sinut Grintovec!

                   

                   

-Noora