Menolippu

 

viini.jpg

 

Matkahammasta alkaa taas kutkutella, ja ollaankin vähän kaavailtu lähtevämme mielitiettyni kanssa ensi talvena jonnekin lämpöön. Uutta matkaa suunnitellessa on hyvä hetki muistella viime kesän seikkailuja ja kolmen viikon reiliä ystävän kanssa. Sekä minulla että ystävällä alkoi nuorisolipun takaraja kolkuttelemaan ovella, ja niinpä koimme olevamme eräänlaisessa now or never -tilanteessa. Matkaan lähtöä vatvottiin pitkään; riittääkö rahat monen viikon reissailuun, saako lomaa niin pitkäksi aikaa, uskaltaako ylipäätään lähteä… Muutaman kuukauden jahkailun  harkinnan jälkeen päätös lopulta syntyi ja ostimme liput. Iik!

Reilimme sijoittui touko-kesäkuun taitteeseen, ja matkamme kiskojen päällä kesti siis hippasen yli kolme viikkoa. Perinteisin lippuvalinta lienee kuukauden Global Pass, eli lippu, jolla saa kuukauden ajan huristella menemään niin paljon kuin haluaa pitkin poikin Eurooppaa. Itse en saanut töistä neljää viikkoa lomaa putkeen, minkä takia valitsimme lyhyemmän ajan ja erilaiset liput. Meillä oli 10/22-liput, mikä tarkoitti sitä, että 22 päivän aikana saimme matkustaa kymmenenä päivänä rajattomasti. Liput tulivat näin myös reippaasti halvemmiksi (puhutaan sadoista euroista!).  Reiliä suunnittelevan kannattaa siis ehdottomasti tutustua myös muihin vaihtoehtoihin kuukauden lipun lisäksi. Aikaa tai laajuutta rajaamalla voi muokata matkasta juuri itselle sopivan, ja säästää jopa rahaa niinkuin me. Valittavissa on myös esimerkiksi One Country Passeja, joilla saa matkata tietyn maan rajojen sisällä. Olisi siistiä junailla esimerkiksi ympäri ämpäri Britanniaa!

 

nice.jpg

 

Meidän reitti alkoi Nizzasta, josta matkattiin pieneen ranskalaiskaupunkiin Grenobleen, jossa reissutoverini kaveri oli harjoittelussa. Grenoblesta käsin tehtiin päiväretki Lyoniin. Ranskan jälkeen oli vuorossa Italia, tarkemmin Torino ja Verona. Sieltä lähdettiin kohti pohjoista, Saksan Müncheniin. Käytiin taas päiväretkellä, tällä kertaa Neuschwansteinin linnalla. Münchenistä matka jatkui Itävallan stoppiemme Salzburgin ja Wienin kautta Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan. Viimeinen etappimme oli ihana Budapest Unkarissa. Täytyy kyllä jälkikäteen taputtaa itseään olalle mainiosta reitistä. Toki kaikilla on oma näkemys siitä, millaisen reilin itselleen haluaa räätälöidä, mutta meidän suunnitelma lähti liikkeelle siitä, ettei ahnehdittaisi liikaa. Panostimme siis määrän sijaan laatuun, ja karsimme kohteita reippaalla kädellä alkuperäisistä haaveista. Vietimme päiväretkiä lukuunottamatta jokaisessa kaupungissa kaksi tai kolme yötä, jotta ehtisimme tutustua kaupunkeihin kunnolla (tai niin kunnolla, kun nyt muutamassa päivässä voi – joihinkin paikkoihin, kuten Salzburgiin, se riitti mainiosti, mutta esimerkiksi Budapestissä olisimme viihtyneet kauemminkin!).

Hyvä päätös oli myös se, että lennettiin mennessä ja tullessa, ja näin säästettiin aikaa. Valittiin tarkat kaupungit ja päivämäärät sen perusteella, milloin päästäisiin lentämään superhalvalla. Vaihdettiin esimerkiksi lennosta (pun intended) reitin suuntaa lännestä itään, koska noin päin saatiin megadiili lennoista: lentolippujenkin hinnat mukaan laskettuna päästiin silti rutkasti halvemmalla kuin mitä kuukauden reililippu olisi tullut maksamaan.

 

budayö.jpg

 

verona.jpg

 

Reissaamisessa yksi parhaita asioita on syöminen. Saa maistaa paikallisia herkkuja ja syödä joka ilta ulkona! Kolmen viikon matkalla ravintolaillallisista saa kuitenkin koostumaan aikamoisen potin, ja ruoka olikin meidän matkalla se, mistä koitettiin eniten pihistää. Toki reilin aikana tuli syöyä usein myös ravintoloissa, mutta silloinkin koitimme valita paikat aika tarkkaan hinnan perusteella. Keskustan sijaan hyödynnettiin esimerkiksi keskustan ja majapaikan välisen matkan varrelta löytyneitä ravintoloita, joissa turistilisä usein loistaa poissaolollaan. Saatiin myös monia hyviä vinkkejä majapaikkojen työntekijöiltä. Kannattaa olla rohkea ja avata suu oikeassa paikassa: kyselemällä paikallisilta voi löytää vaikka mitä helmiä! Esimerkiksi Veronassa meidän majapaikan isäntä oli huikea tyyppi, jolta saaltiin tosi hyviä neuvoja esimerkiksi siitä, missä on pahimmat turistirysät ja mihin EI kannata mennä syömään. Löydettiin kyseisen herran avulla muun muassa eräs tosi kiva kahvila/baari keskustan laitamilta, missä istuskeltiin parikin kertaa spritzereillä.

 

spritseri.jpg

 

sacheria viinissä.jpg

 

Halpa valinta on tietysti aina pikaruoka. Mäkkärin vastustajana (alistuin kyllä pari kertaa hakemaan kahvia Mäkistä) ehdotin matkaseuralaiselle, että koittaisimme löytää jotain paikallisia pikaruokapaikkoja, jos ylipäätään pikaruokaa syötäisi. Jos kolme viikkoa putkeen vetää jotain ranskiksia, saa loppumatkasta kantaa matkassaan melkoisesti enemmän painoa, eikä se johdu rinkassa olevista tuliaisista. Pari kertaa käytiin hakemassa subit ja pari kertaa jossain ranskalaisessa hampparimestassa, muuten selvittiin aika vähällä rasvamössöllä! Unkarissa testattiin paikallista ”pikaruokaa”, lángosia, joka olikin aika mielenkiintoinen elämys. Lihapiirakkataikinaa muistuttavan lätyn päälle laitetaan sour creamia ja juustoa (halutessaan myös muita täytteitä). Ensimmäiset kolme haukkua oli ihan jees, mutta sen jälkeen alkoi tökkiä ja molemmilta taisi jäädä tämä herkku kesken. Meillä oli muutenkin missiona maistaa jokaisessa maassa jotain paikallista: Ranskassa juustoja, Italiassa pastaa, Saksassa makkaraa, Itävallassa Sacher-kakkua. Lángos oli sitten Unkarin spesialiteetti (kuva alla).

 

lángos.jpg

 

 

salzipiknikki.jpg

 

Melkeinpä parhaat ateriat koko reissulla oli kaupasta ostetut piknik-eväät. Limaista, mutta maukasta; tai tässä tapauksessa edullista, mutta herkullista. Tuntui, että piknikille sopivia ruokia oli tosi helppo löytää kauppojen hyllyiltä. Erilaisia valmiita salaatteja ja muita jännittävyyksiä oli monessa paikassa paljon laajempi valikoima kuin Suomessa. Ostettiin usein myös patonkia tai muuta leipää, ja erilaisia tuorejuustolevitteitä (kerrankin sai jotain muuta kuin Crème Bonjouria!). Meidän reissulla säitten jumalat olivat armollisia, ja piknikit puistoissa ja jokien varsilla oli helppo järjestää. Nizzassa juuri meidän piknikin aikaan sattui pieni sadekuuro, mutta löydettiin penkki puiden katveesta, ja levitettiin eväät penkille. Saatiin myös muutamalta ohikulkijalta kateellisia kommentteja meidän herkkueväistä!

Itse matkalippujen ja ruoan lisäksi kolmas asia, missä säästimme todella paljon, on kaikenlaiset pääsymaksut ja muut ”ylimääräiset” kustannukset. Sovimme, että pyrkisimme reilin aikana tekemään kaikkea ilmaista tai hyvin halpaa. Minä toimin reilimme ohjelmavastaavana, ja olin etukäteen tutkaillut kohdekaupunkiemme tarjontaa netistä. (Kannattaa ehdottomasti googlata ”free things to do in [kaupunki johon olet matkalla]”, löysin vaikka mitä listauksia!) Monissa kaupungeissa on esimerkiksi museoita, kirkkoja tai muita paikkoja, joihin ei ole pääsymaksua lainkaan, tai hyvin pieni sellainen. Museoissa saattaa olla vaikkapa niin, että jokin tietty päivä viikosta tai kuukaudesta on ilmainen.

 

greno.jpg

 

Monet nähtävyydet ovat hienoja ihan vain ulkoapäin katsellen, eikä sisälle tarvitse aina mennä, jos ei halua siitä maksaa. Monesti myös vain käyskentelimme pitkin kaupungin katuja vailla varsinaista päämäärää, kannattaa kokeilla. Voi aistia vain tunnelmaa ja ihastella maailmaa, ja katsoa mitä kiinnostavaa sattuu tulemaan vastaan. Monissa kaupungeissa oli jonkinlainen näköalapaikka, joille pakotin matkaseuralaiseni kipuamaan. Näköalat ovat parasta! Suosikkejani olivat Nizzassa linnakukkulalta rannalle katselu sekä Budapestissa Budan linnalta avautuvat näköalat. Grenoblessa maisemat olivat myös aika huikaisevat. Ranskan mittapuulla pieni kaupunki (oikeasti se on noin Helsingin kokoinen) sijaitsee alppien keskellä, ja vanhalle bastiljille pääsee köysirataa pitkin (Kuoleman Palloilla, kuten itse niitä kutsuin, kuvattuna yllä). Ylhäältä näkyi jopa Mont Blanc.

Jotkin parhaista jutuista matkallamme sattuivat myös puolivahingossa. Salzburgin vanhassa kaupungissa järjestettiin jokin kaupunkifestivaali juuri meidän vierailumme aikaan, ja vietimme siellä illan radleria juoden ja musiikkia kuunnellen. Münchenissä puolestaan oli jokin virallinen vapaapäivä, ja koko kaupunki oli pakkautunut Englischer Garteniin ottamaan aurinkoa, uimaan ja muuten vaan chillaamaan.

 

brati.jpg

 

20150607_134911228_iOS_2.jpg

 

Vaikka reilaaminen konseptina vähän arveluttaisi, ei sitä kannata ihan täysin tyrmätä. Itsekin vähän epäilin, että mitenkähän sitä näin vanhana jaksaa  rymytä rinkka selässä. On eri asia lähteä matkaan 18-vuotiaana, innokkaana ja reippaana. Silloin ei olisi ehkä niin stressannut, jos esimerkiksi jonakin yönä ei olisi löytynytkään majapaikkaa. Eikä aikatauluttomuus olisi jaksanut haitata, kyllähän niitä junia tulee ja menee. Selkä ei olisi varmaan edes kipeytynyt rinkan kantamisesta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että ennakoimalla kaiken tämän voi välttää vanhempanakin.

Me nimittäin suunnittelimme reittimme jo hyvissä ajoin, ja varasimme kaikki majapaikat etukäteen. Tavallaan toki reiliin vähän kuuluu sellainen vapaus, aikatauluttomuus ja lennosta suunnitelman vaihtaminen, mutta ainakin meille tämä järjestely toimi täydellisesti. Saimme minimoitua rinkka selässä haahuilun, kun tarvitsi ainoastaan kantaa se hostellilta junaan ja taas junasta seuraavaan majapaikkaan. Meillä oli siis aina tiedossa päivä, jolloin meidän täytyisi olla seuraavassa kohteessa, mutta muuten pidimme kuitenkin aikataulut suhteellisen avoimina. Siinä oli meille ihan riittävästi vapautta! Hostellitkin majoitusvastaavamme valitsi sen perusteella, ettei junalta olisi sinne pitkä matka. Kamalan kätevä väline junien kanssa pelatessa oli muuten Interrail Rail Planner App, josta näkee aikataulut myös offlinena. Lisäksi se kertoo, tarvitseeko junaan tehdä paikkavarauksia etukäteen. Kannattaa myös ajatella selkäparkaansa. Itse pidimme kantamuksemme reilillä mahdollisimman pieninä. Monissa hostelleissa on pyykinpesumahdollisuus, eikä vaatteita tarvitse raahata koko kolmen viikon edestä. Shoppailtiin kyllä matkallamme, mutta hyvin maltillisesti ja järkevästi. Pidettiin koko matkan myös kirjaa rahankulutuksestamme, ja miulle jäi itse asiassa rahaa ylikin matkabudjetista!

 

rinkka.jpg

 

Ehkä tärkein vinkki reilille on minusta se, että aina kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan, ja niinpä rinkkaan täytyy vaatteiden lisäksi pakata joustavuutta ja kylmiä hermoja. Me selvisimme kohtalaisen vähäisillä kommelluksilla, thank God. Sellaista pientä: eksyttiin vähän tai noustiin väärään bussiin. Nizzassa meinattiin jäädä lukkojen taakse linnoitukseen. Pari kertaa tuli kiire junaan: Torinossa bussit ei kulkeneet jonkun mystisen juhlapäivän takia, joten jouduttiin kävelemään junalle. Wienissä taas huomasimme lähtöpäivänä rautatieasemalle saapuessamme, ettei meidän juna lähtenytkään siltä asemalta, vaan toiselta puolelta kaupunkia. Kummassakin tapauksessa oltiin kuitenkin niin hyvissä ajoin liikkeellä, että ei sähläys ei haitannut. Lisäksi Wienissä AirBnB-asuntomme oikea asukas pölähti lähtöpäivänämme ilmoittamatta paikalle kun oltiin vielä nukkumassa. Viimeisenä päivänä bussissa matkalla lentokentälle matkaseuralaiseeni iski paniikki, että mitä jos Budapestissä onkin toinen lentokenttä, haha!

 

neuschwan.jpg

 

buda.jpg

 

All in all, reili oli ehdottomasti yksi parhaista matkoista, mitä olen koskaan tehnyt ja varmaan tulen tekemään. En olisi uskonut, että minä olen reilaaja-tyyppiä, mutta suunnittelemalla ja hankaluudet minimoimalla saatiin aikaan ihan huippu reissu! Onneksi matkaseuralainen sai miut suostuteltua mukaan. Lähtisiköhän se ensi kesänä uudestaan…?

 

 

 

// Went interrailing last summer. Although I was a bit suspicious about the whole concept, I ended up having the best trip ever! 5/5, would recommend.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *