Sisustusinto ei ota loppuakseen, eikä kyllä vielä tarvitsekaan. Täällä on yhä tyhjiä nurkkia täytettäväksi (esimerkkinä ylläoleva nurkka joka odottaa sohvaansa). En halua tyytyä mihinkään ”ihan kivaan”, joten paremman puutteessa järjestelen kotona uusiksi jo olemassa olevia esineitä. Eilenkin pistin kirjahyllyn uuteen uskoon. Viikonloppuna ajattelin käydä kirpputoreilla etsiskelemässä sinne ja muualle kotiin lisää täytettä.

Haluaisin uuteen kotiin enemmän esille myös jotain oman käden jälkeä. Vaikka tykkäänkin tehdä asioita itse, ovat taitoni ja kärsivällisyyteni valitettavasti rajalliset, enkä kauhean usein saa sellaista aikaiseksi. Yleensä väkerrykseni ovat todella helppoja ja nopeita, koska haluan saada ne samalta istumalta valmiiksi. Toki joskus aloitan pidempiaikaisiakin projekteja, mutta monesti ilkeä pieni ystävä nimeltä kyllästyminen tulee kylään ja työt muuttuvat projekteista ikuisuusprojekteiksi. Ylläolevissa kuvissa näkyy itse askartelemani kello ja maalaamani pikkutaulu. Molemmat melko simppeleitä ja nopeita tekeleitä.

Vaikka haluankin hankkia kotiin kaikenlaista, koetan hokea itselleni mantranomaisesti ettei kaikkea lattiapintaa ja jokaista tasoa tarvitse täyttää tavaralla. Haluan nimittäin myös, että kotimme on ja pysyy avarana ja vaaleana ja valoisana. Se onkin sitä päivä päivältä enemmän, kiitos kevään ja auringon. Luonnehdin kotimme sisutusta eräälle ystävälle omasta mielestäni aika osuvasti sanoin ”paljon valkoista, vähän mustaa, siinä se”. (Terkkuja, jos luet tätä! Pus!)

Onneksi kukilla on helppo päivittää kotia. Tulppaanit kuolivat odotetusti muutamassa päivässä, ja nyt keittopullomaljakossa majailee ystävänpäivänä saadut neilikat. Valkoisia nekin, tietysti.

// When it comes to home decor, white is the way to go.