kesäisellä alppimatkalla: innsbruck
Meidän kesäkuisen alppimatkan reitti kulki Münchenista Innsbruckiin, sieltä Kapruniin josta päiväreissuille Grossglocknerin alppitielle, Zell am Seehen ja Kitzsteinhorn-vuorelle, ja lopuksi Salzburgiin vielä viimeiseksi yöksi ennen kotimatkaa.
Kerroinkin jo, miten vääriksi ennakko-odotukseni Innsbruckista osoittautuivat: Kuvittelin vastassa olevan jonkin Kouvolan kaltaisen betonikaupungin (toki en ole koskaan käynyt Kouvolassakaan, joten käsitykseni siitä saattaa olla ihan yhtä harhapoluilla…) Innsbruck oli kuitenkin ihana! Keskustan vanhojen kivitalojen välissä kulki kapeita kävelyteitä, jokirantaa koristi rivi värikkäitä taloja, ja joka puolelta kaupunkia ympäröivät lumihuippuiset vuoret.
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun saavuimme Innsbruckiin junalla. Heitettiin laukut hotellille ja pikaisen freesautumisen jälkeen lähdettiin saman tien vaeltamaan jokirantaan ja vanhaan kaupunkiin. Ihan hirveästi ei pitkän matkapäivän jälkeen jaksanut tai ehtinyt: pyörittiin hetken aikaa vanhan kaupungin keskiössä, illallistettiin kadulle pystytetyllä terassilla ohikulkevia ihmisiä katsellen, pistäydyttiin yksillä olutbaari Tribaunissa ja toisilla Adler’s-hotellin katolla.
Innsbruckissa yllätyin (kaiken muun ohella) myös siitä, miten moni turisti oli löytänyt paikan. Olin kuvitellut Itävallassa kesäturismin keskittyvän Wieniin ja Salzburgiin, mutta yhtä lailla Innsbruckin kaduilla vaelsi laumoittain turisteja jo hyvissä ajoin ennen Keski-Euroopan lomakautta. Ihan yhtä kaoottista ja ahdasta meno ei onneksi ollut kuin Salzburgissa! Matkan varrella oppimani ykkösvinkki kesän alppimatkailuun pätee siis myös Innsbruckin osalta: Reissaa kesän alussa, ennen kuin aasialaisten lisäksi paikalle on löytänyt puoli Eurooppaa.
Hiljainen Innsbruck vasta heräili sunnuntaiaamuun, kun lähdimme jo kohti seuraavaa etappia. Kaiken kaikkiaan kaupunki jätti jäljen sydämeeni, ja tahtoisin palata sinne vaikkapa talvisen alppiloman yhteydessä joulumarkkinoille. Ehkä vielä joskus!
