kuluneen viikon kuulumisia

Hei vain blogi ja tyypit siellä ruudun toisella puolen – edelliskerrasta onkin vierähtänyt hetki. Ehkäpä murran jään (ja tyhjän paperin kammon) kevyesti kuulumisia kertoilemalla! Pieniä palasia ja ajatuksia kuluneelta viikolta, siis:

Viime viikonloppuna juhlittiin vanhan opiskelijajärjestöni aktiivien kesken perinteisen akateemisen pöytäjuhlan merkeissä. Neljän vuoden välein järjestettävä juhla oli mitä parhain syy tälläytyä kerrankin ihan kunnolla: istuin tunnin kampaajalla ja toisen meikattavana, minkä jälkeen hyvä kun tunnistin itseäni peilistä. Illallisosuuden ruoan, juoman ja laulun jälkeen siirryttiin jatkoille, missä muutama tunti hujahti tanssilattialla big bandin soittaessa kunnon hittiputkea. Ei hullumpi ilta!

Toimistolla sain alkuviikosta uuden kollegan, ja työviikko hujahti kuin siivillä yhdessä perehtyen ja aiemmin välillä yksinäisenkin puurtamisen sijaan tekemisistä jatkuvasti jutellen. Viikon toinen iso ilonaihe toimistolla on ollut kahvihuoneen uusi, taukohyggeilyyn inspiroiva sisustus (onnea on olla töissä sisustusalan firmassa!). Nojatuolin nurkkaan, takkatulen – olkoonkin feikki sellainen –  ääreen on ihana pysähtyä hetkeksi, ja tunnelmavalaistusta tilasta takaisin toimiston puolelle palatessa tuntuu kuin astuisi eri maailmaan.

Lukuinspis on nostanut hetken tauon jälkeen päätään. Viimeisimpänä ahmaisin muutamassa päivässä päivässä Jill Santopolon Kun sanat eivät riitä. Luin aiemmin syksyllä saman kirjailijan pari vuotta vanhemman kirjan Valo jonka kadotimme, jossa oli niin hyvät kuin huonommat puolensa. Tästä uudemmasta teoksesta sen sijaan tykkäsin varauksetta! Tarina vain parani loppua kohden enkä olisi tahtonut sen loppuvan lainkaan. Samalla flow’lla aloittelen nyt Gail Honeymanin kehuttua Eleanorille kuuluu hyvää -kirjaa, josta kirjoitan varmasti myöhemmin enemmän.

Viikko sitten ennen ensilunta 

Tänään lähdin töistä vähän aiemmin ruokakaupan pahimpien ruuhkien karttamiseksi. Perjantain kunniaksi kannoin Prismasta kotiin spesiaaliherkkuja: ainekset piparjuuri-lohileipiin ja lemppariini tonnikala-feta-tomaattipiiraaseen. Superhelpoilla ja nopeilla lohileivillä taltutin pahimman nälän ennen kuin ryhdyin leivontahommiin. Nyt piiraskin on jo ehtinyt uunista vetäytymään ja  jääkaapin perukoilla sopivaa hetkeä odotellut Kungfu Girl -valkkari korkattu, eli ei muuta kuin viikonlopun viettoon!

Perjantaiherkut viikon takaa: Pasilan Triplan Signor Smith -raflaa suosittelen etenkin oluen ystäville.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *