Ystäväni Susan kanssa olemme vuosien varrella käyneet läpi melkein kaikki Helsingin iltapäiväteet: Chjokon suklaapainotteisen version sekä Salutorgetin ja Kämpin Brasserien perinteisemmät teehetket. Vasta ihan viime aikoina valikoima on laajentunut entisestään, kun myös  Hotel Haven ja St. George ovat ottaneet afternoon tean tarjontaansa. St. Georgessa kiinnostaisi teen lisäksi keskimäärin kaikki muukin – tahtoisin viettää siellä seesteisen spa-päivän, illallistaa Andrea-ravintolassa ja nauttia yön tai parin staycationista hotellin puolella – mutta tällä kertaa valitsimme kohteeksi Havenin.

Iltapäivätee tarjoiltiin hotellin tunnelmallisen aulabaarin tiloissa. Lauantai-iltapäivänä paikka oli hiljainen, kun teelle tai päiväcocktaileille oli eksynyt lisäksemme vain muutama muu. Tumman puun ja lämpimän sametin keskellä oli helppo unohtaa ulkona olevan kirkas kesäsää, ja voisinkin hyvin palata herkkujen ja teen ääreen lämmittelemään vaikkapa jonain syyskuisena sunnuntaipäivänä.

Tarjottimelle oli kasattu melko klassinen mutta laadukkaasti toteutettu afternoon tea -kattaus: Alkuun alimmassa kerroksessa mehevät kurkkuvoileivät, minikokoiset sieniquichet, minulle skagen-napit ja lohimoussella kuorrutettu ruissipsi, ja Susalle lohi- ja rapuherkkujen sijaan kasvispohjaisia makupaloja. Toiseen kerrokseen oli koottu madeleine-leivokset, sämpylät ja karpaloskonssit, joiden kanssa tarjoiltiin kirpsakkaa tyrnihilloa, pehmeää omenamarmeladia, mausteista karpalochutneyta ja kuohkeaa mascarponevaahtoa. Tarjottimen huipulta löytyi macaroneja, suklaakonvehdit, tuulihatut, muutama käsintehty marmeladikarkki sekä tuoreita marjoja. Ihan koko settiä emme jaksaneet yhdeltä istumalta syödä, mutta sämpylät ja madeleinet sai onneksi kotipakettiin iltapalana nautiskeltavaksi.

Perusmenussa jokainen puraisu oli herkullinen, joskin suosikeikseni nousivat sieniquiche, mehevät skonssit hilloineen ja mascarponevaahtoineen sekä macaron-leivokset. Kasvismenussa kokonaisuus ei kuulemma pysynyt ihan yhtä hyvin tasapainossa, kun katkarapua ja lohta sisältävät suupalat oli korvattu valtavalla, kuivemmalla cheddar-kierteellä. Lähdön hetkellä henkilökunta kuitenkin halusi yllättävänkin innokkaasti kuulla pienimmätkin kritiikin aiheet (vaikka suomalaisittain yritimme  pitäytyä kehuvassa muminassa), joten kenties vegemenun sisältö pääsi palautteemme pohjalta saman tien viilattavaksi!

Havenin teevalikoima oli kuratoitu napakasti, sillä vaihtoehtoja oli vain muutama. Sekä valitsemani sitruksella ja appelsiinilla maustettu rooibos-hauduke että Susan vihreä sencha-tee osoittautuivat kuitenkin oikein maistuviksi. Teen lisäksi juomapuolelta olisi saanut pieneen lisähintaan lasin samppanjaa ja lompakkoa hieman edemmän raottamalla tarjottimen jokaiselle kerrokselle suositellun cocktailin. Cocktailit olisivat kieltämättä houkutelleet, mutta teeltä kävi suunta vielä pimeän elokuvateatterin uumeniin ja kevyt hiprakka olisi mennyt ihan hukkaan. Vaikkapa viinintäyteisemmän tyttöjen illan astetta tyylikkäämpinä etkoina konsepti toimisi varmasti erinomaisesti!

Teehetken jälkeen napattiin Susan kanssa Etelärannassa perinteiset asukuvat! Blogihistoriani alkuaikoina kotona vielä asuessa äiti napsi minusta ja asuistani kuvia harva se päivä, mutta Helsinkiin muuton jälkeen en ole saanut valtuutettua ketään yhtä ahkeraksi hovikuvaajaksi. Mies kuvaa kyllä reissun päällä muiden turrejen joukossa ilman sen suurempia vastalauseita, mutta muualla kuin turistikohteissa en ole uskaltanut edes pyytää kuvaussessioihin ryhtymistä. Susan kanssa kuvien ottaminen on kuitenkin win-win, kun molemmista otetaan useamman kymmenen ruutua eri rajauksilla, asennoilla ja ilmeillä. Lopputulosta tarkistetaan ja kuvakulmia viilaillaan siinä määrin, ettei kenenkään kärsivällisyys varmasti riittäisi vailla vastavuoroisuutta…