Toissa viikonlopun Turun-reissun kohokohta oli synttäri-illallinen ravintola Smörissä. Alkuperäinen suunnitelmani oli varata pöytä Kaskiksesta, mutta pieni ravintola oli buukattu täyteen jo kuukausia etukäteen. Bongasin kuitenkin Suomen parhaat ravintolat -listalta toisen turkulaisen fine dining -raflan, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi! Söimme pidemmän menun ”Seiska” täydellä viinipaketilla, ja seitsemän ruokalajin lisäksi pöytään kannettiin alkuun keittiön tervehdys sekä ennen jälkiruokia pieni, makea yllätys.

Omiksi suosikeikseni menusta nousivat alkuruokien kuha-annos ja supermurea karitsa. Vähintään yhtä iloisesti yllättivät listan ulkopuolelta pöytään tuodut keittiön tervehdykset: alun maa-artisokkavaahto lisukkeineen sekä ennen jälkkäriä tarjoiltu mustikkainen marenki. Empiiriseen tutkimukseen perustuva kriteerini erinomaiselle annokselle on, että ensimmäisen haarukallisen tai lusikallisen kohdalla alkaa naurattaa. Maa-artisokkavaahto onnistui siinä täydellisesti, ja kuhankin kohdalla suupielet kääntyivät hymyyn!

Tarjoilija naureskeli, että Smörissä nimi oikeuttaa ja velvoittaa voin ja suolan käyttöön, ja annoksissa suola olikin hallitsevampi elementti kuin mihin olen ainakaan itse tottunut. Kuitenkin vain kanannahka-alkupalassa suolan määrä oli selkeästi yliammuttu, ja senkin kohdalla haluaisin uskoa kokilla käyneen juuri meidän iltanamme inhimillisen erheen.

Palvelun puolesta Smör meni kertaheitolla omalle top-listalleni jo edesmenneen Oxin ja Copas y Tapasin rinnalle. Tarjoilijamme ja sommelierimme Aki kertoi viineistä ja ruoista yhtä aikaa ammattimaisesti ja persoonallisesti, ja innostus hänen tarinoidessaan  viinitiloista ja muun muassa kahden lehmän laajuisesta juustolasta tarttui itseenkin. Vaikka lähes sanasta sanaan samat jutut kuuluivat myös muista pöydistä, palvelusta jäi henkilökohtainen ja vahvasti läsnä oleva fiilis.

Suosittelen Smöriä lämpimästi kaikille hyvän ruoan ystäville! Smörin kohtuullista hintatasoa ihmetellessä meille muuten vinkattiin, että Turussa fine diningin hinnat ovat johdonmukaisesti matalammalla kuin Helsingissä, ja jokainen hintojen nostoa yrittävä on tuomittu turmioon (tai ainakin asiakaskatoon). Seuraavalla Turun-visitiillä kohteeksi valitaan varmasti Kaskis – tai pikemminkin reissun ajankohta valitaan ravintolan varauskalenterin mukaan – mutta myös muuten kaupunki on jatkossa vähintään varteenotettava ruokalomakohde.

Viime viikonlopuksi vein synttäreitä viettäneen miehen pienelle yllätysmatkalla Turkuun. Yllätys on toki tässä tapauksessa venyvä käsite – paljastin kohteen uteliaalle synttärisankarille pari viikkoa ennen h-hetkeä, mutta hotelli- ja ravintolavalinnat onnistuin sentään pitämään salassa loppuun asti.

Viikonlopulle sattui täydellinen kesäsää ja vuoden ekat helteet. Upea sää vain korosti Turun kauneutta ja pohdin tosissani, miten ihmeessä en ole käynyt kaupungissa sitten lapsuusvuosien perhelomien. Junamatka Helsingistä kesti tällaisen Helsinki-Oulu-välin matkaamiseen tottuneen silmin hyvin kohtuullisen ajan, mutta heti junasta noustessa fiilis oli kuin Euroopan-kaupunkilomilla. Tänä vuonna yritän muutenkin panostaa kotimaan matkailuun ja junamatkan päässä sijaitseviin kohteisiin, eikä Turku ollut lainkaan hassumpi aloitus!

Ennen hotelliin kirjautumista pysähdyttiin ravintolalaiva Svarte Rudolfissa pikasella lounaalla ja jokirannassa kesän ekoilla jätskeillä. Svarte Rudolfissa parasta oli maisema laivan kannelta, mutta Geisha-jäätelöä sen sijaan voin suositella täydestä sydämestä. Jäätelökesän ikuisuuskysymys on, valitako ikisuosikki suklaa vai jokin kesäisempi, raikkaampi maku kuten minttu tai pistaasi, ja nyt uusien karkkimakujen myötä vaaka taitaa kallistua entistä useammin suklaan puolelle…

Miniloman majoitukseksi olin valinnut Radisson Blu Marina Palacen. Kolossaalinen ketjuhotelli ei välttämättä ole se kaikkein söpöin tai romanttisin valinta, mutta keskeinen sijainti, lupaus jokimaisemasta sekä kuulemani kehut ketjun aamiaisista ratkaisivat Marina Palacen hyväksi. Näin jälkikäteen voin kyllä suositella hotellia lämpimästi – kuudennen kerroksen tilavasta huoneesta näki kauas yli Aurajoen, aamiainen nousi kieltämättä kokemieni hotelliaamiaisten parhaimmistoon ja palvelu oli muutenkin kohdillaan. Tilattiin heti alkuun huoneeseen pullo skumppaa ja rojahdettiin lasit kädessä valtavaan sänkyyn.

Pienten päikkäreiden ja freesautumisen jälkeen lähdettiin kiertelemään kaupunkia kohteinamme etukäteen kartoitetut, Turun kiinnostavimmat olutpaikat. Pysähdyttiin hetkeksi Old Bankin terassille ja jatkettiin Panimoravintola Koulun takapihalle ennen kuin piti jo palata hotellille valmistautumaan reissun kohokohtaan eli illalliseen. Ravintola Smörissa syötiin pitkän kaavan mukaan koko lista, mutta siitä lisää ihan omassa postauksessaan!

Sunnuntaiaamun aluksi istahdettiin aamukahvin kanssa hotellin terassille katselemaan Aurajoen rantaa vaeltavia ihmisiä ja googlailtiin kiinnostavaa brunssipaikkaa. Finaalikahinoihin päätyivät Tårget ja Tiirikkala, joista jälkimmäisen aurinkoinen patio houkutteli hellepäivänä. 19 euron brunssi koostui hedelmiä, leipiä ja erilaisia levitteitä notkuvasta buffetista, pöytään kannetusta tapas-henkisestä lautasesta sekä muutamista jälkkäreistä. Hinta-laatusuhteeltaan 5/5, suosittelen!

Brunssin jälkeen otettiinkin jo suunnaksi rautatieasema ja lähdettiin kotimatkalle. Helmasyntini reissuja varatessa on viimeiseen asti maksimoida aika kohteessa ja siksi valita menomatka aivan liian aikaisin aamulla ja paluu vastaavasti niin myöhään, että lähtöpäivänä ehtii jo turhautua check outin jälkeiseen omaisuuden rahtaamisen ympäri kaupunkia. Tällä kertaa hyväksyin viikonloppuun sijoittuvan miniloman realiteetit: työviikon jälkeen on ihan kiva saada nukkua edes kahdeksaan, eikä kotiutuminen alle kaksitoista tuntia ennen maanantaityöpäivän alkua ole ehkä se rentouttavin ratkaisu. 

Lupaan, Turkuun palaan vielä tänä kesänä!