Johanna Tirkkonen

31.5.2020 Johanna T

toukokuun parhaat

Toukokuun paras fiilis: Hyvän ystävän näkeminen

Kulunut kevät on nostanut monet, aiemmin itsestäänselvät ilonaiheet aivan uudenlaiseen arvoon. Kuun puolivälin vaiheilla uskaltauduin näkemään parasta ystävääni, jonka olin edellisen kerran nähnyt maaliskuun alussa, ja treffasimme vielä uudelleen viime viikolla. Miten hyvää tekeekään nähdä ihmisiä kasvotusten! Puhelut ja videopuhelut ovat ihan kohtuullinen korvike, mutta kyllä ihan oikeasti tavatessa fiilis ja yhteys toiseen on ihan erilainen.

Toukokuun paras kohde: Oma parveke

Vähemmän yllättäen reissailu on jäänyt viime aikoina nolliin, jota kenties kompensoidakseni olen kevään aikana rakennellut parvekkeestamme pientä kesäkeidasta. Parveke on melko pieni ja viherpeukaloni vahvasti keskellä kämmentä, joten mistään kaupunkiviidakosta ei sentään ole kyse! Hankin kuitenkin second handina uuden polyrottinkisohvan, ripustimme kevyesti läpikuultavat, harmaat verhot suojaamaan paahtavimmalta paisteelta ja ostin vanhan aurinkokennovalon kaveriksi vielä toisen, paperivarjostinvalon tyyliä henkivän led-valon. Innostuin myös tekemään partsilla suursiivouksen ja perusteellisen kuurauksen lisäksi käsittelin elämää nähneet puukalusteet kuultomaalilla. Kyllä nyt kelpaa!

Toukokuun paras ostos: Vita Liberatan Fabulous-itseruskettava

Hmm, tätä onkin vaikeampi keksiä. Parvekettä piristämään on tietysti tullut tehtyä joitain pieniä hankintoja, mutta kuukauden parhaaksi ostokseksi taidan silti nostaa uuden itseruskettavani eli Vita Liberatan Fabulous-moussen. Todella vaaleaihoisena ja varsin heikosti luonnostaan ruskettuvana suhtaudun varauksella kaikkiin rusketustuotteisiin: Joitain vuosia sitten uskaltauduin kokeilemaan muistaakseni Doven ”kevyesti päivettävää” voidetta, ja seurauksena jalkani näyttivät käyneen viikon aurinkolomalla ilman muuta kroppaa. Tänä kesänä tiedossa on kuitenkin kaksikin hääjuhlaa, joihin kaavailemaani juhlalookin kieltämättä sopisi pieni päivetys. Testailin medium-sävyistä moussea jo kertaalleen jalkoihin, ja lopputulos osoittautui yllättävän kivaksi! Mediumista tuli vaaleallekin iholle nimenomaan kevyt päivetys, joskin kerrostamalla väriä saisi varmasti myös tummemmaksi. Pro tip (jonka varmasti kaikki muut ovat aina tienneet): Älä edes yritä levitellä itseruskettavaa paljain käsin, vaan hanki suosiolla levityshanska.

Toukokuun paras podi: Nonsense

Tässä kohtaa olen usein vinkannut kuukauden parhaasta biisistä, mutta viime aikoina kuulokkeissa on musiikin sijaan melko usein pyörinyt podcast. Mitään uusia podilöytöjä en ole valitettavasti tehnyt, mutta pienen tauon jälkeen vanhat lempparit eli Nonsense, Perjantain parhaat, Tuplakääk, Happier ja Leadcast ovat olleet taas ahkerassa kuuntelussa. Lemppariksi näistä nostan juuri nyt Nonsense-podin, sillä Alexan ja Lindan vauvauutiset ovat ilahduttaneet ja koskettaneet melkein kuin oikean ystävän iloiset uutiset!

Toukokuun paras kirja: Kathleen Tessaron Parfyymikeräilijä

Osana paremman unen metsästystä päätin pari viikkoa sitten alkaa lukea ihan perinteisiä paperikirjoja Storytelin e-kirjojen rinnalla. Kirjastoreissulta tarttui mukaan muutama sattumanvaraisesti kannen ja kuvauksen perusteella valittu kirja, joista yksi oli Kathleen Tessaron Parfyyminkeräilijä. Kirja kertoo kahden naisen tarinaa New Yorkissa, Pariisissa ja Lontoossa 1920- ja 50-luvuilla. Se kuvaa epätoivoistakin pyrkyä parempaan elämään ja seurapiireihin, ja sitä millaisia ihmiskohtaloita kiiltävän kulissin takana todellisuudessa onkaan.

Toukokuussa luin myös nämä: Sophie Kinsellan Kuka on pomo, Sophie Kinsellan Sitä saa mitä antaa, Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti, Nicolas Barreaun Pienten ihmeiden kahvila, Sanna Kiiskin Tinder-päiväkirja sekä Marianne Powerin Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin, josta kirjoittelinkin jo aiemmin.

Toukokuun paras sarja: Ozark

Superkoukuttavan, meksikolaisesta huumekartellista ja sen jenkkikätyrien rahanpesuoperaatiosta kertovan Ozarkin kolmoskausi tuli Netflixiin jo aiemmin keväällä, mutta meillä se katsottiin vasta näin reilu kuukausi jälkijunassa. Katsoimme uuden kauden kymmenen jaksoa hitaasti makustellen, ja silti kausi loppui aivan liian nopeasti.

Toukokuussa olen katsonut myös Frendejä ja Salkkareita (jotka ovat meidän ruoka-aikojen viihdettä) ja nyt viimeisimpänä löytönä Netflixin Selling Sunset -realitydraamaa Los Angelesin luksuskotien kaupasta.

Toukokuun paras ruoka: Piknik kauppahallin antimista

Kruunasimme toukokuun eilen ihanalla kesäpiknikillä Suomenlinnassa! Ennen lauttaan hyppäämistä haimme Stockan Herkusta tuoreen patongin, mansikoita ja vuohenjuustolevitettä, Alkosta viinin ja Vanhasta Kauppahallista pari juustoa sekä graavilohta, savulohta ja sillitartaria. Kyllä muuten kelpasi herkutella! Etenkin lohet olivat supermaukkaita – jotenkin ihan eri luokkaa kuin marketin tiskistä ostetut saati sitten valmispakatut vastineensa. Ah!

Avainsanat: kuukauden parhaat

Puheenaiheet Oma elämä Suosittelen

29.5.2020 Johanna T

tästä keväästä

Vasta viikko sitten ajattelin, olisiko aika päästää kituva blogi kärsimyksistään (ja itseni laiskan bloggaajan tunnontuskista) ja sulkea koko sivusto. Tässä tämä on nyt roikkunut vuosikaupalla, kun vuorotellen innostun ja kyllästyn. Innostun ja kyllästyn. Uudelleen ja uudelleen. Lopetuspohdinnoista ei kulunut kuin päiviä, kun orastava innostus alkoi taas hiipien lähestyä…

Olen tehnyt etätöitä ja elänyt eristynyttä korona-arkea nyt yhdentoista viikon ajan. Ensimmäiset viisi viikkoa menivät lähes leikiten. Fiilistelin lukemista, käsitöitä, ulkoilua, kevättä. Aikaa ja energiaa tuntui ilmaantuneen arkeen yhtäkkiä roppakaupalla. Olin jäänyt töihin kotiin ja jokakeskiviikkoiset italian tunnit oli peruttu, mutta tunteja tuntui vapautuneen arkeen työmatkoja ja yhtä viikottaista Italia-iltaa enemmän. Kotitoimistolla pyykit, tiskit, yleinen pieni järjestely ja puolison pussailu sujuvat tietysti töiden sivussa ja samalla kauppareissutkin ovat harventuneet, joten illat vapautuivat ”ihan oikealle” tekemiselle. Hassua kyllä, koronamaailmassa olinkin vapaampi.

Viiden viikon koronakuherruskuukauden jälkeen kuitenkin katkesi kamelin selkä. Low point iski, kun ympäri Suomea asuvat ystävät kertoivat kukin perjantai-illan Wolt-tilauksistaan ja tuskastuin, sillä meille ei kulje muu kuin pizzakuski. (Joskin pienen salapoliisityön jälkeen selvisi, että meille saa kuin saakin kotiinkannettua sushia kevyeen 9,90 euron toimitushintaan. Ei kiitos.) Sinänsä ihan mitätön juttu, joka kuitenkin havahdutti siihen, miten kauas taakse ne itselleni normaalisti todella tärkeät arjen kohokohdat kuten ulkona syöminen olivat jääneet – ja miten kaukana epävarmassa tulevaisuudessa ne taas häämöttivät. Samoihin aikoihin töissä iski ruuhkaviikko. Flow-tilassa painettu tekeminen tuntuu hetkessä hyvältä, mutta neljään päivään ahdetuista neljästäkymmenestä työtunnista palautuminen ei ollutkaan ihan yhden viikonlopun juttu. Opin toivottavasti kerrasta.

Luin alkuviikosta Marianne Powerin ”Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin” -kirjaa, jossa kirjailija lukee kaksitoista self help -opusta ja elää niiden oppien mukaan. Kepeän hauskasti alkava tarina humpsahtaa yllättävän nopeasti todella syviin vesiin, ja kirjan keskivaiheita kahlatessa Mariannen ahdistus tarttui itseenkin. Ylianalyyttisen suorittajan ja hyvän elämän metsästäjän tarinassa oli kai liikaa samaistumispintaa.

Kirjan loppua kohden tunnelma ja mieliala (niin Mariannen kuin minun) kirkastui taas, ja yhdessä Mariannen kanssa koin koronakevääseenkin täydellisesti sopivan oivalluksen:

Mieli mustuu ja jaksaminen horjuu, kun elämä alkaa pyöriä oman navan ympärillä ja ennen kaikkea oman pään sisällä.

Ja oman pään sisällä pyörimistä jos mitä tänä keväänä on tapahtunut. Olen kehitellyt ihan turhia huolia lähes tyhjästä, vellonut olemattomissa ongelmissa ja kehittänyt kuvitteellisissa keskusteluissa kuvitteellista draamaa, joka lopulta on heijastunut ihkaoikeaan elämään. Kun työ ja muu tekeminen ei ole ollut harhauttamassa, olen ajoittain kadonnut itse rakentamaani noidankehään. Kaikki tämä kuulostaa tietysti paljon dramaattisemmalta kuin onkaan, sillä 99 % kaikesta ei ole tapahtunut missään muualla kuin pääkoppani uumenissa.

Epäilen, että ihan kaikki eivät ajattele yhtä paljon kuin minä. Pääni sisällä rullaa koko ajan kasa suunnitelmia, ideoita, haaveita, kauhukuvia ja kuvitteellisia keskusteluita. Tällainen on kai erityisherkkyyden (tai neuroosin, luoja tietää!) ”oire”, ja se onkin aihe, johon haluaisinkin perehtyä, kunhan vain uskallan. Toistaiseksi voi kuitenkin tehdä ihan hyvää keskittyä tapahtumiin oman pään ulkopuolella.

Kevät tuntuu kuluneen viiden viikon sykleissä. Kuten sanottu, ensimmäiset viisi viikkoa olivat hyviä – ja sattumalta melko lailla tasan seuraavat viisi viikkoa vähän synkempiä. Kulunut, yhdestoista viikko on mennyt taas kevyemmissä merkeissä. Olen yrittänyt katkaista niin kauaskantoisten unelmien kuin kauhukuvien kelat saman tien ja palauttaa itseni tämän hetken todelliseen todellisuuteen. Välillä lipsahtaa, mutta olo on kuitenkin jo kevyempi. Siitä kertoo kai sekin, että taas tekee mieli kirjoittaa.

Uskallan toivoa, ettei tämä ole vain ensimmäinen syklin seuraavista viidestä viikosta, vaan kotona jumittamisen loppu olisi viimein käsillä. Olen tehnyt illallisvarauksen ystävän kanssa heti ensi tiistaille, suunnittelemme miehen kanssa pientä koronankaristusmatkaa Tampereelle, ja juhannukseksi taitaa olla tiedossa Tallinnan-reissu, kun lomamatkailu Viroon on taas mahdollista. Ah, miten kaipaankaan jo oman kodin (ja pään) ulkopuolista elämää!

Asioita, joista haluan itselleni ja teille kirjoittaa: lukemisesta, innostumisesta, väsymisestä (ja sen uhasta).

Avainsanat: kirjavinkit, mielen päällä

Puheenaiheet Ajattelin tänään