lukulistalla // lempiblogit

Olen kuluneen vuoden aikana siivonnut seuraamieni blogien listaa varsin reilulla kädellä. Vuosien varrella olen lukenut lähes kaikkia Suomen suosituimpia blogeja ja kymmeniä vähemmän tunnettuja. Jossain vaiheessa parin päivän aikana Blogloviniin saattoi kertyä 150 lukematonta postausta ja huomasin merkkailevani postauksia luetuksi ihan vain, jottei määrä tuntuisi ahdistavan suurelta.

Rakastan hyvin kirjoitettuja blogeja. En siedä kirjoitusvirheitä tai muuten vaikeaselkoista tekstiä, mutta en myöskään syty lähestulkoon pelkistä kuvista koostuville blogeille. Olkoonkin kyse suomalaisille tyypillisestä uteliaisuudesta tai ”hyvän elämän benchmarkkauksesta”, mutta haluan lukea toisten ihmisten arjesta ja saan paremman otteen bloggaajan elämästä tekstin kuin pelkkien kuvien muodossa. Inspiroidun toki myös upeista otoksista, mutta – aivan kuten tekstinkin suhteen – päivittäistä asujen esittelyä enemmän pidän arjessa otetuista, kauniista kuvista. Suurelta osalta kyse on kai inspiraation, motivaation ja esikuvien etsimisestä, sillä en osaa lukea juurikaan itseäni nuorempien tai toisaalta arvoiltaan ja elämäntavoiltaan täysin erilaisten ihmisten blogeja.

aIMG_1064.JPG

Vuosien myötä minusta on siis kasvanut varsin nirso blogilukija. Lukulistalleni pääsee edelleen suht helposti, mutta vielä herkemmin poistan sieltä blogeja, jos huomaan ettei muutama tuorein postaus ole kiinnostanut lainkaan. Tällä hetkellä seuraan kymmentä suomalaista lifestyleblogia sekä muutamaa töihin ja uraan liittyvää jenkkiblogia.

Ikuisuuslempparini on ihanan Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin, mutta suhde listan muihin blogeihin on vaihdellut aikojen saatossa. Alexa Dagmar ärsytti aloittaessaan suunnattomasti, mutta joko Alexa tai minä (todennäköisimmin molemmat) on muuttunut parempaan suuntaan, ja ärsytysviihdearvon sijaan seuraan blogia nykyään aidosta kiinnostuksesta. Uusin tulokas seuraamieni blogien listalla on etenkin kansainvälisesti tunnetuin suomalaisblogi Mariannan, jota olen monta kertaa yrittänyt lukea  kuitenkaan sen enempää lämpeämättä. Viikonloppuna tähdet olivat ilmeisesti oikeassa asennossa, sillä tällä kertaa blogiin eksyessäni selasin sitä yhdeltä istumalta viime syksyyn saakka ja klikkasin viimein seurantaan.

Lemppariblogien lista painottuu tällä hetkellä varsin vahvasti Suomen seuratuimpiin, joten otan ilolla vastaan kaikki vinkit ja linkit teidän vähemmän tunnetuihin suosikeihin!

Kulttuuri Suosittelen

aamuisia ajatuksia juhlimisesta

Kaaduin eilen illalla sänkyyn jo heti kymmenen jälkeen. Whatsappin ryhmäkeskustelut tulvivat kavereiden kuulumisia eri bileistä ja kutsuja naapurissa järjestettyyn illanviettoon. Käänsin kylkeä ja kietouduin peittoon entistä tiukemmin. Aamulla heräsin virkeänä yhdeksän aikaan ja aamuyön whatsapp-saldoa aamiaisen äärellä selaillessa tiesin tehneeni tällä kertaa oikean ratkaisun.

aIMG_1088.JPG

Melkein kolmen opiskelu- ja ennen kaikkea opiskelija-aktiivivuoden aikana olen ehtinyt juhlia enemmän kuin tarpeeksi. Don’t get me wrong, rakastan aamuyölle venyviä viini-iltoja ystävien kanssa, mutta ”vuosikellodokaus” ei jaksa enää innostaa. Approt, lauluillat, toimiston juhlat ja sen sellaiset ovat yleensä ihan kivoja tapahtumia, mutta varsin harvoin seuraavan päivän vetämättömän olon arvoisia.

Olen niitä onnellisia, jotka selviävät pitkästäkin illasta yleensä ilman sen kummempaa fyysistä pahoinvointia, mutta sen sijaan kärsin kroonisesta morkkiksesta: henkisesti olo on surkea, vaikken olisi tehnyt mitään tyhmää. Kun herää puolenpäivän pahemmalla puolen ja koko päivä sujahtaa ohi Netflixin äärellä ja pahimmassa tapauksessa edellisen illan muistikuvapalapeliä kooten, tuntuu kuin viimeisetkin elämänhallinnan rippeet olisivat levinneet tuhkana tuuleen.

aIMG_1100.JPG

aIMG_1091.JPG

Toki juhlia voi ilman alkoholiakin ja usein kavereiden kanssa on hauskempaa selvinpäin, mutta valitettavasti en osaa viettää iltaa ainoana holittomana. Kadehdin hieman yhtä parhaista ystävistäni, joka pystyy helposti bilettämään aamuun asti juomatta mitään alkoholipitoista. Itse vain ärsyynnyn humalaisista ihmisistä (ah, mitä tekopyhyyttä…) ja väsymys iskee heti puolenyön jälkeen. Yleensä siis jätän jo lähtökohtaisesti keskinkertaiset illanvietot mieluummin täysin väliin kuin pyörähdän paikalla ja karkaan heti, kun muiden silmä välttää – tai pahimmassa tapauksessa korkkaan ”koska kaikki muutkin” ja yhtäkkiä huomaan oikeastaan varsin tylsän illan venyneen vahingossa aamuneljään.

Whatsappin perusteella eilen juhlimassa olleet kaverit heräilevät vähitellen kuka mistäkin, ja toivon että jokaisella oli eilen hauskaa. Parhaiden iltojen jälkeen yhden sunnuntaiaamun ohi nukkuminen ei nimittäin haittaa.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään