Pyörähdin pari viikkoa sitten viettämässä pitkän viikonlopun kotikotona Oulussa. Kulutin kolme päivää pianon ääressä, tyhjässä talossa tanssien, porukoiden kanssa aikaa viettäen ja auringonpaisteesta nauttien. On jotenkin hämmentävää, miten 600 kilometrin, tunnin lentomatkan, päässä on paikka, johon arkiset asiat eivät kännykän ja tietokoneen mukanaolosta huolimatta seuraa mukana.

Viikonlopun aikana napsittiin äiskän kanssa kuvat yhdestä viime aikojen lemppariasusta: harmaan villakangashameen ja raitapaidan klassikkoyhdistelmästä! Löysin jostain komeroiden uumenista nelisen vuotta sitten yhdeltä kaverilta ostamani kerman ja maitokahvin sävyiset korkkarit, jotka vetäisin jalkaan kuvaussession ajaksi. Supersiroissa kengissä on maailman ohuin pohja ja kymmenen sentin kapeat korot, joten ne eivät ole päässeet ulkoilemaan kuin yhden kerran – serkun rippijuhlissa muutama vuosi sitten, jolloin viidenkymmenen metrin pätkä sepelillä päällystettyä kirkkotietä jätti ikuiset traumat. Päkiöihin sattuu vieläkin tuskaista taivalta muistellessa…