talvi saapui vihdoin. itselleni talvi tarkoittaa toppatakkia, soreleita (jotka täytyy äkkiä kaivaa kaapista) ja paaaljon lunta. no nyt sitä on! auto oli niin lumeen hautautunut, että sitä tuskin näkyi. siinä me sitten puisteltiin, lapioitiin ja kolattiin. liekkö johtuen viimeaikaisesta mummoutumisestani, vaiko siitä, että kyseessä oli talven eka lumenluontisessio, nautin siitä suuresti.

talvesta tulee joka vuosi jollain tapaa enemmän tärkeämpi. en voisi kuvitella asuvani paikassa, jossa ei olisi kunnon talvea. eli juurikin tuota ylempänä mainitsemaani komboa. en tiedä olenko lopullisesti seonnut, kun sanon että oikeastaan tykkään nykyään enemmän talvesta kuin kesästä. hah – en voi uskoa että sanoin tuon ääneen, mutta totta se on!

syy viime vuosien talvirakkauteen on suureksi osaksi uudella harrastuksellani hiihdolla. joo-o, ihan oikeella vanhanliiton murtsikalla! sain toissa jouluna mummolta joululahjaksi luistelusukset. alun pahimman räpiköinnin jälkeen (enhän ollut hiihtänyt kunnolla vuosiin…tai oikeastaan koskaan) se alkoi sujua. välillä verenmaku suussa, välillä ihan mukavasti liukuen. lisäksi meidän tyttöporukan yhteinen harrastus, lumilautailu on ottanut oman roolinsa! kun on mukavaa talvipuuhaa, alkaa talvesta väkisinkin tykätä enemmän. niin, ja tosiaan omistamalla ne sorelit.

terkuin, annie-dog