MUNKIT

Joistain tavaroista tai asioista syntyy ”pakko saada” fiilis, jota ei voi järkeilemällä ohittaa. Luulen, että useimmalle tunne on hyvinkin tuttu. En ollut kokenut tavarahimoja piiitkään aikaan (varmaan viimeksi joskus teininä, kun oli pakko saada tietynlainen puhelin sosiaalisten paineiden takia), olin melkein unohtanut kyseisen fiiliksen olemassaolon, kunnnes nurkan takaa iski…

munkkipakkomielle. Näin munkkeja ensimmäisen kerran pelistreemaajilla, jolloin ohitin niiden olemassaolon olankohautuksella. Pikku hiljaa munkkihimo kuitenkin hiipi elämääni ja viime Assemblyjen jälkeen aina munkit nähdessäni oli pakko fiilistellä ja parhaimmassa tapauksessa kosketella munkkien pintaa.

Ei ole siis kyse pullista tai tisseistä (!) vaan Steelseriesin Siberia v2 headsetistä. Ja ihan rehellisyyden nimissä minulla ei ole mitään suurta tarvetta headsetille. Kotimme pelaamisjärjestelyt ääniosuudeltaan ovat järjestyneet ihan hyvin tähän asti ilman headsettiä. Ainoa oikea tarve headsetille on laneilla, jossa omien kaijuttimien ääni jää kaiken muun hälyn alle ja erillistä mikrofonia ei kannata käyttää saman hälyisyyden takia.

Mutta kaikesta huolimatta munkit oli vaan pakko saada. Ja koska halusin mahdollisimman valkoiset munkit, en kelpuuttanut Siberian v2-perusmallia, vaan ostin reippaasti kalliimman erikoiserän headsetin, Siberia v2 frost bluen. Lompakko itki, mutta nyt on munkit täälläkin.

 

Kuvat otettu paketin avaamisen yhteydessä ruokapöydällämme, satunnaiset leivänmurut kuuluvat asiaan.

Olin muuten eilen tapaamassa League of Legendsin luoneen Riot gamesin työntekijöitä todella mukavassa Buza-ravintolassa Helsingissä. Oli kyllä sen verran hauska meiniki, että vieläkin särkee vähän päätä yltiöpäisestä vedenjuonnista huolimatta. Tapaamisesta, ja siihen sisältyneestä pienestä haastattelusta, hieman myöhemmin!

 

zvonne

(Miksi oi miksi Lilyssä ei ole kategoriaa ”teknologia” tai ”vempaimet”, lähin kategoria oli musiikki.)