Siinäpä ajatukseni, kun kirjauduin lilyyn luvattoman pitkän tauon jälkeen. Anteeksi teille kaikille, jotka hyppäsitte kelkkaani heti alkumetreillä: en ole tuottanut teille sisältöä lähiaikoina pitkään aikaan.

On tähän hiljaisuuteen syitäkin. Ensinnäkin opiskeluissa iski päälle hyvin aikaavievä jakso, joka ei jättänyt vapaa-ajalle tai bloginpitämiselle aikaa. Toisekseen, lähes heti ensimmäisten postausten jälkeen minulle tuli blogin suhteen aikamoinen eksistentiaalinen kriisi. Tuntui siltä, etten oikein tiedä mistä näkökulmasta haluan kirjoittaa tätä blogia ja minkälaisen yleisön huomioon ottaen. Aina kun piti keksiä jotain, mistä kirjoittaa, muodoton ahdistus tunki päälle. Ajattelin, että pidän pienen tauon, joka voisi helpottaa ideoiden jalostumista kirjoittamisen arvoisiksi asioiksi.

Se tauko sitten venyi. Kuten monilla nykyään, on minullakin kokemusta lukuisten blogien perustamisesta ja niiden hylkäämisestä. Joidenkin blogiprojektien aika oli tarkoituskin olla rajattu, ne ajoivat oman tarkoituksensa aikanaan ja kuolivat sitten pois. Jos totta puhutaan, tämäkin blogi olisi voinut olla lyhykäisyydessään tässä, ellei ideoita olisi ruvennut tipahtelemaan pikku hiljaa viimeisen kuukauden aikana.

Ero aiempiin blogeihin on myös se, että täällä olette läsnä te, lukijat. Kaikki kommentit ja tykkäykset aiheuttavat fiiliksiä, että eihän tätä projektia nyt voi kesken jättää. Siksi uuden vuoden lupaukseni vuodelle 2014 on se, että pidän tätä blogia elossa, satunnaisista vaikeuksista huolimatta.

anteeksipyytävä ilme, joka löytyy myös anteeksipyytävän bloggaajan kasvoilta

Vielä kerran pahoittelen hiljaisuutta ja toivon, että jatkatte pikkuisen palstani lukemista myös tänä vuonna. Tervetuloa myös uusille lukijoille! Ja jos teillä on kysymyksiä/ajatuksia/ideoita/kritiikkiä käyttäkää kommenttilaaria (arvostan!)

Mahtavia uuden vuoden hulinoita kaikille

zvonne

(kuvan lähde http://weheartit.com/entry/68215628)