eSports – Ammattilaispelaamista penkkiurheilijan näkövinkkelistä

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, oma innostus pelaamiseen lähti ammattilaispelien katselemisesta. Itse asiassa nykyäänkin ajoittain katson pelejä enemmän kuin pelaan itse.

nip.jpg

kuvassa kirjoittajan lempparijoukkue LOL:in Euroopan mestaruuskisoissa: Ninjas in Pyjamas. Niin hellyyttävää, mutta niin osaavaa porukkaa.

Ammattilaistason pelaamista kutsutaan siis termillä eSports eli electronic sports. Oikeastaan kaikkia jollain tavoin kilpailullisia videopelejä voidaan pelata ammattilaistasolla: online-roolipelejä, strategiapelejä, räiskintäpelejä…Jokaiseen makuun löytyy varmasti katsottavaa, samoin kun perinteisistä urheilulajeista. Jousiammunnan seuraaminen on hyvin erilaista jääkiekon seuraamiseen verrattuna. Samoin Counter-Strike:n (aka. kynärin) seuraaminen eroaa suuresti vaikkapa Starcraft2:sen seuraamisesta. Pelin sääntöjen tunteminen edes pintapuolisesti on tietenkin oleellista. Tuskin kukaan jaksaa seurata pitkään vaikkapa amerikkalaista jalkapalloa, jos ei tunne pelin kiemuroita. Kun sitten peliä alkaa ymmärtää, on vaikeaa lopettaa katsomista. Hurmos kotikatsomossa on korkealla kun se oma lempijoukkue on voitolla.

Urheilun seuraaminen ei tietenkään kaikkia kiinnosta, sehän on ymmärrettävää. Ammattilaisurheilun arvostus johtaa kuitenkin suoraan urheilun arvostamiseen yleistasolla. Toivoisin, että tämänkaltainen ylhäältä alaspäin- ilmiö tapahtuisi suomessa eSportsien suhteen. Harrastajapohjaa löytyy täältä mielin määrin, maasta, jossa lähes kaikilla on internet-yhteys ja varaa tietokoneeseen. Pelikulttuurin arvostaminen on täällä silti retuperällä. Mallia voisi ottaa esimerkiksi Etelä-Koreasta, jossa Starcraft on niin suosittua, että sen televisioimiseen on erikoistunut useampikin tv-kanava (lisätietoa, korean skenestä täältä)

Askelia oikeaan suuntaan on otettu: monessa pelissä on suomalaisia ammattilaisia ja peliorganisaatioita on perustettu täälläkin. Uusimapana tulokkaana on ENCE, tuore organisaatio, joka pyrkii antamaan suomalaisille ammattilaispelaajille mahdollisuuden pelata suomalaisessa organisaatiossa. Ajatus on mahtava ja porukka on otettu hyvin vastaan skenen sisällä. Ongelmia on ilmennut vain ”ulkopuolisten” kanssa, esimerkiksi media vierastaa ilmiötä, eikä uutisointihalua ole. Tiedä sitten onko kyse ymmärryksen puutteesta vai eSportsin kategorisoimisen vaikeudesta. Onko tässä kyse kulttuurista, urheilusta vai jostain aivan muusta.

Kiteytettynä: toivon menestystä suomalaisille ammattilaispelaajille ja heidän tukemiselleen täällä kotimaassa. Haluan myös nähdä amatööripelaajien olevan ylpeitä harrastuksestaan ja näkevän pelikulttuurin kukoistavan ympärillään. Peliteollisuudesta Rovion johdolla povattiin Suomelle jo uutta Nokiaa, miksei ulotettaisi tätä ilmiötä koko pelimaailman saralle. Suomi voisi olla se maa, joka tunnettaisiin maailmalla parhaista pelaajista ja optimaalisesta harjoitteluympäristöstä. Siis pelatkaa, seuratkaa ja vaatikaa!

zvonne

p.s. Jos tästä postauksesta rohkaistuitte tarpeeksi, eSportsia on aika helppo löytää: kirjoita googleen/youtubeen pelin nimi + eSports. Kirjoittaja seuraa tällä hetkellä League of Legends:in Euroopan mestaruuskisoja osoitteesta http://www.twitch.tv/riotgames * Ennen katselua kannattaa katsoa joku esittelyvideo kyseisetä pelistä, kuten tämä  

  http://www.youtube.com/watch?v=nN2KZ7UXtzY

Twitch on palveluna muuten mahtava: mielin määrin streamejä, eri peleistä, eri otteilla, ammattilaisia treenaamassa omassa steamissa, turnauksia ja niin edelleen. Siitä vaan katsomaan!

*Tämän viikon pelit näytetään poikkeuksellisesti osoitteessa http://www.twitch.tv/dreamhacklol

Kulttuuri Suosittelen

”Joskus mä pelaan, joskus en”

Olen siinä mielessä ”tyypillinen” nainen, etten lapsuudessani oikeastaan koskaan pelannut tietokone- tai konsolipelejä. Sehän oli poikien hommaa. Tytöt korkeintaan leikkivät kotia sims-pelin kautta. Joku kavereista oli joskus pakotettu tietämättömänä isoveljensä vastukseksi johonkin konsolilla pelattavaan autokisaan. Siitä oli jäänyt päälimmäisenä mieleen nöyryytyksen tunne. Tästä viisastuneina jatkoimme huonekalujen ostelua sim:ien koteihin ja toistimme mielissämme mantraa: ”pelit on ihan tyhmiä poikien turhuuksia, hyi.”

Paljon myöhemmin, tarkemmin sanottuna viime kesänä, minulle valkeni aivan ensimmäistä kertaa kilpailullisten tietokonepelien ihmeellinen maailma, kun jäin tuijottamaan poikaystäväni näyttöpäätteeltä Starcraft2-turnausta. Kerrankin joku viitsi selittää pelin säännöt ja taktiikat rautalangasta vääntäen, ilman turhaa sarkasmia ja piilo*ittuilua. Ilman nöyryyttämistä.

Onneksi selitettiin, sillä Starcraft nappasi mukaansa toden teolla. Ensin vain katsoin, sitten uskaltauduin pelaamaan itse. Starre vaihtui myöhemmin League of Legends:iin, into pelimaailman tutkimiseen on kasvanut kasvamistaan.

Tervetuloa siis kanssani maailmaan, jossa väittelyitä käydään Suomi24:sen sijaan Reddit:issä, nainen muualla kuin keittiössä on vitsi ja ihmisiä ei aina ymmärrä. Täällä olen kuitenkin oppinut paljon, nauranut ja nauttinut sekä tutustunut ihmisiin aivan erillaisella tavalla. Jousi olalle ja menoksi!

zvonne

Suhteet Ystävät ja perhe Suosittelen