Poikaystävän pelaaminen – sohaisu ampiaispesään
Innokas uusi bloginpitäjä tässä terve. Tykkään käydä katsomassa omaa blogiani monta kertaa päivässä, innostun suunnattomasti uusista tykkäyksistä ja kommenteista, tunnen paineita siitä, ettei blogikirjoituksen aihe ole tarpeeksi kiinnostava ja olen muutenkin aika nolo. Uusi paras ystäväni on muuten Google Analytics. Se antaa sisäiselle kyylälleni juuri tarpeeksi ravintoa, jättäen kuitenkin monia asioita mysteereiksi. Hyvänä esimerkkinä tämä lista avainsanoista, joiden kautta blogiini on päädytty. Blogistani tuskin löytyy ohjeita ruusukaalin ja mantelin yhdistämiseen (arkiminä suosittelisi ruusukaalien höyryttämistä, manteleiden kevyttä paahtamista pannulla ja näiden kahden elementin yhdistämistä johonkin salaattiin…) tai molkosanin (?) saantimahdollisuuksiin. Poikaystävän peliharrastus aiheena kyllä koskettaa blogiani, vaikken siitä ole vielä kirjoittanutkaan. Lily – no sitä tuskin kukaan ihmettelee, täällähän sitä tosiaan ollaan!
Hämmentyminen much
Päätin sitten kokeilla, mitä googlen kautta löytyisi, jos hakusanoina olisi juuri poikaystävän pelaaminen. Olin kyllä varautunut pieneen negatiivisuuteen, mutten näköjään tarpeeksi:
Siinäpä muutama esimerkki. En tiedä olenko jotenkin naiivi, mutten oikein odottanut näin suurta vihaa toisen ihmisen ajanvietettä kohtaan. Yksillä keskustelijoilla meni puurot ja vellit sekaisin, poikaystävän pelaaminen ei liity aiheeseen poikaystävän väkivaltainen käyttäytyminen, toisilla paistoi läpi periaatteellinen viha pelejä kohtaan. Hyi kauheeta siis miten mun poikkis voi pelata sellasii kauheita räiskintäpelejä ku se on mun kans aina nii hellä ja ihq. Here’s some news to you: poikaystäväsi tuskin omistaa tietyn pelin tarinassa manifestoituvaa intohimoista tappohalua terroristejä kohtaan, hän mitä todennäköisimmin haluaa vain viettää hieman hupiaikaa kavereidensa kanssa kamppailemalla muita pelaajia vastaan. Niin simppeliä se on.
Kyse on peli-inhon lisäksi tietenkin ajasta ja priorisoinnista. Seuraa kuvitteellinen esimerkki. Neiti X on töissä klo 9-17, töiden jälkeen hän viettää tunnin kaverinsa kanssa shoppailemassa ja tunnin kuntosalilla. Hän saapuu kotiin 20.30. Herra Y on opintojensa parissa yliopistolla klo 10-16, kotiin tullessaan hän lukee tenttiin tunnin, syö ja tiskaa edellisen päivän astiat. Kun neiti X saapuu, herra Y saa tekstarin pelikaveriltaan, joka pyytää Y:tä mukaan tappelemaan sitä lohikäärmettä vastaan, joka jäi viime pelikerralla tappamatta. Y avaa pelin ja viettää lohikäärmeenmetsästyksessä kaksi tuntia aikaa. X istuu tämän ajan sohvalla huokaillen rasittuneesti ja ärsyyntyen hetki hetkeltä enemmän siitä, kuinka Y ei halua viettää hänen kanssaan aikaa. Y on iloinen, että X on kotona ja peli kulkee. Illan tullen Y haluaa suukotella tyttöystäväänsä, mutta X kääntää kylkeään hiljaisena vastalauseena pelin priorisoinnille hänen ylitseen. Y on hämmentynyt.
Jos lasketaan tarkkaan, X ja Y ovat viettäneet kumpainenkin kaksi tuntia vapaa-aikaansa harrastuksiensa parissa. X:n mielestä tilanne on kuitenkin epäreilu, koska hänen harrastuksensa ovat hyväksyttävämpiä kuin Y:n (tapahtuvat ”oikeassa maailmassa”, päiväsaikaan) ja hänet on unohdettu parisuhteessa. Y on edelleen hämmentynyt. Mitä tilanteessa voi tehdä?
Tämän kyökkipsykologin vastaus on näin tylsä ja yksinkertainen: kerro, kuuntele ja tee kompromissejä. Y ei ymmärrä miksi X kiukuttelee, jos X ei kerro. Kun syy kiukutteluun on molempien tiedossa, voi Y ajoittaa pelaamisensa aikaisemmalle ajankohdalle, jolloin hän ehtii illalla oleskella tyttöystävänsä kanssa kahdestaan. X voi myös tutustua Y:n pelaamaan peliin, jolloin ymmärrys ja hyväksyntä harrastusta kohtaan kasvaa: pelaaminen on vähintään yhtä hyvä ajanviete kuin kuntosali tai shoppaaminen. X ja Y voivat myös sopia keskenään yhteisen parisuhdepäivän, jonka aikana omat harrastukset olisivat tauolla. Ehkä voisi myös pohtia omaa kykenevyyttä kyseiseen parisuhteeseen. Jos omat tarpeet ja toisen tarpeet eivät kohtaa, onko järkeä jatkaa yhteistä matkaa. Yhdelle parisuhdeaika tarkoittaa yhteisessä kodissa hengailua niin, että kumpikin tekee omia juttuja. Toinen taas tarvitsee kumppanilta valtavasti kahdenkeskeistä omistautuvaa aikaa. Sitä voi arvuutella pysyykö tällainen parivaljakko pitkään kasassa.
Ai niin joo, peliaddiktio on asia erikseen ja ansaitsee aiheena aivan oman postauksen.
Loppukevennyksenä linkki Reddit:in keskusteluun, jossa jäbät jakavat keinoja saada tyttöystävä ymmärtämään pelien päälle: muistakaa siis hyvät naiset, miehenne kyllä rakastavat teitä vaikka välillä näyttävät rakastuneen enemmän videopeleihin.
x zvonne