Intohimosta

Olin viikko sitten maanantaina eräänlaisessa työhaastattelussa. Oikeastaan se ei ollut työhaastattelu, sillä olen jo kyseiselle yritykselle töissä, mutta haastattelun tarkoituksena oli selvittää, mihin tehtävään päädyn seuraavaksi. Yksi haastattelukysymys jäi mietityttämään ja mietityttää minua edelleen.

Haastattelija kysyi mikä on intohimoni. Intohimo. Mitä se on? Mielestäni ei ole mitään ärsyttävämpää kysymystä kuin kyseinen kysymys. Työskentelen markkinoinnin parissa ja ilmeisesti kaikkien pitäisi suhtautua intohimoisesti johonkin, oli kyseessä sitten oma työ, musiikki tai vaikka ruuanlaitto. Minä en ole intohimoinen ihminen. Tai ehkä määrittelen intohimon eri tavalla kuin muut? Pidän markkinoinnista, pidän ruuanlaitosta, musiikista ja elokuvista. Mutta en suhtaudu mihinkään niistä intohimoisesti. Koen, että kun puhutaan intohimosta, puhutaan asiasta, jota haluaisi tehdä vähintään 50 % hereillä olosta. Ja minä kun en keksi mitään asiaa, mitä tekisin mieluiten koko ajan. Pidän nukkumisesta, mutta en halua nukkua koko aikaa. Pidän elokuvien katselusta, mutta jos joutuisin joka päivä katsomaan elokuvia, kyllästyisin. Olenko siis täysin intohimoton, tylsä ihminen? 

Kerroin haastattelijoillle, että minulla ei ole intohimoja. Näen mielessäni miten haastattelijat ovat haastattelun jälkeen keskustelleet, kuinka ihminen, jolla ei ole intohimoja on päätynyt työskentelemään alalle, joka elää intohimosta.  Mutta tekeekö se minusta huonon työntekijän, jos minulla ei ole intohimoja? Eikö se riitä, että teen asioita mistä pidän ja suoriudun töissäni moitteettomasti?

Olenkin sitä mieltä, että on täysin OK, että ei ole intohimoja. Minä pidän monista asioista ja teen monia asioita, ja se suhtaudunko niihin intohimoisesti vai vain neutraalimmin on täysin hyväksyttävää. Jään pohtimaan, miten ensi kerralla voisin vastata kyseiseen kysymykseen niin että saan haastattelijan miettimään, onko kyseinen kysymys edes oleellinen työhaastattelussa. 

– L

Ps. En myöskään pidä kysymyksestä ”mikä on lempi musiikkiasi”. Miten kukaan voi vastata siihen? Tähän voisinkin alkaa vastaamaan niin, että tässä on Spotify -soittolistani, tsekkaa se niin näet, että musiikkimakuni vaihtelee Eppu Normaalista Tame Impalan kautta Alphavilleen.  

Suhteet Oma elämä Työ

Kaiken alku

Tuntuu siltä, että blogeja on jo enemmän kuin tarpeeksi. Sen vuoksi olen miettinyt pitkään, että kannattaako minun edes perustaa blogia. Mitä lisäarvoa se tuo kenellekkään, että 27 vuotias tyttönainen kirjoittelee omasta elämästään, aiheista, jotka ei välttämättä kiinnosta juurikaan ketään? No eipä varmaan yhtään mitään, mutta toisaalta tarvitseeko edes? Olen ajatellut, että blogia voi kirjoittaa vain, jos on täydellinen oikeinkirjoitustaito (ei minulla), mielenkiintoisia ajatuksia (harvemmin minulla on, mutta välillä yllätän itsenikin) ja älykkyysosamäärä niin korkea, että on haettu kotoa Mensaan (mikäköhän omani edes on?)

Näiden ajatusten kanssa olen paininut pitkään. Tänään, syksyisenä lauantaina, päätin, että hitto vie, jos minä haluan kirjoittaa blogia, niin sittenhän minä kirjoitan. Se ei ole keneltäkään pois. Joten tadaa, tässä sitä ollaan, aloittelemassa blogia.

Miten kuvailisin itsenäni ja tulevaa blogiani? Haluan kirjoittaa kaikesta maan ja taivaan välillä, rahasta ja rakkaudesta. Blogi tulee kuitenkin koskemaan minua, joten ehkä siitä millainen minä olen, on hyvä aloittaa. Olen valmistunut kauppakorkeakoulusta ja asun nykyisin Helsingissä 31 neliöisessä yksiössäni. Työskentelen (olen harjoittelijana) markkinoinnin parissa ja välillä havahdun siihen, millaisessa korkeakoulu-pääkaupunkiseutu-kuplassa elän. Haluaisin kissan, mutta olen kovin usein menossa, joten kissa olisi yksinäinen. Pidän musiikista, elokuvista, matkustelusta ja hyvästä ruuasta. Taidan olla aika tavallinen.

Sitä, mitä tekstit tulevat lopulta koskemaan, on mahdotonta tietää näin etukäteen, sillä no, tajunnanvirtani voi välillä olla hyvin kummallinen.   

Mikäli kukaan ikinä eksyy lukemaan blogiani, haluan toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi ja kannustaa kommentoimaan ja kritisoimaan.(rakentavasti  mieluiten!)

– L

Tätä kirjoittaessa soi: Chic – Everybody dance

Ps. Kuka tietää mistä blogini nimi tulee? Aivan oikein, Simple Minds – Don’t you (Forget About Me) 1985.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään