Täällä ollaan, vielä toistaiseksi ainakin.

Työt, host perhe, sosiaalinen elämä ja harrastuksen pitää kiireisenä. Illalla tuijotan ruutua zombin lailla. 

Ajattelin kirjoittaa vähän enemmän tänään, mutten taas saanut aikaiseksi. 

Hollanti on kohdellut allekirjoittanutta ihan hyvin, so far. Sovin perheeseen kuin pieni ylimärääinen ratas joka mahdollistaa ylikiireisen arjen pyörittämisen sujuvasti ja kolme päivää lasten kanssa yksin on juuri sopivasti, eikä saa harkitsemaan itsensä eliminointia työviikon päätteeksi.

Olen aloittanut täällä ratsastuksen ja perjantaina menen ensimmäisen kerran kick boxingiin. Elämä on kiireistä, viikonloput on pyhitetty miehelle ja ystäville. Männä viikonloppuna oli ohjelmassa rentouttava ja romanttinen kylpyläreissu ja ensi viikonloppuna reissaan Tilburgiin ystäväni luokse sunnuntai brunssille, lauantaina olisi ohjelmassa sekä ratsastusta että suomalaisten nuorten aikuisten ilta R’Damissa.

Paljon on tekemistä, tunteja vaan on vaik kaksikymmentäneljä ja päviä vain seitsemän viikossa.

Yritän saada aikaiseksi kirjoitella hieman enemmän havaintoja ja huomioita täältä, mutta aika vaan kuluu kuin siivillä. Ehkä otan asiakseni päivitellä aina silloin tällöin töissä, kun pieni nukkuu päiväunta.

Tiedä häntä, nyt painun unille!

Ensimmäinen viikko Hollannissa alkaa olla pulkassa. Olen jo ehtinyt käydä Maastrichtissä tervehtimässä sitä tärkeintä ja huomenna suuntaan Rotterdamiin taas tapaamaan ystäviä. Olen kuin uusi kiiltävä lelu ja kaikki haluavat siitä palasen. Kiirettä siis pitää, kunnes uutuudenviehätykseni on poissa ;).

Keskiviikkona onkin sitten paluu arkeen ja töihin. Alku-ajat on täällä hieman hapuilua. Keittiössä kaikki on hukassa, bussipysäkki löytyi 15 minuutin hakemisen jälkeen ja oma pysäkki takaisin tullessa puhtaasti arvalla. Se, ettei Electronini käy oikeastaan missään automaatissa (junat yms.) rasittaa, ja tarvitsen tilin avaamiseen Hollantilaisen sossutunnukseni. Sen pitäisi tosin saapua tämän viikon lopulla tai ensi viikon alussa. Hope so!

Eilen olin aika lirissä, kun tajusin liian myöhään, ettei Maastrichting lippuluukku ole auki sunnuntaina. Kukaa ei oikeen tiennyt voiko junasta ostaa lipun, Electron ei käynyt eikä mistään saanut tarpeeksi kolikoita. Onneksi eräällä Hollantilaisella ystävälläni oli sama tili, kuin miehellä joten saimme sitä kautta ostettua lipun. Likeltä liippas, etten joutunut kävelemään kotiin ;D.

Edelleen pientä hapuilua. Viihdyn täällä, en oikeastaan ole kokenut mitään vierastuneisuuden tunnetta vielä, mutta kaikki ei toimi ihan samalla tavalla, kuin suomessa. Valokatkaisijat tässä talossa toimii päinvastaiseen suuntaan, avain pyörii lukossa väärään suuntaan ja ovi aukeaa päin näköä.

Olen iltaisin työpäivinä todella väsynyt ja vapaapäivinä todella kiireinen, joten saa nähdä kuinka tiheään kerkeän postailemaan.

Tässä kuitenkin näkymä sateiselta kotikadultani Lauantaina:

Palaillaan. Ehkäpä huomenna! Menen ensimmäistä kertaa Rotterdamin keskustaan, tarkoittaen siis sitä etten eksy lopullisesti…