Juhlaperinteitä: Keltainen Keitto

Nyt kun on ulkomaille lähtö edessä kiinnittää ehkä enemmän huomiota suomalaisiin ja omiin jouluperinteihin, ihan jo vertailun vuoksi. Nyt kun on ulkomaille lähtö edessä kiinnittää ehkä enemmän huomiota suomalaisiin ja omiin jouluperinteihin, ihan jo vertailun vuoksi. En lähde nyt vertailemaan kokemuksiani Hollantilaisesta ja Suomalaisesta joulusta, vaikka olen molemmille altistunut, koska en vielä koskaan ole joutunut olemaan koko hössötyksen keskipisteessä, toisin kuin suomessa Helsingissä asuessa se iski kuin hyökyaalto vasten kasvoja.

Jokaisella on omat jouluperinteensä, ruokansa ja traiditionsa. Meidän perheessä joulu ei ole kovin merkityksellinen, totta puhuen olin jo unohtanut koko joulun vaikka tänä vuonna se on tavallaan myös läksiäisjuhla, yhteinen illallinen ennen kun matkaan maailmalle. Joulussa on siis tänä vuonna jotain pientä melankoliaa.

Miten se on mahdollista? En katso televisiota, olen lymynnyt hiljaisessa hirsitalossani. Ainoa merkki joulusta on ikkunalle ilmestynyt kynttelikkö ja ”jouluvalot” nimikkeen alla kulkevat valot ikkunoissa sekä olkinen sydänkoriste ovessa. Kuusta, tonttukoristeita ja joululauluja ei tästä kodista löydy. En koe mitään pyhää vihaa joulua ja sen rakastajia kohtaan. Sillä vaan ei ole merkitystä itselleni.

Joulukalenterista toki yksi päivä, 13. joulukuuta, St. Lucian päivä on minulle tärkeä. Se on perinne ja ihana muisto kouluajoilta. Paitsi se perkeleen mekko oli kyllä liian pitkä, iso ja se kuusenkoristenauha pään ympärillä lucianeitona ollessa kutitti päätä ihan järjettömästi, mutta aika kultaa muistot ;).

Aattona kuitenkin syödään perheillallinen. Se on vuoden ruokaisa kohokohta, koska vaikka joulu ei ole meille tärkeä, perhe on ja harvoin kiireinen suku ehtii yhdessä saman pöydän ääreen, illalla saunotaan ja oleskellaan. Jouluna saunaan on ehkä panostettu hieman enemmän, paraatilaudeliinat on otettu esiin ja löylyveteen on sekoitettu jokin tunnelmallinen tuoksu.

Jouluna nähdään pöydässä ne tavanomaiset ruuat, kuten karjalanpaisti, liuta laatikoita, lohta monessa muodossa ja tottakai kinkku.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden; Isoisän keltainen keitto.

Se ei varsinaisesti ole jouluruoka, mutta meidän joulupöydässämme jo vakiokalustoa vaikka isoisästä onkin jo aika jättänyt vuosia takaperin – perinne on säilynyt.
 

Kuva: Valio

1 Iso bataatti
1 Iso Sipuli
2 Valkosipulin kynttä
(300g Lanttua)
350g Porkkanoita
Noin paketti Koskenlaskia juustoa / Aurajuustoa
4dl Kermaa
Kasvisliemikuutio

Oman maun mukaan suola, mustapippuri ja varovaisesti valkopippuria. Isoäitini lisää joukkoon tuoretta Inkivääriä ja kuivattua Kirveliä.

– Kuori ja paloittele kaikki kasvikset suht saman kokoisiksi paloiksi.
– Keitä ne lähes kypsiksi ja kaada keitinvettä pois, jätä pohjalle noin 1/3 osa makua tuomaan ja soseuttmisen helpottamista varten.
– Ota kattila liedeltä ja soseuta kasvikset. 
– Kun kasvissose on mielestäsi sopivan samettista siirrä kattila takaisin liedelle. . – Lisää halauamasi määräKoskenlaskiaa /Aurajuustoa (Aura pehmeä toimii parhaiten, mutta esimerkiksi Aura muru on myös hyvä valinta, jos pitää sattumista) ja kaada kerma joukkoon, sekoita hyvin.
– Lisää kasvisliemikuutio ja muut mausteet.
– Sekoita vähän väliä kunnes keitos alkaa kiehumaan.

Tarkista maku ja ”Keltainen Keitto” on valmis!

 

Ps. Jouduin käyttämään valion kuvaa, koska tajusin, etten ole koskaan räpsäissyt kuvaa omasta annoksestani. Outoa!