Koska en usko yhteen absoluuttiseen ajanlaskuun, kulttuuriin ja jumalhahmoihin pidän eri kulttuurien nuuskimisesta. Kun maailmanlopusta alettiin jauhaa, ohitin homman olankohautuksella ja totesin, että jengiltä on varmaan loppunut kivi kesken. Myöhemmin googlasin aiheen ja löysin mielenkiintoisia kirjoituksia mayojen kalenterista.

Wikipediasta selvisi, että Mayojen aikakäsitys oli syklinen, eli siis kiertoon perustuva. Heillä kierto on asteen verran pidempi kuin meidän 365 päivää kierrättävä kuukausikalenteri. Logiikalla voi myös päätellä, että jos kalenteri naputellaan pyöreään kiveen, jo sen muoto sopii hyvin syklilliseen ajanlaskuun.

Mayakalenterin pisin ajanjakso on ”baktun”, joka kestää 144 000 päivää eli ~394 vuotta.  Nykyinen eli 13. baktun päättyy joskus 21-23. joulukuuta välillä kuluvaa vuotta ja sen jälkeen alkaa uusi pitkän ajanlaskun kierros, eli 14. baktun.

Elämme siis tavallaan ainutlaatuista hetkeä meidän elinaikanamme.

Täytynee tutustua mayoihin kirjan muodossa, kun palaan normaaliin päiväjärjestykseen. Pientä taukoa Hollantilaisten kulttuurin tahkomiseen.

Olisihan se mageeta jos olisi 144 tuhatta päivää aikaa toteuttaa uuden vuoden lupaukset ;). Siinä ajassa minäkin ehtisin kuntokuurille, musta tulisi parempi ihminen. Eikä haittaa jos ei onnistuisi, uuden baktunin lupauksen voisi testamentata kersojen riesaksi jopa omat jälikasvu voi sen viellä jättää omiensa päänvaivaksi.

Aika kätevää.

Toisaalta ei sopisi suomalaiseen ”Stop talking and start doing!”-mielenlaatuun.