Lazy sunday

Tää sunnuntai on tähän mennessä ollut jotenkin tosi erilainen kuin omat sunnuntait yleensä täällä, vaikka vasta elelläänkin hidasta aamupäivää. Heräsin omatoimisesti hieman pari minuuttia yli yhdeksän todeten että olin autuaasti missannut herätyskellon kolme eri hälytystä tänä aamuna, mutta ei se mitään, selkeästi olin yli kymmenen tunnin yöunien tarpeessa. Alkuun meinasi iskeä se tuttu kiukkupuuska joka puskee jostain syystä jos nukkuu pidempään kuin oli tarkoitus, olin nimittäin suunnitellut että suuntaan tänään hyvissä ajoin North Lakesin uuteen ostoskeskukseen shoppaileemaan ja koska matka sinne kestää reippaasti yli tunnin olisin halunnut olla jo yhdeksän aikaan junassa istumassa matkalla kohti määränpäätä. No toisaalta en tarvitse oikeastaan mitään ja säästyypähän rahat kun ei lähde pyörimään kaupoille turhien hankitojen perässä.

Vaikka nukuinkin erittäin pitkän kaavan mukaan olo oli kaikkea muuta kuin levännyt ja virkeä. Eilisellä tuhtiakin tuhdimmalla friendsgiving aterialla ja pienellä sokeridarralla saattoi olla jonkilainen vaikutus asiaan. Aika hienosti olen pystynyt elämään kuukauden jo ilman karkkia tai muita sokeriherkkuja ja mättöruokaa ja eilinen kiitospäivän ateria olikin tälläinen pikku välihölläys. Tuhdin aterian päälle jälkiruuaksi nautittu kurtpista-, pekaani-, ja omenapiirakka kombo jäätelöllä kruunattuna sai aikaan kyllä aikamoisen huminan korvien välissä kun sokerihumala meinasi iskeä päälle, vaikka pitäydyinkin kohtuullisen pienissä piirakka palasissa ja jäätelöäkin lappasin päälle maximissaan ehkä kolme ruokalusikallista. Kaameasta sokerikankkusesta huolimatta kampesin itseni urheasti ylös sängystä ja valmistin itselleni ison kulhollisen puuroa kanamunilla, marjoilla ja maapähkinä voilla ja teinpä vielä latten siihen kylkeen oikeen tuplashotilla. Aamiaisen lomassa selailin blogeja ja koitin miettiä mitä sitä oikeen keksisi tänään. Pää löi aika tyhjää ja kun nälkä oli tainnutettu vietinkin vielä muutaman hetken sängyssä vain loikoillen pehmeissä lakanoissa blogeja selaten. Tälläinen laiskottelu viikonloppu aamuisin on ihan parasta, en vaan tiiä mikä siinä on mutta on ihan täydellistä jos aamupalan jälkeen on vielä mahdollisuus palata takaisin peiton alle. 

Blogeja lueskellessani itselleni nousi taas hirveä hinku kirjoittaa edes jotain. Usein saan luonnostelua jo postaukset päässäni mutta koska olen tunnetusti maailman saamattomin ihminen tekstit jäävätkin vain pääkoppaani eivätkä koskaan päädy paperille tai koneen näppäimistön kautta tänne ruudulle. Ahditus pelkästä makoilusta koko päivän alkoi hiipiä pikkuhiljaa ja hampaita pestessäni sain idean että miksen ottaisi puolentunnin mittaisen venyttely ja meditaatio tuokion tähän väliin, yleensä silloin saa aivot vähän tuulettua ja saa uutta ideaa päivään. Kävin perjantai iltana tekemässä salilla metabolisen treenin pitkästä aikaa ja kroppa onkin ollut aikamoisen jumissa siitä lähtien ja oikein huusi venyttelyä ja oma mieleni taas kaipasi kipeästi hieman hiljentymistä ja rauhoittumista koska tuntui että päässä poukkoilli taas sata ajatusta, ideaa ja tehtävää sekaisin enkä oikein saanut mistään kiinni. Siispä tuumasta toimeen ja spotifysta meditaatio lista soimaan ja timeri päälle. Siinä sitten venyttelin kankeaa ja kiristävää kroppaani yli puolisen tuntia ja loppuun vielä otin kymmenen minuutin meditaation hetken vain maaten hiljaa lattialla ja kuunnellen välillä lintujen laulua ja välillä sateen ääniä joita meditaatio lista tällä kertaa tarjosi. Hyvin harvoin jos koskaan teen mitään tälläistä etenkään aamuisin, mutta kummasti olo on kevyempi sekä fyysisesti venyttelyn ansiosta että henkisesti tuon pienen hiljentymisen vuoksi. 

Siinäpä sitten venyttely-meditaatio setin jälkeen itseltä pääsi ihan itku. Viime aikoina olen vihdoin huomannut ja ruvennut myöntämään että pikkuhiljaa on koti-ikävä alkanut vaivaamaan enemmän kuin ennen. En tiedä mikä tämän on aiheuttanut vai onko se vaan yhteensä kaikkien asioiden summa; se että veli on saamassa perheen lisäystä, jo lähes 15 kuukautta ulkomailla erossa kaikista läheisistä vietetty aika, lähestyvä joulu joka on itselle aina ollut sellainen tunteikas ja tunnelmallinen vuodenaika, pienimuotoinen väsymys koska viime aikoina on tullut paiskittua töitä aika urakalla… Toki ikävässä ei ole mitään pahaa, outoahan se olisi jos ei mitään kaipuuta tuntisi takaisin kotiin tai keneenkään läheiseen. Taas vaan saan ehkä huomata että itselle on hieman hankala käsitellä tälläisiä tunteita, olen maailman paras sivuuttamaan ikävät tuntemukset aika pitkäänkin. Mutta tuossa lattialla makoillessa oikein ajattelin omia kavereita ja läheisiä kuinka halaisin kaikkia jos nyt olisi mahdollisuus. Vaikka tunsin sydän raastavaa ikävää tunsin myös onnea ja kiitollisuutta että Suomessa minulla on niin tärkeitä ihmisiä. Väkisinkin laittoi taas miettimään olenko ollut itse kovin hyvä ystävä, perheenjäsen tai läheinen koska olen maailman surkein pitämään yhteyttä toisinaan tai muistamaan merkkipäivinä. Saamaton ihminen kun olen… :/

Oma meditaatio tuokio koostui tänään siitä että ajattelin jos nyt saisin viettää yhden päivän ihan miten haluaisin millainen olisi minun täydellinen päivä. Olisi tietenkin kaunis kesäaamu kun heräisin ajoissa omasta kesämökin aitasta. Linnut laulaisivat ja menisin laiturille hetkeksi auringonpaisteeseen meditoimaan ja nauttimaan siitä että saan olla hetken siinä vaan yksin. Siinä samalla kuulisi laineiden liplatusta, hyönteisten surinaa ja Suomalaisen metsän ääniä. Meditaation jälkeen lähtisin mökkitielle reilu puolen tunnin lenkille.. Palattuani lenkiltä seuralaiseni eli parhaat ystäväni ja perheen jäseneni olisivat heräilleet ja halaisin kaikkia toivottaen hyvää huomenta, pulahtaisin järveen virkistävälle aamu-uinnille jonka jälkeen valmistaisin kavereiden kanssa kunnon brunssi tyylisen aamupalan karjalanpiirakoilla, juustolla, kahvilla, mehuilla, marjoilla, hedelmillä ja muilla herkuilla. Syötäisiin oikein pitkän kaavan mukaan ulkona, juteltaisiin, naurettaisiin ja tunnelma olisi onnellinen. Loppupäivä pelailtaisiin korttipelejä, krokettia, tikanheittoa, mölkkyä ja muita kesäpelejä, loikoiltaisiin auringossa, lähdettäisi soutelemaan. Radio soittaisi taustalla koko ajan meidän lempimusiikkia, aamulla ehkä Reino& Rhinosia, päivällä Estellen American boy biisiä, illalla suomiräppiä. Illalla grillattaisiin, saunottaisiin, pelattaisiin lisää korttia, istuttaisi nuotion ääressä ja valvottaisiin pitkälle kesäyöhön. Tää olisi maailman täydellisin päivä… Ensi kesänä haluan toteuttaa tämän just näin. 

Nyt miulla ois kuitenkin aurinkoinen kesäpäivä edessä täällä Brisbanessa. Yhtä täydellistä tästä tuskin tuun saamaan kun tuo mielikuvitusken kesäpäivä. Voisin kuitenkin pian ottaa suihkun, vaihtaa vaatetta ja tekisi mieli tilailla netistä parit joululahjat läheisille suomeen. Myöhemmin haluan ehdottomasti kävellä cocoblizz kahvilaan ja tilata acai bowlin josta on nyt tullut miun sallittu viikonloppujen herkku. Haluaisin myös käydä pitkällä lenkillä tai salilla vielä tänään. Illan vois ehkä pyhittää taas netflix elokuvalle. Juuri nyt en kaipaa itselleni minkäälaista seuraa tai sen ihmeellisempää toimintaa vaan selkeesti kaipaan tällästä omaa aikaa ja vaan rauhoittumista nyt. Sitä ehkä täältä alunperin tulin hakeemaankin. Mutta siitä voisin kirjoitella joskus toiste.

mökkilaituri.jpg

Paras paikka maailmassa on mökkilaituri <3

 

 

ps. Pääsispä nyt vaan viileeseen Suomalaiseen metsään vaeltelemaan…

Tästä postauksesta tuli tosi erilainen kuin olin ajatellut, erittäin paljon vaan ajatuksen kulkua mitä tähän nyt purin. Mutta joskus näin.

Lempeää sunnuntaita x

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *