Kaikenmaailman kuulumiset ilman päätä tai häntää
Muistan tämän blogin olemassa olon näköjään vaan sillon kun oon ollut tarpeeksi pitkään kotona kipeenä neljän seinän sisällä ja kaikki muu tekeminen alkaa jo uhkaavasti loppua. Puolustuksesi täytyy kyllä todeta että tällä hetkellä ennenku tulin kipeeksi oon kunnostaunut aika ahkerasti työnteon ja jopa urheilun saralla. Perus au pair hommien lisäksi oon saanut haalittua itselleni mukavasti siivoushommia tästä lähettyviltä ja hyvinä viikkoina perus au pair taskurahan päälle paukahtaa melkein 200 aussi dollaria. Rankkaa hommaa siivous kyllä on etenkin jos sitä tekee yli 10 tuntia viikossa ja siis tällä tarkoitan ihan kunnon armotonta moppausta. imurointia ja suihkutilojen hinkkausta. Vaikka useina päivinä pelkkä siivouskin menis ihan urheilusta, oon jaksanut piipahtaa ihanalla kuntosalillanikin helposti viidesti viikossa. Viime viikolla koko hommaan valitettavasti tuli kyllä vähän takapakkia kun alkuviikosta rupes tuntumaan aivan jäätävää väsymystä kropassa ja aavistelin jo pahinta koska lapset ja perheen isä oli ollut kipeenä. Loppuviikkoon asti sinnittelin ja jätin suuremmat rehkimiset sikseen, mutta perjantaina iski kuume jota kestikin ihan maanantaihin eli eiliseen asti. Tänään olo on jo ollut ihan suht normaali mutta urheilun pariin tuskin vielä tällä viikolla on asiaa. Koko viikonloppu menikin leppoisasti peiton alla hikoillen, jouduin jopa lataamaan netflixin koska niin paljon harmitti moinen sairastuminen. Nyt kun oon sivistänyt itseäni katsomalla pari Harry Potteria, Magic Mikea ja Zac Efronia ilman paitaa alkaa olo olla jo ihan fine.
Kirjoittelin viimeeksi tänne kuinka rakastunut oon tähän tämän hetkiseen asuinkaupunkiini ja yhä edelleen rakkaus kukoistaa, vaikka pieniä ryppyjä rakkauteen meinas tulla tässä jokunen aika sitten kun sain pienen uutispommin kotoa. Jokunen hetki täällä onkin vietetty sen jälkeen miettien kotiväkeä enemmän ja pyöritelty jopa ajatusa että milloin oma suomeen paluuni oikein tapahtuu, mutta vielä en ole lyönyt mitään lukkoon. Ja totta tosiaan, tässähän ollaan tällä hetkellä kakkosvuoden viisumilla menossa. Yli vuosi Australia elämää on jo takana ja virallisesti viisumin rajoissa alle 11 kuukautta jäljellä. APUA! Se on vähän se.
Vuosipäivää kävin juhlimassa Melbournessa jossa näinkin yli vuoden jälkeen ”vanhaa ja ennestään jo tuttua” ystävää Siiriä. Eksyttiin Siirin ja apple farm toverini Neilin kanssa Melbsin yöelämään asti. Jälleen näkeminen intoutti meidät juomaan neljä pulloa viiniä kolmeen pekkaan ennen yökerhoon menoa ja seuraavana päivänä tuo määrä myös tuntui. Vähempikin viini riittäisi helposti koska pari viikkoa Melbournen reissun jälkeen vajaa pullollinen riitti siivittämään tämän tytön sellaiseen kisakuntoon Gold Coastilla että vielä seuraavanakin päivänä joutui miettimään että miten on mahdollista olla niin juhlatuulella moisesta säälittävästä määrästä viiniä. 😀 Sen koomin juomiset onkin jätetty vähemmälle. Diagnosoin kyllä myöhemmin että olin jo valmiiksi kärsinyt nestehukasta koska olin viettänyt koko päivän rannalla maaten ja surfaten joten siksi viini kilahti kupoliin sen verran lujempaa vaikka määrä ei ollutkaan kummoinen.
Ja totta tosiaan, surfaamaankin täällä on vihdoin ja viimein päästy vaikkakin kyseinen surffi kurssi oli aika lame, mutta nyt on sentään edes perus asiat hallussa. Vaikka saa nähdä milloin sitä uskaltaa veteen taas koska vasta hetki sitten Byron Bayssa oli käynyt taas haihyökkäys surffarille!!! Tulipa sekalainen postaus mutta niin se kai vaan menee koska ei tätä blogia vaan tule päivitettyä järkevään tahtiin. Pistetään kuvitukseksi vielä saldoa Stradbroke Islandilta jossa myös tuli piipahdettua pari viikkoa sitten. Oltiin onnekkaita koska nähtiin delfiinejä, kenguruita, valaita ja lukemattoman paljon sinisiä meduusoja. Australian luonto ja eläimistö on kyllä ihmeellinen!!
ps. Suomeen satoi tänään näemmä ensilumi koska niin moni laittoi lumi kuvia. Kyllä ihan kelpaa nauttia 30 asteen kevät säistä tällä hetkellä. ;D
