Love is in the air

Tässä viime aikoina on ollut erityisen kevyt mieli lähes koko ajan. Olen ollut poikkeuksellisen hyvällä tuulella. En ole jaksanut stressata asioista läheskään niin paljon kuin normaalisti. Olen nauranut vieläkin herkemmin ja enemmän  kuin yleensä ja hymyillyt melkein unissanikin. Olen ihmetellyt maailman menoa ympärilläni ärsyyntymättä juuri mistään. Olen toistellut ystävälleni täällä sitä kuinka onnellinen olen tällä hetkellä koko ajan. Yksi päivä se sitten kolahti. Taidan olla rakastunut. Kyse ei suinkaan ole tällä kertaa kuumasta vastakkaisen sukupuolen edustajasta vaan taidan olla rakastunut Australiaan.

Minulla on täällä Brisbanessa tällä hetkellä aivan käsittämättömän hyvä olla ja nautin täysin siemauksin tästä ilmapiiristä, ympäröivistä ihmisistä, kulttuurista ja ilmastosta ja siis aivan kaikesta mitä täällä minulla tällä hetkellä on. Toki meilläkin on ollut suvantomme Australian kanssa ja välillä elo on tuntunut huomattavasti hankalammalta eikä olo ole ollut lainkaan onnellinen, mutta niin kai sen kuuluu mennä vähän jokaisessa suhteessa. Vaikeuksien koittaessa suhteessa taistellaan ja tehdään töitä tai joko luovutetaan. Itse en ole vielä kertaakaan täällä olessani halunnut luovuttaa vaan olen viimeiseen asti koittanut miettiä ratkaisuja millä vaikeuksista päästään jälleen voittoon. Teen mitä vaan kunhan täältä ei ole pakko lähteä. Onneksi vielä ei ole tarvinnut kohdata mitään todella haastaavaa vaan aika lailla yhä eletään tämän rakkauteni kanssa sitä ensihuumaa jossa tuntuu että toisesta ei vaan saa tarpeekseen vaikka hengaa 24/7 ja pienimmätkin viat on helppo antaa tuosta vain anteeksi. 

Se on kyllä myönnettävä että hieman sen jälkeen kun vihdoin olin tajunnut ja sen itselleni myöntänyt että olen rakastunut hiipi jostain kulman takaa se tuttu inhottava tunne jolta ei voi välttyä kun tuntee suurta ihastusta jotain kohtaan. Menettämisen pelko. Kauhulla jo ajattelin että miten tulen särkemään sydämeni siinä vaiheessa kun toisenkin vuoden viisumi umpeutuu ja minun on poistuttava täältä. Rintaa raastava ikävä tunne saa kylmät väreet aikaiseksi nyt kun tätä kirjoitan ja ajattelen koko asiaa. Mieleen on pari kertaa juolahtanut se sama ajatus mikä joskus on tullut oikeissakin parisuhteissa niiden tyyppien kanssa joista tiedät jo aika pian että ei tule toimimaan ja koko juttu on tuhoon tuomittu heti alkutekijöistä syystä tai toisesta; miksi jatkaa koko juttua ja kiintyä lisää kun siinä vaiheessa kun sen toisen vihdoin sitten menettää kipu tulee olemaan entistä kamalampi kuin jos nyt ajoissa vain päästäisi irti ja jatkaisi elämäänsä eri suuntaan. Tässä tapauksessa luovuttaminen ei kuitenkaan tule kysymyseenkään enkä ole sitä tosissani harkinnut, en pysty edes ajattelemaan asiaa. Niinkuin jo aiemmin sanoin, sitä on taisteltava ja tällä hetkellä minulla on tasan 13 kuukautta aikaa keksiä jotain millä voisin mahdollisesti vielä pitkittää tätä Australiassa asumista jos mieli tekee täällä olla edelleen sen kahden vuoden jälkeen. 

Täytyy todeta että elämä on välillä aika ihanaa. Täällä se ainakin tuntuu erityisen hyvältä juuri nyt. Jos jokaiselle meistä on olemassa mukamas vain se yksi oikea tosi rakkaus tarkoittaako se aina sitä että sen kuuluisi olla joku toinen ihminen vai voisiko se tässä tapauksessa olla myös joku paikka, eri maa, kaupunki tai kulttuuri. Jos näin on, kliseisesti voisin todeta että olen tainnut löytää oman true matchini…

 

IMG_20160813_170213.jpg

 

IMG_20160814_174756.jpg

 

IMG_20160815_201710.jpg

xxTiia

Suhteet Rakkaus Höpsöä Syvällistä

Sunnuntain suunnitelmat

Aikamoinen romaani tulikin sitten raapusteltua eilen siitä miksi olen Australiaan ylipäätään lähtenyt. Jokunen tovi siinä vierähtikin tuon kyseisen postauksen kirjoittamisessa, mutta mitään muutahan tänä viikonloppuna ei ole ollut kuin aikaa, koska tosiaan täällä painiskellaan edelleen jäätävän flunssan kourissa. Mitenkäs sitä paremminkaan olisi tuon kaiken ajan siis käyttänyt. Illasta tuli vielä juoruiltua puhelimessa heittämällä yli pari tuntia hyvän ystävän kanssa ja varmaan olisi jatkettu pidempääkin ellei toisessa päässä olisi koiran ulkoiluttamis-velvollisuudet kutsuneet. Sen suhteen voisi kyllä skarpata aikamoisesti että kuinka usein sitä pitääkään yhteyttä Suomessa oleviin ystäviin ja läheisiin, mutta onneksi lähes kaikki siellä tuntuvat ymmärtävän että aikaerokin vaikuttaa välillä erittäin paljon siihen milloin olisi hyvä hetki soitella ja joskus vaan se elämä vie täällä mennessään ja kuulumisten vaihtaminen vähän unohtuu…

 

Maanantai ja uusi viikko kolkuttelee tällä puolen palloa jo aikas oven takana ja sairastumisesta johtuen aika liuta suunnitelmia menee taas uusiksi. Tarkoituksena oli tavata personal traineria salin puolella heti huomenna ja vetää parin tunnin hikinen treenisetti kaverin kanssa tiistai aamusta, mutta näillä näkymin nuo alku viikon urheilut voi ainakin unohtaa saman tien. Diagnosoin itselleni keuhkoputken tulehduksen tai jonkun muun yhtä miellyttävän taudin ja tässä kunnossa järkikin sanoo että turhan hikoilemisen voi unohtaa muutamaksi päiväksi ihan kokonaan. Sinällään harmittaa suunnattomasti tämä sairastuminen koska sain niin kivasti aluille urheilemisen ja nyt jo joutuu viettämään pakko lepoa. :/ Oon tämän viikonlopun syönyt erittäin huonosti ja se kyllä tuntuu olossa negatiivisesti aika tavalla, senkin vuoksi olis ihana päästä kunnon hikiselle spinning tunnille tai juoksu lenkille mutta ei nyt auta kuin lepäillä. Keskiviikkona täällä aussilassa vietellään taas jotakin puplic holidayta ja se tarkoittaa itsellenikin ylimääräistä vapaata joten sormet ja varpaat ristissä toivon että siihen mennessä pahin olisi taudin kannalta jo selätetty ja voisi tehdä jonkun näköisiä suunnitelmia. Päiväretki johonkin tähän lähelle muutaman muun suomi-mimmin kanssa kiinostelis tai katsoo nyt mitä tässä sit keksiikään. 

 

20160324_150314.jpgRandom kuvamateriaalia Tasmaniasta

 

Tämä muutaman päivän pakkolepo ja sängyssä loikoilu yhdistettynä huonoon syömiseen on saanut aikaan sen että tekee oikeasti mieli ottaa taas itseä niskasta kiinni ja aloittaa hieman parempi elämä niin sanotusti. Siispä päätin nyt visusti huomisesta alkaen aloittaa jälleen elämäntapa rempan. Viimeaikoina suuhun on eksynyt ties kuinka monta myslipatukkaa, paahtoleipä viipaletta ja aivan liikaa maapähkinävoita ja sen kyllä olossa tuntee ja ulkomuodosta huomaa. Joo toki tilanne voisi olla pahempi ja en sentään ole aivan kaksin käsin kiskonut pelkkää karkkia koska sekin onnistuu toisinaan. Mutta kun noita edellämainittuja juttuja syön yleensä lähinnä vain syömisen ilosta enkä niinkään nälkääni ja kun ne eivät vaan tunnu sopivan elimistölleni. Myslipatukoihin jään ihan super koukkuun enkä pysty lopettamaan niiden syömistä, leipä saa syystä tuntemattomasta mahan todella kipeäksi ja maapähkinävoi pistää naaman kukkimaan samalla lailla kuin olisi jälleen aknesta kärsivä teini-ikäinen. Itselle puhtaasti syöminen on usein tuplasti helpompaa silloin kuin siihen yhdistää säännöllisen liikkumisen joten ainakin tälle ensimäiselle viikolle saakin kylliksi haastetta kun liikkumaan ei vielä pääse juuri ollenkaan ja ruokavaliota olisi tarkoitus käydä siistimään.

Mitään supermullistavia ja ennekuulumattomia juttuja en aatellut laittaa alulle vaan ihan vaan puhdasta ja säännöllistä syömistä. Aamupalana toimii edelleen puuro jonka kaverina silloin tällöin kanamunia. mielessä on kyllä käynyt ostaa taas protskujauhe pussi josta voisi hieman kippaa extra buustia puuron joukkoon. Pelkät hiilarit ei pidä nälkää läheskään niin pitkään kuin jos mukana on myös sitä proteiinia. Lounaan saan tehdä aina vaan itselleni ja syödä mitä haluan ja tällä hetkellä erilaiset kasvis painoitteiset keitot on maistuneet todella hyvin. Australiassa kurpitsa on aika iso juttu ja se on super hyvää joten huomenna ajattelin pyöräyttää kasvissosekeiton kurpitsasta, porkkanoista ja ehkäpä bataatista. Toisinaan munakkaat ja salaatit toimii myös kivasti lounaana niiden ollessa nopea valmistaa ja noita voi varioida sen mukaan mitä milloinkin mieli tekee. Ainakun itse kokkaan dinnerin koko poppoolle pyrin tekemään jotain aika perus kotiruokaa johon kuitenkin lisään runsaalla kädellä vihanneksia. Huomiseksi äiti oli jo käynyt ostamassa meille intialaista currya joten sillä mennään sitten illalla, hän ei kuulemma halua että joudun sairaana raatamaan ja kokkailemaan täällä. 😀

Muutenkin ajattelin että viikolla pidetään jonkunlainen kuri ja järjestys syömisen suhteen ja sokeri, gluteiini ja maitotuotteet korvataan hedelmillä, vihanneiksilla ja muilla paremmilla jutuilla. Viikonloppuna voi sitten ottaa hieman rennommin, joskaan ei ole tarkoitus että koko touhu lähtee silloinkaan aivan käsistä. Ajattelin sallia itselleni kaksi kertaa viikossa jonkun vapaamman aterian ja se voi olla joko joku jälkkäriherkku tai esim. sushi tai muu ravintola-ateria. Täällä Australiassa on tullu käytyä ulkona syömässä enemmän kuin varmaan koko elämän aikana yhteensä ja täällä se on vaan osa kulttuuria että varsinkin dinneriä tulee nautittua muualla kuin kotona. Koitan kuitenkin säästää nuo kerrat sinne viikonlopulle. 🙂

Siinä vaiheessa kun flunssa on selätetty ja pystyy taas liikkumaan alan taas käymään salilla kaksi kertaa viikossa ja jonka lisäksi teen kaksi erilaista aerobista treeniä tai ryhmäliikunta tuntia ja yhden rauhallisemman ja kehoa huoltavan treenin kuten yogan tai pilateksen. Viisi urheilukertaa viikossa ei oo mielestäni liikaa kun sen pitää monipuolisena ja tekee myös rauhallisempia juttuja välillä. Näillä suunnitelmilla lähdetään liikkeelle ja nyt kun ne on ääneen taas sanottu ei niistä voi lipsua eiks niin! 😉 Ensimäinen kunnon haaste iskeekin vastaan heti ens viikonloppuna kun lähdetään tyttö porukalla Byron Bayhin koko viikonlopuksi. Voi olla että alkoholilta ja roskaruualta ei pääse välttymään mutta koitan tehdä järki ratkaisuja reissussa aina tilanteen mukaan! Viime reissu Gold coastille oli ihan pohjanoteeraus juomisen ja syömisen suhteen ja kroppa oli sekaisin melkein viikon sen jälkeen joten ei kiitos samaa uudestaan! 

 

20160618_125350.jpgPahamaineinen Gold coast. Aurinko pysytteli pilven takana mutta ranta oli silti ihan magee.

 

Nyt tää tyttö kuitenkin käy unten maille jotta jaksaa aloittaa uuden viikon huomenna reippahasti. Saa kyllä nähdä monelta uni tulee koska on tosiaan koko viikonloppu tullut vietettyä nuokkuen  ja nukkuen vähän joka välissä. Tänäkin aamuna heräsin siinä kahdentoista maissa… Toivotaan parasta että Nukku-masa jaksaa vielä tän yön vetää miun kanssa extra pitkän treffisession! Superhyvää sunnuntaita ja voimia tulevaan viikkoon kaikille!! 

xoxo

 

20160717_003626 (451x640) (388x550).jpg

 

Suhteet Oma elämä Liikunta