Omat hiukset ei muille kuulu, vai kuuluuko?

Olen kasvatellut hiuksiani nyt 9 kk ja varasin ajan ensiviikon maanantaille parturiin. Ajattelin leikkauttaa aivan erilailla hiukseni. Kerroin läheiselleni hiusmallista mitä olen ajatellut jo pitkään ja odotin innolla parturia. Hän oli kauhuissaan, et jos se ei käykkään minulle tai jos kyllästyn siihen. Menin vähän hämilleni ja aloin miettimään, että perunko koko jutun.

Yleensä en välitä muiden mielipiteistä vaan pukeudun niinkuin itse mukavaksi koen ja hiuksenikin ovat lyhentyneet tai kasvaneet aina mieleni mukaisesti. En ole ennen kysellyt mielipiteitä tai kertonut niistä etukäteen. Kadun sitä, että menin edes kertomaan. Aloin harkitsemaan leikkuuta uudelleen enkä ole enää ollenkaan varma kyseisestä hiustyylistä. Ja epäröin.

Hiusten malli olisi sellainen, että hiukset olisivat vasemmalta puolelta polkkatukan malliset, mutta takaa ne pikkuhiljaa toiselle puolelle siirryttäessä pitenisivät ja jäisivät oikealta puolelta pidemmäksi. Miltä kuulostaa? Olen jo pidemmän aikaa niistä haaveillut ja minulla on ollut lyhyet hiukset vuosi sitten ja rakastin niitä. Nyt jäisi toinen puoli hiukan pidemmäksi. Apua.. mitä jos vaan pidän suunnitelmasta kiinni ja leikkaan vaan, ajatteli muut mitä vaan.

Inhoan negatiivista asennetta ja sitä, että tukahdutetaan toisen suunnitelmat ja haaveet. Tätä tapahtuu turhan usein. Aivan kuin jotkut eivät osaisi itse päättää mikä on heille parasta. Myös muissa kuin hius- ja ulkonäköasioissa. En siis itse pelkästään ole tätä kokenut vaan ollut vierestä seuraamasta muiden joutuessa tämmöisen kohtelun kohteeksi. Haluan aina itse tukea muiden ideoita, jollei ne ole mitään aivan järjetöntä. Mutta ainakin kannustan ja rohkaisen kokeilemaan. Eihän se elämä siitä miksikään mene. Hiukset kasvaa takaisin. Elämä jatkuu. Ei kannata jättää jotain kokeilematta vain koska joku muu niin sanoo.

Mieheni on onneksi hyvin positiivinen ja innokas kokeilemaan uusia juttuja! 🙂