Viime viikkoina kodin roina ja epämääräiset turhat tavarat ovat alkaneet ahdistamaan todella paljon. Ehkä jopa äryttämään, koska perusluonteeltani itselleni ankarana, olen vähän vihainen joskus muinoin tehdyistä turhista ostoksista. Nytpä siis on menossa karsinta, jossa osa kamoista pääsee, tai on jo päässyt, myyntiin netin ihmemaailmaan ja osa odottaa sellaista viikonloppua, että en ole töissä ja pääsen kirpparille myymään. Samalla olen päättänyt, että jokaisen tulevan mieliteon kohdalla mietin vähintään sen pari kertaa pitkään ja hartaasti, että onko tästä oikeasti iloa myös kolmen vuoden päästä.

Varsinaisen roinan lisäksi olen ollut vähän ärsyyntynyt viime aikoina, kun yksi kodin suosikkielementeistä on muuttunut roinaksi. 1,5 vuotta vanha ostos, pöytäkello, on päättänyt lopettaa yhteistyönsä. Ehkä olen väärässä, mutta olettaisin kellon käyttöiäksi jonkun verran pidemmän ajan… Odotan jännityksellä, mitä mieltä kellon myyjä/maahantuoja/valmistaja on asiasta.

PS. muistin juuri luonnosta katsellessa, miksi Pariisi-postauksen jälkeen tarvitsin hieman hermolepoa…kuvien koon muokkaaminen onnistuu kyllä kirjoitusruudussa, mutta varsinaisessa julkaisussa ne on just sen kokosia, kun niitä sattuu huvittamaan…

During the past few weeks, I’ve realized my home is filled with stuff that’s no longer wanted or needed. That’s why I’ve been desperately trying to get rid of them online or organizing them to boxes that I’m taking to flea market once I have week-end off from work sometime in the future. I’ve also decided that from now on I’ll think long and hard, and at least twice, before making any purchases… And to top this all, one of my favourite items in the household has become junk (take a guess which one, hint: i was taking the photo around 1 pm…). Grrrr, I’m angry…