Koira perhe

Olemme henkeen ja vereen koira ihmisiä ja kaikki kolme koiraamme Topi, Timi ja Jami on meille perheenjäseniä. Harrastamme yhdessä, vietämme sädepäivät sohvalla köllöttäen, jaamme myös sänkymme.. Elämme pitkälle koirien hyvinvoinnin ja tarpeiden mukaan. Niinkuin näin ison koiralauman kanssa tuleekin elää.

Asiahan on sanomattakin selvää että koirat ei ole meille enää Tammikuussa se asia minkä mukaan eletään. Vaan sen roolin ottaa lapsi. Siltikään en aio väheksyä koiriemme tarpeita tai huomiota. Otan sen vaikka minun ns. omasta ajastani pois jos oikeasti on sellainen olo että aika ei riitä. Eikä varmasti sellaista tule olemaan. Meillä ei koskaan ole ollut arjen ongelmia (ajankäyttö yms.) koirien takia. Kun ei turhaan stressaa niin oikeasti kolmesta koirasta ei ole vaivaa – niinkuin moni voisi luulla!

Kuitenkin.. asiaan..

Olen miettinyt paljon tietenkin koiriemme suhtautumista vauvaan. Koira tunnistaa vauvan pennuksi. Siitä ei ole kiisteleminen. Meillä koirat on uteliaita varmasti tutustumaan tähän uuteen lauman jäseneen, mutta heti ensimmäisestä sekunnista alkaen on meidän tehtävä näyttää että lapsi on korkeammalla koiran laumassa kuin itse koira.

Meidän koirat on ihmisrakasta rotua joten en ole ajatellutkaan että mitään ongelmia ilmenisi. Ainahan pitää olla varautunut kaikkeen tietenkin.

Aiomme ostaa valmiiksi koiraportteja pari kappaletta jotta tarvittaessa tilaa saadaan rajattua ja koiria hieman erilleen. Koiria ei kuitenkaan MISSÄÄN NIMESSÄ eristetä muusta perheestä jotta elämä alkaa luistamaan.

Olen myös ehdottomasti sitä mieltä että koira tarvitsee oman paikan päivän aikana mihin mennä rauhoittumaan ja viettämään aikaa halutessaa ilman että muu perhe häiritsee. Tämä nyt on ajankohtaisempi tietenkin kun lapsi kasvaa enemmänkin, mutta oma tila tullaan tekemään meidän makuuhuoneeseen missä koirat meillä ovat tottuneet torkkumaan.

Joka ikisessä nettikirjoituksessa painotetaan sitä että koira ei ole lelu. Sen häntää ja korvia ei saa repiä. Olen sitä mieltä tietysti että tälläistä ei pidä sallia varsinkaan isommalta lapselta koska se satuttaa koiraa. Haluan kuitenkin että lapsi ottaa jo varhaisessa vaiheessa kontaktia koiriimme jotta lapsi sekä koira tottuisi toisiinsa.

Ilokseni sain myös tänään lukea taas iltalehden artikkelin koiran vaikutuksesta lapseen. Mielestäni sillä on merkittävä sosiaalinen tekijä lapselle ja siitä on paljon iloa. Iloisempi asia on mielestäni se lapsilla jotka ovat kasvaneet koiraperheissä on tutkitusti hengitystieoireita ja – tulehduksia. Korvatulehduksien sekä antibioottikuurien määrä oli myös koiraperheissä pienempi!

Tälläkin tietenkin on kääntöpuolensa! Entä jos lapsi tuleekin allergiseksi?

Olemme miettineet tämän vaihtoehdon myös. Tämähän tarkottaisi jonkin sortin luopumista rakkaista koiristamme. Jos siis näin ikävästi kävisi koirat lähtisivät meiltä sisätiloista ulkotiloihin. Niille rakennettaisiin ns. koiratalo missä olisi isot ja riittävät tilat koko laumalle. Jos näin kävisi ihmiskontaktia pitäisi pitää päivittäin muulloinkin kun ruokinnan merkeissä!

Minulle on pari ihmistä sanonut että koirat pitäisi hävittää meiltä koska lapsi tulee.. Minä kysyn kyllä että miksi ihmeessä? Mitä mieltä muut on?